Piina

Jens Pind, eli tuttujen kesken Piina vaan, on ketjumalli, josta en ole oikeen koskaan pitänyt, mutta koska sitä on niin parjattu vaikeudesta, mun oli ihan pakko kokeilla. Ja olihan siinä haastetta. Ensimmäiset kaksi tuntia meni siihen, kun yritin saada aloitusta menemään oikeen. Purin ja tein uudelleen, kunnes luulin tajunneeni jutun juonen... Kunnes taas huomasin ketjun tehneen mulle temput. Ja taas purettiin. Lopulta pari päivää taukoa pidettyäni, otin homman uusiksi. Yksinäinen lakkopäivä sujui mukavasti hopearenkaiden kimpussa ja luulen nyt oivaltaneeni sen idean.

Kertokaa mulle, onko tämä tekemäni ketju nyt yhtään sellainen kuin pitäisi? Työnjäljessä on parantamisen varaa, johtuen lukuisita purkamiskerroista, jossa renkaiden muodot hieman kärsivät, mutta uskoisin tämän omaan käyttöön kelpaavan. Lopulta huomasin, että Piinahan on ihan kiva malli. Ei ollenkaan sellainen järkäle, mitä olin kuvitellut.

Sweet Misery


peeässä. Ehkä seuraavaksi muutakin kuin rannekilluuttimia. ;)

Pinkkiä, lilaa, kimalletta, kukkaa...

Joululahjatilauksia pikkuisille prinsessoille.

Aurora


Vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, Swarovskin light rose kristalleja, balinhopeaa, hopealankaa ja hopeinen sydänriipus. Ainakin oma 2,5v oli haltioitunut ja alkoi vaatimaan sarjaan kaulakorua. ;)

Cinderella


Fasettihiottuja vaaleita ametisteja (paljon kauniimpia kuin kuvassa), ametistin sävyisiä Swaroja ja hopeaa. Riipuksena hopeinen kukka.

Oilille munaa!

Tämä hieman groteski otsikko oli ihan pakko laittaa!

Joskus vaan miettii, kun ihmiset kummastelevat käsin tehtyjen korujen hintoja, ajattelevatkohan ne lopulta sitä millainen työ niissä on. Tässä korussa on ainakin seuraavat vaiheet...

1. suunniteltu
2. tilattu tarvikkeet ja mahdollisesti työvälineet, tässäkin korussa 3 eri paikasta tarvikkeita
3. veivattu renkaita
4. sahattu renkaita
5. kiillotettu renkaita
6. koottu koruksi
7. patinoitu
8. kiillotettu korusta liika patina pois
9. kuvattu ja kuvattu uudelleen ja kun vieläkään ei tyydytä, tyydytty kohtaloon
10. hinnoiteltu
11. askarreltu hintalappuja
12. mahdollinen markkinointiin menevä aika, vaiva ja kustannukset

Oili-ketjua-patinoituna kera bali-helmen ja lukon.

Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle,
sukkansa sulalle maalle, kenkänsä vesikivelle,
helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle.

Kivi oli kirjava selällä, paasi kullan paistavainen:
kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta.

Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan
kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle:
kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni,
neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa.
Kalevala

Aino

Aarretta ei aina tunnista nähdessään

Postin kantaessa kiepillä olevaa metallista lankaa ja eri kokoisia metallisia tankoja laatikkoon, harva nainen ilahtuu kuten minä. Varsinainen aarre! Mies ja lapset katseli ihmeissään, kun toinen ilahtuu mokomasta romukasasta niin paljon. Siinä vaiheessa, kun alan kaivamaan kaapista ruuvipenkkiä ja sahaa esille, perhe vielä pyörittelee päätään. Muutamaa tuntia ja 10 metriä myöhemmin sheikkauspullo annetaan pienten käsiin ja käsketään juosta sisällä! Nyt se on kajahtanut! (Lopulta sheikkausvuoroista saadaan riita aikaiseksi ja päätän hoitaa homman loppuun ihan itse.)

Pullosta ulos tuli tällaista silppua. Ja edelleen pyöritetään päätä ja huokaillaan: kohta se kaivaa kananmunat esille...


Tässä ensimmäisessä ei kananmunia vielä tarvittu, vaan hopealangan kamuksi takertui kyaniittia ja korusta tulikin Oili-ketjujen myötä oikeen seitkytlukulaishenkinen.

Oilikki


Koruavaruus hiljenee nyt noin viikoksi. Viikonloppuna korut löytää Naisten messuilta liikuntahallilta, minuun taas voi törmätä Helsingin messukeskuksessa. Iso kiitos Piritalle ja Monalle, kun huolitte minun korut pöytäänne riesoiksenne! :)

Sukkahousut

Joskus korujen ideat lähtevät mitä kummallisimmista asioista, kuten tämän Winter Lilac -rannekorun kanssa kävi. Ostamani sukkahousut saivat tarttumaan helmiin, tarkoituksenani tehdä ensi viikon koulutuspäivien edustusasun kanssa sopivat korut. Lopulta rannekoru olikin minulle liian pitkä, ja suunnitelmat menevät uusiksi.

Winter Lilac, Swarovskin kristallilasihelmiä ja savukvartsin värisiä kristalli biconeita sekä hopeaa.



Toivon kaikille rauhallisempaa loppuviikkoa.

Hajonnut lamppu

Nykyään mikään ei kestä mitään. :( Valokuvauslamppu tuli tiensä päähän. Mokomakin, ei kestänyt saamaansa kohtelua, vaan neljännellä kerralla pudottuaan 1,5 metristä, sanoi sopimuksensa irti. Pirhana, seuraavan lampun pulttaan pöytään kiinni. Pärjääpäs nyt sitten vuoden pimeimpänä aikana ilman lamppua! Koska jääräpäinen luonteeni estää minua ostamasta uutta, saatte muutaman p-kan kuvatuksen.

Minetelle piti saada kaulakoru kaveriksi. Granaatteja ja yläpora makeanvedenhelmiä sekä tietysti hopeaa.



Koska tuosta kuvasta (huoh) ei saa mitään tolkkua väreistä...



Perhoset lentää sun uniin (juu-juu, ne on enkelit, jotka lentää! Tätä laulua EN ole kuullut väärin, vaikka kuuluisa väärin kuulluista laulunsanoista olenkin). Perhoset on muuten hopeiset Swarovskit. Maksoivat maltaita, mutta ihanaa, että tällaisia saa nyt hopeisenakin. Sävynä siamin punainen. Nämä olisivat makeimmillaan jonkun 7v + tyttösen korvissa.



Ja vielä Mineten pikkusisko, Mirelle, vuorikristallilehdistä.

Valon ja pimeän aika

Valon ja pimeän aika

Pitkään hautomani fasettihiotut ametistisydänbrioletit ja hopeaa.


Minette2

Granaattilehdet ja hopearenkailla kikkailua


Sadun Tsaikka

Amatsoniittia. balin hopeaa ja suklaan ruskeat Swarovskit


Armida

Fasettihiotut vuorikristallit ja balin hopeaa.

Pieni blogitaukoni päättykööt näiden korvakorujen myötä. Vaikka en kyllä lupaa olla yhtään sen aktiivisempi korujen tekijä vastaisuudessakaan. Pimeän aika saa minut kietoutumaan vilttiin ja nukahtamaan välittömästi, kun ensimmäinen hiljainen hetki talossa tulee. Ehkä koruinnostukseni palaa, kun valon aika taas voittaa.

Menisiköhän vaikka torkuille?