It's My Life!

Anteeksi teille, jotka Facebook-kavereitani olette, mä hehkutan täälläkin. ;) Koittakaa kestää!

Tämän korun piti valmistua ennen viime perjantaita, mutta en ehtinyt saamaan tarpeeksi isoja nauhanpäätteitä, joiden siisteys olisi riittänyt.

Torstaina tämä perhe lähti matkaan kohti pääkaupunkia. Perjantaina nautimme siskon ja veljen vaimon kanssa tästä ihanan ihanasta edelleen oikeen hyvin säilyneestä herrasta bändeineen.

(kuva lainattu (=varastettu (mitäs kielsi mua laittamasta vaaleanpunaiset nahkahousut keikalle)) siskoltani ja ilman lupaa vielä, haastaa varmaan oikeuteen... mutta kun järkkäriä ei saanut ottaa ja oma pieni kamera ei ollut mukana ja kännykkäkuvat oli... kännykkäkuvia)

Keikka oli alunperin nostalgiamatka, sillä minä ja siskoni ollaan fanitettu Bon Jovia jo 80-luvulla. Uudempi tuotanto oli tuntemattomampaa, mutta hyvinhän se rokkas edelleen. Ihan huippukeikka oli sateesta huolimatta (tosin mehän oltiin "eläkeläiskatsomossa", jossa oli katto päällä). Tämä viikko onkin sitten kärsitty nuhasta, lähteneestä äänestä ja kurkkukivuista. En ymmärrä miksi... (Tähän voi ehkä olla osasyyllinen Bon Jovin fanittamisen lisäksi se, että maalaiset otti suunnan ja päätyivät "hieman" vikaan kävellen. Sateen sulattamasta kartasta ei ollut enää apua, mutta onneksi taksitolppa pelasti mammat hotellille rommikaakaoiden äärelle).

Mutta sitten se koru... Tietysti mustaa nahkaa ja patinoitua hopeaa. Koru ranteeseen kiedottavaksi. Lätkä on jämähopeista sulatettua ja rosoista. Kimallusta tuo pieni hopeinen helmi ja mystinen kvartsi utuisen sinisenä.

Musaviitteenä luonnollisesti tämä.

Niin pitikö se korukin esitellä? Ei vaan hyvin säilynyttä viiskymppistä? ;)

It's My Life!

Iloista ja turvallista juhannusta kaikille!