sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Suunnittelua hiekkiksen reunalla


Hiekkalaatikon reunalla istuessa on hyvä suunnitella koruja. Harmi vaan, ettei niitä enää muista, kun pääsee tilanteeseen, jossa voisi piirtää muistiin. Tämä koru on suunniteltu itselle pihalla ollessa. Edellisen merkinnän rannekorua on tullut pidettyä paljon, pitäähän hiekkalaatikolle pukeutua asianmukaisesti. Nyt mua on hemmoteltu. :)



Hopeaa Karen Hillin heimolta, sydämen korkeus on 37 milliä ja se on ihanan pullea. Pyöreät ametistit on A-luokkaa, niitä helmiä, joita en uskonut koskaan raaskivani käyttää. Koru on suunnitelut kevään juhla-asuuni. Tällä kertaa minulla oli ensin vaatteet ja sitten vasta korut. Rakkaat kanssahelmeilijät ja muut satunnaiset lukijat: onko huolestuttavaa, jos aamulla valitsee ensin mielialaan sopivat korut ja sitten vasta päättää korujen mukaan vaatteet? Se on suurinpiirtein kauppaan lähtö, jos Koruihin sopivaa ei kaapista löydy. Kuuluuko tämäkin helmisyndroomaan? Entäs se kun käsilihakset alkavat vahvistua johtuen runsaasta rannekorujen käytöstä?

Myyntipuolelle meneviä koruja. Siruhelmiä tuli tilattua innostuksissaan "muutama" nauha, Enhän mä osaa edes käyttää niitä! Kovalla yrittämisellä ja Inkun innostamana sain aikaan ruusukvartsista, onyxista ja hopeasta rannekorun. Korun nimi on rohkeasti ja itseeni luottaen "Sirut sievästi"



Myytäviin menee tämäkin maanläheinen makeanvedenhelminauha nimeltään Sammalta ja lehtiä





tiistai 24. huhtikuuta 2007

Suuret korvakorupäivät!



Kevätsiivouksen kunniaksi Katrin koruavaruus viettää korvakorupäiviä. Myytäviin koruihin sain viimein päivitettyä myös myynnissä olevat korvakorut. Alensin hintoja kevään kunniaksi 20%. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun ja ei koske tilauskoruja. Käykäähän tutustumassa.

Vanhan korjausta



Joskus jää koruja varastoon pyörimään. Kuten tämä rannekoru. Mallia monikin on ihastellut ja sovitellut, mutta koska koru oli kaikille heille liian pitkä koru päätyi purettavien listalle. Tässä lopputulos ametisteista ja Barcelonasta ostettuista balin hopeahelmistä.



Kuvausalustakin kertonee, kenelle koru on menossa. Sellaiselle ihmiselle, jota alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan töihin paluu, joka toki on mukavaakin, mutta kuitenkin... töihin! Onneksi tässä on kuitenkin vielä kolme kuukautta aikaa... Lisäksi tämä ihminen on kärsinyt viime aikoina koruntekoilon puutteesta. Jospa tämä toisi lievitystä molempiin vaivoihin.

Samoin nämä kvarstikorvakorut kaipasivat täydennystä. Muutama kieppi hopealankaa koukkujen ympärille antoivat hieman lisää massaa ja näyttänyyttä, mutta korvisten koko ei muuttunut minnekään. Mietinnässä on vielä se, kannattaisiko patinoida vai ei. Nämäkin ovat menossa samalle henkilölle.



P.s. Kyseisellä aineella, Chlorphenothanilla, ei ole mitään tekemistä töihinpaluun lääkitsemisen kanssa. Mikäli oikeen olen ymmärtänyt, hyllyssäni sattuu vaan olemaan palanen kemikaalihistoriaa vanhan DDT-lääkepurkin muodossa.


lauantai 21. huhtikuuta 2007

Bangle Bag



Helmeilijöiden keskuudessa on valtavana villityksenä Bangle Bagit. Sellainenhan pitäisi tietysti itse kutoa, mutta kun aika ei riitä kaikkeen. Ja vaikka rittäisikin, niin vuorta en ainakaan saisi ommeltua, vaikka kutoiminen onnistuisikin. Mun Bangle Bag näyttää vielä tältä:



Kiitokset vaan Annukalle, joka ystävällisesti suostui auttamaan minua laukun saamisessa, tosin ihan pelkällä rannekorulla en suostu sitä ottamaan. Enkeli oli muuten vihon viimeiseni, jota olen varjellut kuin kalleinta aarrettani, nyt se meni hyvään tarkoitukseen. Ruskean kaveriksi Annukka valitsi kivan vedenvihreä sisuksisen ruskealla kuultavalla lasipinnoitteella päällystetyn lasihelmen. Ne oli kyllä aika ihania. Mallina enkelikoru on kyllä suosittu. 3 tällaista olen tehnyt, tosin kaikki eri värisinä.

Toinen koru eli omaa elämäänsä. Siitä piti tulla pitkä, mutta siitä tulikin lyhyt, siitä piti tulla pujoteltu koru, mutta eipäs tullutkaan. Kiva käyttökoru kuitenkin. Mallia tähän on otettu Barcelonan korumyymälöistä. Onkohan tämä muuten eka näin vihreä koruni? Hui! Mitä mulle on tapahtumassa, kun voisin kuvitella käyttävänikin tätä! :o



Mukavaa viikonloppua. Me suuntaamme aamulla kohti kylpylää. :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Barcelonan tuliaisia



Kotona ollaan ihanan loman jäljiltä. Barcelona oli ihana kaupunki, ihmiset ystävällisiä, ruoka hyvää ja sitä oli riittävästi, paljon oli nähtävää ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Itse loma meni hienosti, mutta Suomen maakamaralla alkoi ongelmat. Ensinnäkin, kun kone puoli neljän maissa yöllä laskeutui Helsinkiin, ihmeteltiin, kun ovia ei avata. Odoteltiin...odoteltiin... Pian tuli kapteenin kuulutus, että olivat Helsingissä unohtaneet, että me tarvitaan portaatkin. Viimein vartin odottamisen jälkeen saivat portaat tuotua. Mutta eipä päästy vieläkään ulos, kun meidän kone oli ohjattu melkeen varikkoalueelle, niin hokasivat siinä vaiheessa, että tarvitaan bussikin, millä ihmiset saadaan terminaaliin asti. Ja koko kentältähän löytyi yksi bussikuski, joka sitten kuljetti erissä ihmiset koneelta terminaaliin. Oltiin siinä viimeisessä porukassa sitten, jossa bussiin sullottiin noin sata ihmistä. Eipä tarvinnut hengittää. ;)

Terminaaliin päästyämme menin vessaan, ja tulin sieltä ulos neljän tunnin päästä. Tutustuin tarkemmin kyseisen inva-wc:n pönttöön. Jatkolentoa siirrettiin neljään kertaan eteenpäin, onneksi oli muuten Finnairin lento, joten sekin homma sujui ilman ongelmia. Sen jälkeen mut vietiin taksilla Mehiläiseen tippaan. Pikkuisen pahoinvointilääkettä suoneen, ja ripulilääkettä napaan ja kotimatka Ouluun saattoi alkaa. Vihreänä ja sinisenä, mutta kotiin selvittiin. :) Nyt vointi on jo ihan ok, ja ruokakin pysyy sisällä.

Sitten Barcelonan helmituliaisantiin. Kaiken kaikkiaan löysin viisi helmiä myyvää liikettä, joista kaksi on mainitsemisen arvoisia. Kuvassa olevat lasi- metalli- ja keramiikkahelmet sekä nyörit ovat Festutusta. Siellä oli hyvä valikoima niin lasi- kuin muovihelmiäkin. Olipahan muuten kerrankin kivaa valita nyöri  ja helmet ihan omassa kädessä niin että ne varmasti sopivat yhteen.



Ylemmän kuvan luuhelmet ovat Marudamasta. Samoin kuin kaikki alakuvan hopeat. Meinasin seota sen hopeamäärän edessä. Muutenkin kaupassa oli ihania lasihelmiä, samoin kuin luu- ja puuhelmivalikoima oli mukava. Liike oli auki, vaikka olikin vielä siesta-aika. Olin varautunut palaamaan takaisin, mutta ei tarvinnutkaan, sillä ystävällinen nainen palveli minua hyvällä englannilla.



Viimeiseksi vielä tilauskorvikset, joiden Swarovskin 8 millisiä Fireopaleja olen odottanut kauan tulevaksi FusionBeadsista. Paketti oli tullut loman aikana, ja kaipa minä alan tervehtyä, sillä sain ne tehtyä jo äsken.



