tiistai 3. joulukuuta 2013

3. joulukuuta, ja taas paukkuu hillolaatikot!

Tämä kalenteri saa mut ihan villiksi. Nyt avautui aivan ihanien laventelin sävyisten mystisten kvartsien pussukka. Näitäkin on säilötty vuosia. Ihania ja ihanan kalliita. Ehkä kauniimpia kuin ikinä, että ovat kyllä jokaisen euron arvoiset. Ehkä nämä on jääneet käyttämättä, koska en koe, että osaisin tehdä mitään niin hienoa, että se antaisi oikeutta näin kauniille helmille.


Itkettävän ihanat. Ainahan ne voi purkaa, jos alkaa kaduttamaan.

7 kommenttia:

  1. Ihanat! Aina välillä tuntuu, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun miettii tätä meidän hilloamistaipumustamme. Ihan niin kuin ne ihanat helmet pääsisivät oikeuksiinsa siellä pusseissa ja lokerikoissa paremmin kuin koruina? :DDD

    VastaaPoista
  2. Näinhän se just on: kun löytää jotain kaunista tuntuu ettei osaa rakentaa mitään yhtä ihanaa niiden ympärille:-)

    VastaaPoista
  3. Voi että mitkä ihanuudet! :) <3 <3

    VastaaPoista
  4. No vau! Ei tarvi purkaa, ei. Tosi kauniit kivet, en ihmettele, että ovat hillolaatikossa majailleet. Tosi - korvissa niitä tulee ihasteltua paljon useammin.

    VastaaPoista
  5. Eikös olekin hullua. Kauniimmathan ne koruissa ja käytössä on. Huoh. Nyt mulla on vielä läpikäytävänä taistelu, pidänkö itse vai mitä näille lopulta tapahtuu. Ei oo helppoa helmihamsterin elämä.

    VastaaPoista
  6. Oih! En ihmettele että ovat hillolaatikkoon päätyneet! Ei todella tarvitse purkaa, ihanaiset. <3

    VastaaPoista

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.