maanantai 31. lokakuuta 2011

Korvistuulella

Pienia korviksia, joissa on käytetty hilloamiani tarvikkeita. Tottahan se on, että enemmän näistä on iloa valmiina koruina, kuin minun laatikoissa. Mutta kuitenkin koville ottaa ja lupasinkin itselleni, kun nyt reippaasti näitä käytän, niin jotain uuttakin saa ostaa tilalle. Reilua.

Projekti 101 jatkuu, ja jatkuu ja jatkuu. 101 paria korvakoruja on paljon. Tosi paljon. 

66. Vintage ladies: Abigail
Hopeaa patinoituna.

65. Vintage ladies: Rosemary
Hopeaa ja ruusukvartsipisarat

64. Vintage ladies: Charlotte
Tällä kertaa kirkkaista vuorikristalleista

63. Sulat
Kukonsulkia jälleen

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pieniä aarteita

Työpöydällä pyörii toisinaan pieniä aarteita vailla kotia. Tai eihän ne siinä pöydällä pyöri, vaan ne pienet aarteet nostetaan talteen helmityöalustan reunoille. Jokainen koruntekijä sellaisen varmaan omistaa, mutta käytetäänkö sitä muuhun kuin pikkuaarteiden sivuun nostamiseen ja säilytykseen, sitä en tiedä. Minulla se on niin täynnä tavaraa, että ei sen päällä mahdu työskentelemään. Jokatapauksessa siinä alustassa on sellaisia käteviä koloja: yhteen kerään hopealanganpätkät ja muut sulatukseen menevät hopeaosat, yhteen menee pussin lopuista jääneet yksittäiset helmet, yhteen menee ne, jotka on nostettu esille, mutta uuden inspiraation iskiessä, nostetaan edestä pois ja joista on seuraavana tarkoitus tehdä jotain suurta ja mahtavaa tai pientä ja söpöä, miten nyt vaan, mutta jotka unohtuvat epämääräiseksi ajaksi alustan reunalle tai siihen koloon, jos sinne vielä jotain mahtuu. yksi kolo on sitten varattu roskille ja langanpätkille, mutta se tyhjennetään usein, ainakin kerran kuukaudessa. Uriin on suunniteltu jos jonkin moisia virityksiä helmistä ja mietitty järjestystä, mutta toisinaan niissä makaa tukkunauhoja, jotka odottaa sijoituspistettä varsinaisissa helmilaatikoissa. Ehkä kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jokainen helmeilijä sellaisen alustan tietää.

Joskus tulee vilkaistua pieniin koloihin tarkemmin. Mitäs kummaa tänne on piilotettukaan. Tällä kertaa kolossa alimmaisena oli viime talven tuotoksia hopeasavikurssilta. Niitä pieniä riipuksia, joita sitten tehdään hopeasaven jämäpaloista. Jos joku ei ole hopeasavea kokeillut, niin kerrottakoon, että avattu savi ei tahdo säilyä vaan kuivaa kovaksi, vaikka muovia ja kostuketta laittaisi kuinka. Olin unohtanut pikkuiset täysin ja olipa iloinen yllätys löytää heidät. Tiesin heti, mihin heidät käyttäisin. Pieniä stressileluja, pieniä lohduttajia hipellettäväksi. 
Lohduttaja

Settiin korvakorut pienistä takomistani riipuksista ja mustasta mattapintaisesta onyxista.

70: Lohduttaja

Nämä luonnolliset amatsoniititkin löytyivät alustalta, olivat jääneet siivoamatta helmilaatikkoon. Kaveriksi valitsin syksyistä, ruskeita polveilevia makeanvedenhelmiä sekä hopeisen pienen lehden.

Tuulen mukaan

Korvakoruihin tarvikkeet löytyivät samasta kolosta kuin hopeasavet. Vintagemessinkiset pienet lehdet olin juottanut hopeaan ja niistä sai kivat korupiikit. 

69. Tuulen mukaan

Huomasittekos jotain hassua? Kyllä. Mä tein eriparikorvikset ja vieläpä ihan tahallani. ;) Eri asia, jääkö ne tuollaiseksi, sillä mua hieman häiritsee, mutta koska korvisprojekti vaatii korviksia, niin nämäkin lasketaan. ;)

Mitä tulee kun yhdistää ylimääräiset korviskoukut ja alustalla pyörivät simpukankuorisydämet?

68. Herkkä sydän

Viimeisenä vieläihan tarkoituksella hemilaatikoista kaivettuja tarvikkeita. Näitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Nämä kuuluvat aikaisemmin esittelemääni Tunnelma kaulakoruun. Yritin ottaa kaulakorusta uudet kuvat, mutta ei ne onnistuneet vieläkään.

