Koruntekijän 24h

Tän tyylinen rannekoru on niin nähty ja last season, niin esitetään koru hieman toisin. Itse en ole ennen tällaista tehnyt, mutta moni muu on sellaisen tehnyt ja ihastellut olen sujuvasti. Nyt iski tarve. