Se toinen nappi

Toinen nappi on minusta aivan yhtä ihana kuin ensimmäinenkin. Valmiina koruna tämä historiaa tihkuva koru näyttää tälle:

Tämä on vapaa, jos se ei armaan siskoni värisilmää miellytä.

No nami, mikä nappi!

Ostin helmikaverin kirppikseltä kasan tarvikkeita, ja kun näin näiden aitojen vintage nappien kuvan, olin myyty. Ihania! Aivan ihania! Hinta hieman rajoitti haluamasta kaikki heti mulle tänne. Napit ovat messinkiä ja kristallit on Swarovskeja. Nämä ihanuudet eivät paljon kavereita kaivanneet, vain ketjun ja lukon, joka sijoittuu sivulle kahden Swarovskibiconen kanssa.Olisipa mielenkiintoista tietää, millaisessa vaatteessa nämä napit ovat olleet ja kuka niitä on kantanut.

Tämä on mun! My Precious...

Fuksian värinen nappi vielä jäi, saa nähdä mitä siitä syntyy.

Hopeasavikoru

Viime talven paukkupakkasilla olin hopeasavikurssilla ja osa siellä valmistuneista odottaa edelleen pääsyä koruiksi asti.Tämä pitsinen linssihelmi oli yksi niistä. Tällaisia tehdessä kädellinen ihminen tuntee elävänsä. Hiotaan, viilataan, tutkitaan valoa vasten ja taas hiotaan. Ja sitten lisätään täytettä ja taas hiotaan. Kun homma tehtiin kurssilla, niin kukaan ei häirinnyt. Korkeintaan kaveri naapuripöydästä kerkesi sanomaan jotain. Sitäkään ei ollut pakko kuunnella... Hiotaan, täytetään ja hiotaan. Ja kun lopputulos näyttää kelvolliselta, voi hetken aikaa nauttia Onnen tunteesta. Nyt kun helmi raaskittiin löysi paikkansa niin oikeastaan voi huokaista tyytyväisenä.

Ruusukvartsiviuhkat on kyllä yksi uhraus hillolaatikosta. Ihan tajuttoman upeat! Lisää ruusukvartsia ja makeanvedenhelmiä.

Hopeasavikoru, joka aiheuttaa Onnen tunteet...

Ystäväksi korvikset

59. Onnen tunteet

Takaisin ruotuun

Korublogi äkkiä korulinjalle. Ja sehän onnistuu yllättävän helposti. Tilaa ensin muutamasta paikasta inspiraatioksi korunjumitusestotarvikkeita ja vielä kirppikseltä lisää, ihan vaan hyväntekeväisyysmielessä, kamua pitää auttaa pääsemään tarvikkeistaan eroon. Ihan vaan pikkuisen tuhlasin sijoitin. Mutta johan lähti korujumi naapuriin. Eikä tartte tulla takas ihan hetkeen. Kiitos. Ja kun laskee sitä omaa pakkokokoajankehittääjotainuuttajakäyttääyhdenkoruntekemiseensatatuntia -rimaa pikkuisen alemmas, niin johan alkaa tapahtua. Korut ne on pallokorviksetkin ja vaijeri on kelpomateriaali pistää helmiä pötköön. Ja hillo-laatikon kansi levälleen. Johan helpotti.

 62. Lipaston laatikosta

Messinkiosat tulivat kanssahelmeilijältä kirppariostosten lahjoina. Heti käyttöön. Pitkät korvikset, mutta ne hippuilee pituudesta huolimatta mun korviin. Lisukkeeksi valkoiset makeanvedenhelmet ja hopeaa. 

61. Äitienpäiväruusut

Liittyvät tähän settiin

Kuvassa lenkki vielä irvistää. Piti ottaa pihdit ja korjata tilanne.

Muisto sinusta

Aika makea on ilmeisesti ollut muisto ja ihanan romanttinen. Illan pimeinä ja väsyneinä tunteina sohvalla viltin alla kynttilänvalossa solmittu nauha. 

Karkkihelmet

Ihanan keveitä simpukankuorihelmiä. Tämä koru kurkkii ihan selvästi jo kevääseen. 

60. Karkkihelmet

Tämän viikon sato jatkuu seuraavassa postauksessa. Mä oon ollut ahkera!

Valokranssi

Taas blogini eksyy alkuperäisestä aiheesta sivuraiteille, eli muiden käsityöjuttujen kimppuun.Mutta kun joulukin tulee ja kaikkea. Koti kaipaa sisustusjuttuja ja valoa pimeyteen. Niin ja kädet kaipaa tekemistä.

Kolmisen vuotta sitten tein valoryijyn, nyt tein valokranssin paperinarusta. Ohjeet ja tarvikkeet on Taitokeskuksesta. Valmistamiseen meni aikaa yksi ilta, eli liian vähän aikaa minulle, mutta sopii siis heikkohermoisemmallekin. Tässä täytyy osata luoda silmukat, neuloa oikeaa ja päätellä silmukat. Lopuksi homma ommellaan kiinni parsinneulalla. Ei siis iso ja vaativa homma ollenkaan. 

Sen verran tässä hifistelin, että lisäsin tavallisen paperinarun sekaan pörrölankaa, että kranssista tuli utuinen kuin lumipilvi. 

Kranssi pimeässä

Ja valoisassa lopullisella paikallaan (ihmeen vinossa ihminen voi kameraansa pitää...)