67. Pieniä aarteita: Tunnelma

Tän verran sain aikaan syyslomaviikolla, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tämä perhe kuormitti terveyskeskuksen palveluita 11 kertaa kuudessa päivässä. Suurimman osan hoiti mies, joka sairastaa mykoplasman jälkitautina keuhkokuumetta.






maanantai 17. lokakuuta 2011

Ensimmäiset kotipolttoiset

Hopeasaveen olen aikaisemmin tutustunut parillakin hopeasavikurssilla, mutta koska tälle syksylle ei sopivaa kurssia minulle sopivaan ajankohtaan ollut, alkoi savinäpräys poltella siihen malliin, että jotain oli tehtävä. Vielä kun kanssahelmeilijä myi omia vähän käytettyjä tarvikkeita sopuhintaan, niin pakkohan tilaisuuteen oli tarttua. Uuniahan minulla ei ole, eikä varmaan ihan heti ole tulossakaan, joten parempi pitäytyä tällaisissa pienemmissä tuotoksissa, sillä butaanipolttimen kanssa ei polttaminen ole niin varmaa kuin uunilla poltettaessa. Tällaiset pienet kappaleet onnistuu käsinkin polttamaan oikeen mainiosti.

Sydänkorviksia kuvioilla kysellään aina säännöllisin väliajoin, joten lähdetään niistä liikkeelle.

Projekti 101 etenee taas pienen tauon jälkeen. Ehkä tää joskus loppuu.
 73. Heart: Köynnös

72. Heart: Pitsi

71. Heart: Kaari

maanantai 10. lokakuuta 2011

Toivottavasti jumituksen päätös

Totaalinen korujumi on vaivannut liki kuukauden. Muut kiireet ja harrastukset on vieneet aikaa. Samoin into on ollut pahasti kadoksissa. Syksy aiheuttaa sellaisen väsymyksen joka vuosi, että peiton alta iltaisin näkyy vain nenänpää ja kuuluu hiljaista tuhinaa television huutaessa vieressä. 

Joskus työpöydän siivoaminen auttaa. Aloin laittamaan laatikoihin tavaroita ja silmiini osui kauan sitten juottamani hieman epäonnistunut runko. Tuulen ulvoessa myrskyn lailla nurkissa, sateen ropistessa kattoon, lehtien lentäessä... Kun päivä on tarvottu tuulta ja vaakatasoon satavaa vettä vasten. Kun väreinä on olleet ruskean sävyt ja harmaa. Taivas on sävytetty harmailla ja vähän vielä harmaammilla. Vastaantulevan kasvoja ei sateen keskellä näe. Tuulessa kieppuu lehtiä muodostaen omia mutkikkaita kuvioitaan ja päätyen kuka minnekin. Poispois. Kesä on ohi. 

Selkä tuulta vasten



Kurkistus yhteen projektiin, josta ehkä kuulette lisää tulevaisuudessa...



tiistai 4. lokakuuta 2011

Projekti X

Minuun iski sisustusvimma. Tarkalleen ottaen kaks viikkoa sitten lauantaina, illalla kello 21. Lottoarvonnan jälkeen, vaikka voittoa ei kohdille osunutkaan. Laitoin Facebookiin viestin, että Ikeaan pitää päästä ja seuraavana päivänä me sitten ystävän kanssa sinne lähdimme, rajan taakse shoppailemaan. Miten se Ikea nyt käsityö ja korublogiin liittyy? Odottakaa kun selitän.

Mukaan tarttui sohvaa, kirjahyllyä, valaisinta ja muuta pientä olohuoneeseen. Vanha jo lutsahtanut sohva meni kierrätyskeskukseen, mutta Askon Helena lepotuolit olivat edelleen hyvässä iskussa. Ensin olin viemässä niitäkin sohvan perässä pois, mutta aikani mietittyäni, päätin kokeille osaanko verhoilla. Eihän ne vihreät kammotukset sopineet uuteen olohuoneeseen sitten millään.

Ensin käsittelyyn otettiin rahi.


Ostin tarvikkeet ja lähdin kokeilemaan, miten minä, minua vanhempi Husqvarnani ja onnettomat ompelutaitoni tullaan juttuun.

No eihän se ota, jos ei annakaan, jos kokeilen päällystää tuolinkin... 

Entinen päällinen pois ja niistä ratkomalla sain kaavat, joiden perusteella uskoin onnistuvani.



Kuvassa apukäsiparini irroittamassa niittauksia.

Puolen päivän hikoilun ja tuskailun jälkeen (ai tulipas tästä napakka... jaa laskoksetkin on hieman väärässä kohdassa... jaa tässä kappaleessa on pieni mittausvirhe, joka näkyy todella selvästi...) sain tuolin kasaan, napit paikoilleen ja jalat kiinnitettyä takaisin.

Langat jäi iloisesti vielä roikkumaan ja päällisessä on vanua tarttuneena tollero kiinni, mutta äkkiä kuva ja blogiin. :D




Ja vielä potilas takaa. Vetskari ei kyllä ole noin vinossa, mitä näyttää, mutta hieman kangas pussittaa selkänojan alaosasta. Eli en aio vaihtaa alaa.



Onneksi ostin kankaat samantien molempiin lepotuoleihin, sillä nyt se toinenkin on pakko toteuttaa. Kamala homma, mutta tulipahan tehtyä ja lopputulostakin kelpaa katsella ainakin talven pimeydessä kynttilänvalossa.