Muokkaus 19.4.2007.
Naiset tuolla utelee multa keleistä ja hintatasosta... Ilmat oli ihan ok. Kaksi ekaa päivää oli koleita, sellaista noin 15 astetta ja välilä tihuutti vettä vähäsen. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Loppuaika sitten oli aurinkoista, toisena päivänä noin 20 astetta ja toisena auringossa 29, varjossa 22-24 suurinpiirtein. Sellaiset kelit kuitenkin, että paikallisilla oli alkuaikana toppatakit ja karvavuoritalvisaappaat ja loppuajasta löysäsivät jopa villatakille ja kevättakille. ;) Kyllä siellä suomalainen ihan kevätvaatetuksella tarkeni, ja mies (ja lentokentällä huomasimme, että moni muukin suomalainen) poltti otsansa. :)

Hintatasosta teitä kiinnostanee lähinnä helmien hinnat. 4 millinen perusbalidaisyspaceri maksoi 12 senttiä kappale, isommat riipukset, joita kuvassa on, olivat 2-4 euroa kappale. Mun mielestä sellainen ihan normaalihinta, ei törkeen halpaa, eikä törkeen kallista. Halvempaa kuitenkin kuin Suomessa. Lasihelmet olivat samaten hieman halvempia kuin Suomesta ostettuna, mutta ei niin, että tienaa, jos menee sitä varten ostoksille.  Noissa kuvissa on melkeen kaikki mitä ostin ja rahaa mulla meni helmiin rapiat 50 euroa. En tiedä tuliko tuhlattua, mutta niitä oli niin mukavaa hypistellä. :)


keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Turkoosia narukorua systerille



Ala-Buumin Pape on ihastuttanut pitkin talvea ihanilla ja värikkäillä narukoruilla. Nyt kun siskon kuukausikaupalla jonossa roikkunut "turkoosia kevyesti" -koru oli pakko tehdä, päädyin apinoimaan Papea.



Korussa on turkooseja korukiviä, tuskin kuitenkaan turkoosia, vaan luultavasti kalkkiturkoosia, sekä mustaa ja turkoosia puuvillanauhaa. Koru on pitkä, irroitettava kaiverrettu lohikäärmekiviriipus roikkuu yksinkertaisena koruna melkeen navassa, mutta korua voi pitää myös kaksinkerroin. Lisäksi riipuksen voi irrottaa ja lukon voi nakata niskan puolelle. Metalliosat on hopeaa.

Tämän korun myötä toivottelen kaikille hyvää loppuviikkoa ja alkavaa viikkoa. Palataan aiheeseen, kunhan Barcelonan (helmikaupat) on katsastettu. :)


tiistai 10. huhtikuuta 2007

Voihan rikkimaksa!



No niin, taas se tukkii sitä piirakkakoruaan sieltä, te ajattelette. ;) Enhän minä periksi voinut antaa, sillä riipukseen oli tuhlattu hopeaa liian paljon, että sen voisi roskiin heittää. Muotoilin lehteä hieman, laitoin sen puuvillanauhaan kera muutaman peridoottisirun. Lisäksi riipus oli oiva patinointikokeilukohde.

Yllätys oli melkoinen, kun avasin rikkimaksapurkin. Muutaman gramman keltainen jauhemössö oli muuttunut harmaanvihreäksi valtavaksi patsaaksi, joka kurkki jo heti valtavan purkin kannen alla. Täh?!? Oliko säilytys olosuhteeni ollut kuivassa ja huoneenlämmössä huolellisesti suljetussa astiassa, kuten itse asiakkaita opetan?  Ei todellakaan. Kodinhoitohuoneen yläkaappi ei todellakaan ole paras mahdollinen paikka, sillä välillä pyykinpesun- ja kuivatuksen seurauksena kosteusprosentti ja lämpötila nousee ja kun vielä purkin kannen jättää raolleen, kemiallinen reaktio on väistämätön.

Sisäinen kemisti ei anna periksi, vaan sekoittelen jauhetta kuumaan veteen. Ei liukene... Kuumennetaan lisää... Ei muuten haisekaan rikille... Harmittaa. Ajatella, harmittaa kun en saa ilmoille kamalaa rikintuoksua nuuhkittavakseni! Kaadan lisää jauhetta purkkiin, mutta eihän se liukene. Testaan. Ei reaktiota, hopea ei tummu. :( Kuumennetaan liki kiehumispisteeseen, mutta rikkimaksa vai mitä ainetta se nyt ikinä onkaan ei liukene. Vähän vielä jauhetta ja tunnen laimean rikin tuoksun. Äkkiä koru perään. Ei se ota jos ei annakaan. Koru lilluu harmaanvihreässä massassa, mutta johan alkaa patinaa ilmaantumaan. Huuhtelu ja pyykkipulverikäsittely. Purkki HUOLELLISESTI kiinni.

