Muutama kyynel Siwan parkkipaikalla

Olipahan yllätys. Toisaalta niin ihana ja toisaalta haikeakin.

Sain pakettikortin tänään minulle tuntemattomalta henkilöltä. Kävin hakemassa sen juuri lähipostistamme. Kurkistin pakettiin jo parkkipaikalla ja luin kirjeen. Itkuksi meni. Lähettäjä oli itsekin tehnyt helmitöitä ja koruja ja luki blogiani. Nyt elämäntilanne oli sellainen, etteivät helmet inspiroineet ja hän lahjoitti varastoaan minulle. :o Voiko tällaisia ihmisiä ollakaan?

Paketissa oli vaikka mitä ihanaa ja inspiroivaa. Myös lähettäjän tekemiä/aloittamia koruja oli matkassa. Kovin olivat kauniita. Mukana oli paljon makeanvedenhelmiä, korukiviä, hopeaosia ja -helmiä, lukkoja siemenhelmiä, helmialusta jnejne.

Kiitokset sinulle lähettäjä! Olet todella sydämellinen ihminen. Toivon elämääsi paljon ilonhetkiä. Toivottavasti löydät jonkun uuden harrastuksen, joka tuottaa sinulle yhtä paljon iloa, kuin helmet tuottavat minulle.

Sanattomaksi minut teit. Kiitos!

Kieputtaa kieputtaa.

Oonkohan mä lukenut liikaa L. M. Montogmeryä? Lapsena tuli luettua kirjat moneen kertaan, ja aikuisenakin olen ottanut jonkun kerran uudelleen. Edellisestä kerrasta on kyllä jo muutama vuosi aikaa, mutta juonenkäänteet on edelleen muistissa. Jotenkin näistä koruista tuli ne kirjat mieleen ja varsinkin kirjojen nimet.

Valentine-sarja jatkuu korulla Valentinen varhaiset vuodet. Granatteja ja hopeaa kieputettuna. Ketjuksi tulee papuketjua.

Valentinen varhaiset vuodet

Aina ei korujen tarvitse olla varsinaisesti tuotettu sarjana. Tämä (tai edellinen koru, en tiedä vielä) on menossa kaveriksi Freijan kyynelille ja Marketta-rannekorulle. Sopivat hyvin yhteen, näyttämättä kuitenkaan juuri samoille.

Ystävänpäivää!

Tämä koru on ollut piirrettynä paperin nurkkaan marraskuusta alkaen. Taivutettuna kehikko on ollut jo kuukauden. Tavoitteena oli tehdä ystävänpäiväkoru. Pikkuisen kiire tuli, mutta ehdinpäs!

Lupaus Valentinelta

Kieputettua hopeaa ja granaatteja. Tällä kertaa ilman patinointia.

Tämäntyyppisiä, mutta paljon hienompia riipuksia olen ihastellut Magdalenalla, ja suomalaisista homman taitaa upeasti mm. Sirpale.

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!

Se kuuluisa korujumi

Korujumi iski kohdalleni ja kunnolla. Mitään ei saa aikaan. Päässä pyörii vain surkeita ideoita. Kaikki näyttää kamalalta ja helmet melkeen oksettaa. Sellaista mitä haluaisi tehdä, ei osaa, ei ole välineitä ja ei edes viitsi opetella. Huolestuttavaa.

Korujumi on kestänyt jo aika kauan. Liian kauan itseasiassa. Haluaisin jo eroon siitä. Verryttelyksi ajattelin kokeilla ihan vaijerikoru(nräpsyä). Mikähän noissa helmissäkin on, kun kaikki näyttivät kummilta (=yököttäviltä). Pakolla piti nääkin tehdä. Ei kai näissä mitään vikaa ole, mun päässä se vika on, mutta kun ei niin ei. Huoh.

Kohtaavat kiertoradat (onyx ja ruoste)

Kohtaavat kiertoradat (tummanharmaa)

Materiaaleina ihan älyttömän söpöjä pikkuisia makeanvedenhelmiä sekä saman sävyisiä isompia sellaisia. Nam.

