Jens Pind, eli tuttujen kesken Piina vaan, on ketjumalli, josta en ole oikeen koskaan pitänyt, mutta koska sitä on niin parjattu vaikeudesta, mun oli ihan pakko kokeilla. Ja olihan siinä haastetta. Ensimmäiset kaksi tuntia meni siihen, kun yritin saada aloitusta menemään oikeen. Purin ja tein uudelleen, kunnes luulin tajunneeni jutun juonen... Kunnes taas huomasin ketjun tehneen mulle temput. Ja taas purettiin. Lopulta pari päivää taukoa pidettyäni, otin homman uusiksi. Yksinäinen lakkopäivä sujui mukavasti hopearenkaiden kimpussa ja luulen nyt oivaltaneeni sen idean.
Kertokaa mulle, onko tämä tekemäni ketju nyt yhtään sellainen kuin pitäisi? Työnjäljessä on parantamisen varaa, johtuen lukuisita purkamiskerroista, jossa renkaiden muodot hieman kärsivät, mutta uskoisin tämän omaan käyttöön kelpaavan. Lopulta huomasin, että Piinahan on ihan kiva malli. Ei ollenkaan sellainen järkäle, mitä olin kuvitellut.
Sweet Misery
peeässä. Ehkä seuraavaksi muutakin kuin rannekilluuttimia. ;)
Kertokaa mulle, onko tämä tekemäni ketju nyt yhtään sellainen kuin pitäisi? Työnjäljessä on parantamisen varaa, johtuen lukuisita purkamiskerroista, jossa renkaiden muodot hieman kärsivät, mutta uskoisin tämän omaan käyttöön kelpaavan. Lopulta huomasin, että Piinahan on ihan kiva malli. Ei ollenkaan sellainen järkäle, mitä olin kuvitellut.
Sweet Misery
peeässä. Ehkä seuraavaksi muutakin kuin rannekilluuttimia. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.