Selkkauksien jälkeen patinointiin on pakko olla tyytyväinen, vaikkei se täydellinen olekaan. Korun nimi on Hiirenkorvalla. (Meillä muuten sataa pikkuisen lunta, se keväästä.)



Toinen koru on tunausversion joskus kauan aikaa sitten tekemästäni korusta, josta ei koskaan kuvaa tullut otettuakaan. Aikansa se pyöri laatikon pohjalla, enkä tykännyt siitä yhtään. Uudesta versiosta tykkään paljon. Ihanan yksinkertainen. Pronssikerju, kupariosia ja yksi 8 millinen karneoli.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2007

Iloista Pääsiäistä!



Piti minunkin sitten myöntyä. Kullan väristä kysellään sen varran paljon hopean tilalle, että päätin nyt kokeilla. Tilasin muutaman metrin 14 KGF-lankaa, eli suomeksi kultadubleeta, epäjaloa metallia, joka on päällystetty elektrolyyttisesti kullalla. Kultauksen pitäisi olla kestävää. Ainakin kallista se oli, paljon kalliimpaa kuin hopealanka... Pieni virhe minulle tilatessa sattui, sillä tilasin vahingossa puolipyöreää lankaa. Harmitti aluksi tietysti, mutta päätin kokeilla kuitenkin ja lopputulos ei mielestäni ole hassumpi ja pikkuisen erinäköinenkin kuin normaalit linkkikorut. Lanka taipui hyvin ja sitä oli oikeen mukava käsitellä. Varsinkin helmen yli heitot onnistuivat kauniisti, kun toinen puoli langasta on sileä.

Mun blogia seuraavat varmaan eivät ylläty, kun uusi materiaali esitellään kierteisten linkkien muodossa rannekorussa. Kierteisten linkkien kanssa on helppo tutustua uuteen materiaaliin ja takuuvarmasti tulee kaunis koru. Kullan kavereiksi laitoin granaatteja ja burgundyn sävyisiä Swarovskeja. Aluksi oli sitä mieltä, ettei tämä ole yhtään mun värinen, kun en kullasta pahemmin tykkää, mutta ehkä... Ehkä mä sittenkin tykkään tästä. Kultadubleelukkoa minulla ei ollut ja kokeeksi väänsin itse lukon koruun. (näkyy vähän kuvan yläreunassa keskellä kukan takana) Kaunis lukko tuli, mutta joudun vaihtamaan se "oikeaan" sillä en jotenkin jaksa uskoa sen pitävyyteen, sillä tämä lanka oli aika pehmeän tuntoista.




Jokohan sitä uskaltaisi hehkuttaa? Olemme miehen kanssa torstai-perjantai välisenä yönä lähdössä kahdestaan Barcelonaan. Koko reissua ei ole uskaltanut ajatellakaan, sillä tuttavaperheissä on pyörinyt vesirokkoa ja kamalaa mahatautia ja koko ajan olen ajatellut, että eiköhän lapset jompaan kumpaan sairastu ja tietenkään niitä ei voi sitten hoitoon jättää. :( Miehen kanssa uskaltauduimme kaiken uhallakin puhumaan matkatavaroista ja kuulemma en saa ottaa koko koruvarastoani mukaan. (haloooooo! Eihän sitä voi tietää, mitä minäkin päivänä haluaa päälle! ;)) Matkaa ajatellen tein tällaiset neutraalit joka asuun sopivat korvikset. Sydämen muotoiset makeanvedenhelmet (ne on oikeasti hopeanväriset), hopeaa ja pikkuiset Karen Hill heimoin hopeahelmet.



