maanantai 27. lokakuuta 2014

Äidille, isälle ja söpöille

Koru 4 lapsen äidille.

 Pikkuisen työvaihekuvia. Tauko tekee terää, sillä punsselointi on aina jännää puuhaa, sillä kirjoitusvirheet ja pomppivat kirjaimet on aina niin jänniä.


Hioa ei voi koskaan liikaa. Vaikka hiontaan menee korun tekemisestä isoin osa ajasta, niin siltikin tuntuu, että olisi voinut hioa aina vaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa on viisain lopettaa, laittaa se raja, että nyt riittää, on se niin hyvä kuin suosiolla saa.

Hiomisen jälkeen juotetaan riipus lenkkeihin, hapotetaan, kiillotetaan, patinoidaan, kootaan koruksi ja kiillotetaan.

Isäinpäivät lähestyvät. Muutamia koruja olen tehnyt isillekin. Tässäpä yksi. Valitettavasti enempää en ehdi tekemään tämän vuoden isäinpäiväksi.


Joskus epäonni ja harmitus voi kääntyä. Taannoin oli koruprojekti, missä kaikki meni pieleen. Musta nahka uudelta toimittajalta oli sutta ja sekundaa. Ihan onnetonta lirua. Seuraavaksi punsseloin tekstin väärin kapeampaan nahkaan, ja sitten loppui nahka ja viriteltiin vaihtoehto kolme, kun takaraja painoin päälle. Roskiskamaa tuli ja edelleen harmittaa tilaajan puolesta. Noin ei saisi käydä. No, jotain plussaakin, kun viimein kaivelin sen lirunahkan esille. Mitä kummaa teen tällä? Sehän taipui. Rusetteja. Musta-valkoinen on ollut jo omassa käytössä testikäytössä muutaman viikon ja hyvin kestää. Musta-lila on vielä vapaa.


12 kommenttia:

  1. Kauniit korut ja hienot punsseloinnit! Kiva idea tuo rusettirannekoru - ja kaunis toteutus!

    VastaaPoista
  2. Kauniita punsselointeja ja nuo rannerusetit - mahtava idea! <3

    VastaaPoista
  3. Oi että! Onpa söpöinen tuo rusettikoru. Ihan varmasti harmittaa, kun toiselle tehtävä työ menee pipariksi. Niin on käynyt itse kullekin. Ei pitäisi soimata itseään, mutta se soimaaminen on niin kovin helppoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli kyllä niin harmi tilaajan puolesta ja siitä että kaikki meni niin pieleen kuin vain voi.

      Poista
  4. Hienot punsseloinnit, kaunis koru tuli ja suloiset rusetit :) Saa nähdä, miten käy, sitten kun remppatauko on ohi, onnistuuko minkäänlainen hopean taivuttelu, saatikka punsselointi ainakaan, aika pitkä taukoa on ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Voihan se olla, että hetki pitää ihmetellä, mutta eiköhän ne taidot muistu mieleen.

      Poista
  5. Hauskoja nuo rusettirannekkeet. Hienoa kun jämämateriaaleille tai virheostoksille löytyy lopulta käyttöä. Mulla on sellainen "periaate" (tai ehkä heikkous) että kaikki täytyy säästää varmuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tämä säästäminen ei vaan ole hyvä. Löytyy 10 vuotta vanhoja tarvikkeita tai mikä pahinta, tarvikkeen jämiä, joita hilloaa kaapissaan ja odottaa, että joskus niitä tarvisi. Kaikille ei ole tarvetta löytynyt.

      Poista
  6. Kaiken kun säästää ja säilöö, niin ei koskaan tiedä, mihin hukkapaloja, virheostoksia tai sekundakamaa joskus voi käyttää...

    Onpa hieno ajatus tuo neljän lapsen nimet äidin korussa. Mieluummin ottaisin tuon kuin tatuoisin lasteni nimet itseeni, mikä tuntuu olevan nyt kovin trendikästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Kaikkea tulee säilöttyä. Huokaus.

      Minä olen samaa mieltä, että tällainen nimimuisto on kivempi kuin tatuoinnit, mutta osa porukkaa on erimieltä ja se heille sallittakoon.

      Poista

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.