Pitkin kevättä on blogeissa ollut niittausvillitys. En tiedä mistä se lähti, mutta ensimmäisenä taisin nähdä sen täällä. Välittömästi se(kin) hyppäsi "to do" -listalle, mutta muun elmän takia en ole ehtinyt kokeilemaan.
Tästä sormuksesta piti alunperin tulla erilainen, mutta koska nuukana ihmisenä en raaskinut käyttää harjoittelukappaleeseen oikeaa hopealevyä, sulatin jämiä. Ihan alkumetreillä säästötoimenpiteet vaativat uhrinsa: keittiön ruokailuryhmän tuolin, jonka väritys muuttui pyökistä leopardikuvioiseksi... Välissä vaadittin parin viikon hengähdystauko, ennen kuin tartuin hommaan uudelleen: Hapotin, hakkasin, hehkutin, hapotin, hakkasin, hehkutin, hapotin.... kunnes minulla oli siedettävän näköistä hopealevyä, josta sitten viilasin, viilasin, viilasin, viilasin.... Ja tän kummemmaksi en sitä saanut.
Seuraavaksi muotoilua ja sitten sormusrungon tekoon. 2 millinen on hyvä, tuumasin, mutta kas kummaa, toinen puoli langasta skrymppautui ja hupsheijakkaa palloakin pääsi sulamaan. Ja tietenkään 2 millistä lankaa ei ollut tarpeeksi uuden rungon tekemiseen.
Tää koruilija ei lannistu vieläkään. Vaan päättää tehdä persoonallisen näköisen harjoittelukappaleen harjoittelukappaleen. Toinenkin puoli palloksi, hopeanruttausta, väliin puristettuna piikki, juotetta....
Noin näkyy kuvassakin hieno ja kiiltävä hopea. Voishan sitä väittää, että näin oli tarkoituskin, mutta todellakaan ei ollut.
Jatketaan alkuperäisen sormuksen parissa. Vaihdetaan hieman ohuempaan lankaan. Persoonallisen näköinen yksilöni on valmis!
Alla vielä kuva sormuksesta sormessa ennen viilausta.
Tähän voisi järkevä helmeilijä heittää kysymyksen muodostuneista säästöistä. Mä luulen, etten kommentoi. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.