sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Suunnittelua hiekkiksen reunalla


Hiekkalaatikon reunalla istuessa on hyvä suunnitella koruja. Harmi vaan, ettei niitä enää muista, kun pääsee tilanteeseen, jossa voisi piirtää muistiin. Tämä koru on suunniteltu itselle pihalla ollessa. Edellisen merkinnän rannekorua on tullut pidettyä paljon, pitäähän hiekkalaatikolle pukeutua asianmukaisesti. Nyt mua on hemmoteltu. :)



Hopeaa Karen Hillin heimolta, sydämen korkeus on 37 milliä ja se on ihanan pullea. Pyöreät ametistit on A-luokkaa, niitä helmiä, joita en uskonut koskaan raaskivani käyttää. Koru on suunnitelut kevään juhla-asuuni. Tällä kertaa minulla oli ensin vaatteet ja sitten vasta korut. Rakkaat kanssahelmeilijät ja muut satunnaiset lukijat: onko huolestuttavaa, jos aamulla valitsee ensin mielialaan sopivat korut ja sitten vasta päättää korujen mukaan vaatteet? Se on suurinpiirtein kauppaan lähtö, jos Koruihin sopivaa ei kaapista löydy. Kuuluuko tämäkin helmisyndroomaan? Entäs se kun käsilihakset alkavat vahvistua johtuen runsaasta rannekorujen käytöstä?

Myyntipuolelle meneviä koruja. Siruhelmiä tuli tilattua innostuksissaan "muutama" nauha, Enhän mä osaa edes käyttää niitä! Kovalla yrittämisellä ja Inkun innostamana sain aikaan ruusukvartsista, onyxista ja hopeasta rannekorun. Korun nimi on rohkeasti ja itseeni luottaen "Sirut sievästi"



Myytäviin menee tämäkin maanläheinen makeanvedenhelminauha nimeltään Sammalta ja lehtiä





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.