maanantai 29. marraskuuta 2010

Kukkuu, kukapa siellä kurkkii?

Huomio!
 
Korvispäivä. Hopean hintahan on nyt törkeän korkealla, joten on oiva paikka käyttää roskiksesta löytyviä jämäpaloja. Sulatus, hakkaus, muotoilu. Näissä on hirmu kivaa se, että voi asettaa riman itselle matalalle. Kun nää on roskista kaivettuja, niin ympyrän ei tarvi olla niin ympyrä ja joka naarmua ei tarvi hioa pois ja pintakaan ei ole tasainen. (kaikille niille tiedoksi, jotka korujen tekemistä eivät harrasta: oikeasti tää on ihan itsepetosta ja roskakasa ei vajene juuri yhtään ja itseasiassa sinne tulee lisääkin tavaraa. Ja jos lasketaan tekemiseen kulunut aika, niin se valmiista ostetusta levystä tekeminen voi olla halvempaa.)
Hakkaamisen jälkeen tasoittelin viilalla vain reunoja, kun en millään jaksanut sahata. No eihän ne pyöreät ole lähimaillekaan, mutta väliäkö sillä.



 Nämä on isot. Halkaisija n 17 mm. Korvissa niin cool.

Kukapas se siellä kurkkiikaan? Kuten huomaatte, nä'in talvella on hyvä siirtyä kahden lampun ja yhden heijastavan pinnan taktiikkaan. Ja valkoista paperia ympärille, niin voi saada ehkä jonkunlaisen kuvan aikaan.
Josta tulikin mieleen, että laskuri blogissa raksuttaa ja osan vakiokäviköistä tiedänkin, mutta suurinosa on salaperäisiä tyyppejä, jotka häipyvät sanaakaan sanomatta. Toisaalta se palaute on kiva saada muutakin kautta, niin kuin töissä minulle entuudestaan tuntemattoman ihminen tunnisti minut koruista ja kertoi lukevansa blogiani. Olipa kiva tavata. Terkkuja vaan sinne suuntaan. :)
Näiden neliöiden kanssa meinasi mennä hermo. Sahanteriä kului jostain syystä tahtia 1/sentti, ja siksi mä en noita ympyröitä sitten edes alkanut sahaamaan.

 Square (mattapintaisena)
Ihan uuttakin materiaalia tuli käytettyä.


 Stick-korviksista hieman pidempi versio mattapintaisena. Korkeus 15mm.

Ja viimeisenä vaan ei vähätöisimpänä uusi version Helistin-sormuksesta koossa 19. Se kuuluisia viimeinen vasaranlyönti jätettiin tekemättä ja tämä versio on niin siisti, että kehtaa postittaakin uudelle omistajalleen. Leveys 1,15cm ja kuviointia on tehty kunnolla. Ei kannata luovuttaa.





2 kommenttia:

  1. Tuo helistin sormus on edelleen niin pysäyttävän upea, että olen ihan sanaton. MIELETÖN.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Niina. Se mun oma, ensimmäinen Helistin, on ollut kovassa käytössä. Samoin tämä toinenkin versio on ollut kuulemani mukaan kovin tykätty.

    VastaaPoista

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.