Paperinaruja oli tullut uusia ihania. Sellaista kultaista, jossa oli kultasäiettä seassa ja samaa hopeisena perinteisten värillisten lisäksi. Tässähän tulee himo kranssittaa koko talo tai puoli sukua. :D

Ettei ihan koruttomaksi mene, niin muutama rasia, jotka edes jollain tavalla liippaa koruja. Näihin on näppärä pakata korut.

Korvistuulella

Pienia korviksia, joissa on käytetty hilloamiani tarvikkeita. Tottahan se on, että enemmän näistä on iloa valmiina koruina, kuin minun laatikoissa. Mutta kuitenkin koville ottaa ja lupasinkin itselleni, kun nyt reippaasti näitä käytän, niin jotain uuttakin saa ostaa tilalle. Reilua.

Projekti 101 jatkuu, ja jatkuu ja jatkuu. 101 paria korvakoruja on paljon. Tosi paljon. 

66. Vintage ladies: Abigail

Hopeaa patinoituna.

65. Vintage ladies: Rosemary
Hopeaa ja ruusukvartsipisarat

64. Vintage ladies: Charlotte

Tällä kertaa kirkkaista vuorikristalleista

63. Sulat

Kukonsulkia jälleen

Pieniä aarteita

Työpöydällä pyörii toisinaan pieniä aarteita vailla kotia. Tai eihän ne siinä pöydällä pyöri, vaan ne pienet aarteet nostetaan talteen helmityöalustan reunoille. Jokainen koruntekijä sellaisen varmaan omistaa, mutta käytetäänkö sitä muuhun kuin pikkuaarteiden sivuun nostamiseen ja säilytykseen, sitä en tiedä. Minulla se on niin täynnä tavaraa, että ei sen päällä mahdu työskentelemään. Jokatapauksessa siinä alustassa on sellaisia käteviä koloja: yhteen kerään hopealanganpätkät ja muut sulatukseen menevät hopeaosat, yhteen menee pussin lopuista jääneet yksittäiset helmet, yhteen menee ne, jotka on nostettu esille, mutta uuden inspiraation iskiessä, nostetaan edestä pois ja joista on seuraavana tarkoitus tehdä jotain suurta ja mahtavaa tai pientä ja söpöä, miten nyt vaan, mutta jotka unohtuvat epämääräiseksi ajaksi alustan reunalle tai siihen koloon, jos sinne vielä jotain mahtuu. yksi kolo on sitten varattu roskille ja langanpätkille, mutta se tyhjennetään usein, ainakin kerran kuukaudessa. Uriin on suunniteltu jos jonkin moisia virityksiä helmistä ja mietitty järjestystä, mutta toisinaan niissä makaa tukkunauhoja, jotka odottaa sijoituspistettä varsinaisissa helmilaatikoissa. Ehkä kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jokainen helmeilijä sellaisen alustan tietää.

Joskus tulee vilkaistua pieniin koloihin tarkemmin. Mitäs kummaa tänne on piilotettukaan. Tällä kertaa kolossa alimmaisena oli viime talven tuotoksia hopeasavikurssilta. Niitä pieniä riipuksia, joita sitten tehdään hopeasaven jämäpaloista. Jos joku ei ole hopeasavea kokeillut, niin kerrottakoon, että avattu savi ei tahdo säilyä vaan kuivaa kovaksi, vaikka muovia ja kostuketta laittaisi kuinka. Olin unohtanut pikkuiset täysin ja olipa iloinen yllätys löytää heidät. Tiesin heti, mihin heidät käyttäisin. Pieniä stressileluja, pieniä lohduttajia hipellettäväksi. 

Lohduttaja

Settiin korvakorut pienistä takomistani riipuksista ja mustasta mattapintaisesta onyxista.

70: Lohduttaja

Nämä luonnolliset amatsoniititkin löytyivät alustalta, olivat jääneet siivoamatta helmilaatikkoon. Kaveriksi valitsin syksyistä, ruskeita polveilevia makeanvedenhelmiä sekä hopeisen pienen lehden.

Tuulen mukaan

Korvakoruihin tarvikkeet löytyivät samasta kolosta kuin hopeasavet. Vintagemessinkiset pienet lehdet olin juottanut hopeaan ja niistä sai kivat korupiikit. 

69. Tuulen mukaan

Huomasittekos jotain hassua? Kyllä. Mä tein eriparikorvikset ja vieläpä ihan tahallani. ;) Eri asia, jääkö ne tuollaiseksi, sillä mua hieman häiritsee, mutta koska korvisprojekti vaatii korviksia, niin nämäkin lasketaan. ;)

Mitä tulee kun yhdistää ylimääräiset korviskoukut ja alustalla pyörivät simpukankuorisydämet?

68. Herkkä sydän

Viimeisenä vieläihan tarkoituksella hemilaatikoista kaivettuja tarvikkeita. Näitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Nämä kuuluvat aikaisemmin esittelemääni Tunnelma kaulakoruun. Yritin ottaa kaulakorusta uudet kuvat, mutta ei ne onnistuneet vieläkään.

67. Pieniä aarteita: Tunnelma

Tän verran sain aikaan syyslomaviikolla, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tämä perhe kuormitti terveyskeskuksen palveluita 11 kertaa kuudessa päivässä. Suurimman osan hoiti mies, joka sairastaa mykoplasman jälkitautina keuhkokuumetta.