Ja näiden mainioiden myyntipuheiden jälkeen lienee paikallaan kertoa, että kyseiset yksilöt löytyvät kaupasta. :)

 

Korviksia

En muistanutkaan tätä elämänvaihetta vauvaperheissä. Kun kuopus tekee hampaita, konttaa ja nousee pinniksessä seisomaan öisin, jää yöunet vähiin. Päivisin, kun käännät sekunniksi selkäsi, joku on kontannut nuolemaan vessanpyttyä (isommat jättäneet oven raolleen), imeskelemässä kengänpohjia, tai seisoo huterilla jaloillaan siten, että sekunnin päästä kolahtaa ja kovaa takan kylkeen. :s Tai sitten "nukkuu" vaunuissa päiväunia, ja vaunuja hyrskytetään noin minuutin välein, kun ikenet kutisee, tai mopo ajaa ohi tai joku naapuri aivastaa omassa olohuoneessaan! taitaitai. ;) Ja ennen päiväunia nukuttiin niin sikeästi... Niin ja muistinko mainita, että sisällä päiväunia ei nukuta ollenkaan? Mutta aikansa kutakin. Kivaahan tää on, mutta ei mulla korut kamalasti edisty.

Muutamat korvikset edelliseen kaulakoruun on syntynyt kuitenkin.

Discoballs

Kaiverrettu

Lehdykäiset

Sitten nämä joista tulee 70-luvun Marimekko mieleen.

Ja parit muut, joista kuvat olivat julkaisukelvottomia. Mutta kun jouksee kuvauksen välissä pihalla pari-kolme-viisi kertaa, niin vaatimukset pysyy realistisena.

Ylimääräiset korvikset löytyvät kaupasta. Joskus... Ehkä... Jos ehdin...

Haasteitakin olen saanut. Kiitos niistä. kuvahaasteessa mulle tuli Vivianin päiväkirjasta kuva, joten en viitsi sitä alkaa selittelemään.

Nooralle kiitokset halista. :)

Telepatiaa?

Tammikuu on hujahtanut nopeasti ohi ja suurin osa ennen joulua sovitusta koruprojekteista on hoidettu. Osa on menneet niin nopeasti etten ole ehtinyt kuvaamaan, tai kuvat ovat olleet pahinta ööö-laatua, jotka olen yrittänyt unohtaa mahdollisimman nopeasti.

Joskus voi käydä hauskasti... Ennen joulua tein Kontrasti-korun ja sitä tehdessä ajattelin, että heti kun minulla on aikaa, teen sellaisen pitkän mustavalkoisen korun, jossa on tumma riipusosa, se on moni-ilmeinen, epäsäännöllinen ja lisäksi isolenkkistä hopeaketjua. Kehittelin ideaa mielessäni, mutta joulun kiireessä en toteutusasteelle päässyt. Pari päivää ennen joulua sain sähköpostia ihmiseltä, joka oli harrastukseni alkumetreillä tilannut minulta korun. Oli ilmeisesti pitänyt siitä, mutta nyt kaipasi uutta. Toiveena oli tummaa ja vuorikristallia. Korun piti olla pitkä ja siinä piti olla monenlaisia helmiä mukana. Ja ketjuosakaan ei haittaisi. Mun suunnittelemani koru oli myyty, ennen kuin olin ehtinyt tekemäänkään sitä! Ainut ero minun suunnittelemaan oli se, että minä olisin tehnyt korun kahdessa osassa, lenkkiosa ja kivikoruosa erikseen ja niitä voi pitää yksin tai kaksin.  Lopulta kestävyys ja käytännöllisyys huomioon ottaen päädyimme tähän kaksiosaiseen versioon.

Kuvassa on vain kivikoruosa. Pituus rapiat 80cm ja riipusosa siihen vielä päälle.

Lisäksi tähän settiin on tulossa viidet korvakorut. Kunhan ehtii. Kuopus on oppinut konttaamaan ja saa hampaita, joten nukkuminen on tällä hetkellä out. Niin äidiltä kuin lapseltakin.

 

Jääkeijun piruetit

Jääkeijun piruettien tahtiin "pyöräytetyt" korvikset hopeasta ja granaatista.

Jääkeijun piruetit

Pyöräytetyt sitaateissa siksi, että työvaiheita tällaisissa koruissa on paljon. Suunnittelu, veivaus, sahaus, juottaminen, hapotus, kiillotus, kieputus, patinointi ja taas kiillotus.

Loppujen lopuksi oma tarpeeni nappimallisista korvakoruista ei täyttynyt. Vaikka korvakorujen halkaisija ei ole kuin 1,1cm, nämä on minulle väärän malliset ja liian isot. Mulla on niin onnettoman pienet korvanipukat! Siksi nämä menevät aikanaan myytävien osastolle. Mutta hei! Saan tehdä uudet itselleni!

Siinalle erityiskiitos tappiongelmasolmun avaamisesta. :) Pari yötä siinä menikin itse miettiessä. :D

Paljon Onnea Laura Lepistölle ja Susanna Pöykiölle! Upea suoritus!