Hehkutetaan vielä siitäkin, että mies voitti koko perheelle kylpyläloman. Kuului siihen lasketteluliput, hiihto-opettajineen ja välinevuokrineenkin sekä liput konserttiin. Sinne suuntaamme melkeen heti Barcelonasta kotiuduttuamme.  Päivitysrintamalla voi olla hieman hiljaisempaa uuvuttavan lomailun takia. ;)

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

tiistai 3. huhtikuuta 2007

Keväiset kukat saapuivat



Mua on hieman huolestuttanut. Keväisiä kukkia on vilahdellut vähän jokaisessa korublogissa ja värit on ainakin muuttuneet keväiseksi, mutta ei mulla. Ei ole kukkia ja värit ei ole muuttuneet miksikään. Onkohan mussa vikaa? Vai onko selitys siinä, että täällä susirajan takana on vielä lunta ja nytkin tuulee pohjoisesta niin että sielukin jäätyy? Koruavaruuden oli kuitenkin aika aloittaa kevät- ja kesäkausi (okei edellisen merkinnän ripsipii... eiku keväinen lehti oli ensimmäinen yritys).

Stabiloidusta kalkkiturkoosista ja hopeoidusta langasta ensimmäinen kokeilukukkanen Julialta hieman apuja hakien. Kiva malli. Ehkä teen näitä lisää (ja lisää ja lisää), jos sopivia helmiä osuu kohdille. Tämä jäänee omaan käyttöön. Kumma juttu muuten, kun valokuvaamalla saa ihan kaikki virheet esille. Ihan kaikki, nekin jotka ei paljaalla silmällä illan pimeydessä näy.



Toiset kukkaset on keltaiseksi värjätyistä makeanvedenhelminapeista ja hopealangasta tehdyt Kevätesikot. Yritin tehdä narsissia, mutta ainakaan vielä se ei onnistunut, lankaa vain paloi.



Eilen tapahtui se mitä olen pelännyt. Askartelukaapin ovi lähti irti, koska se on ollut hieman täynnä...

maanantai 2. huhtikuuta 2007

Tilaustöitä ja ripsipiirakkaa



Alkuviikon korukutsut aiheuttivat tutun korukrapulan. Ei tullut yllätyksenä, sillä ennen kutsuja ajatukset ja tekemiset pyörivät niin korujen ympärillä, että kun kutsut on ohi, helmirasioiden avaaminen ei käy mielessäkään muutamaan päivään. Onhan se aika kulunut mukavasti elokuvia katsellen, lukien, siivoten, kotia järjestäen ja ystävien ja perheen kanssa. Mietiskelin tässä, että pitäisikö minun laittaa sivuilleni kukkamultien vaihto-ohjeet, sillä yksi yleinen hakusana, millä sivuilleni on tultu on käsitellyt kyseistä aihetta. =D Kukkamullat on nyt vaihdettu ja hommasin jopa uudet hienot punotut suojaruukutkin olohuoneeseen. Tuli kuulkaa komeat, vaikka itse sanonkin.

Muutaman tilausjonossa olleen koru kuitenkin tein. Aloitin niissäkin helpommista, sellaisissa, joissa hommat on valmiiksi selvinä eikä tarvi ajatella, eikä suunnitella mitään. Tämä ensimmäinen on tehty enkelirannekorun kaveriksi, tosin enkelirannekorukin tehtiin ilman enkeliä, joten tässäkään ei enkeliä ole.



Helmet pronssin ja topaasin sävyisiä lasihelmiä, metalliosat hopeaa.

Seuraavaksi Sinisimpukasta poikinut yksinkertaisettu versio, tällä kertaa nauha on nahkaa.
 


Rannekoru, Mansikkasuklaata, on tehty Swarovskin helmiäispintaisista helmistä (ruskea ja vaaleanpunainen) ja kaksoiskartiokristalleista (light rose satin). Mukana muutama balin hopeahelmi, väleissä roosagalvanoidut delicat, lukko hopeaa. Kuva on kummallisen värinen, mutta en ehtinyt ottamaan uuttakaan.



Viimeisenä ei tilaustyö, vaan harjoitus ja esimerkki siitä, kun joskus idea on huomattavasti parempi kuin se, mikä toteutuu. Keväinen lehti oli ajatuksena, mutta lopputulos näyttää mun likaisessa mielikuvituksessa ripsipiirakalta. Materiaalit hopea, aventuriinit ja hopeagalvanoidut delicat. Jos tässä johonkin voi olla tyytyväinen, niin mielestäni hopea on kiertynyt ihan kauniisti. Se näyttääkö tämä lehdeltä vai piirakalta on toinen juttu. Huoh. Aina ei voi onnistua. Just kun Papen sivuilla pääsimme nauramasta tälle...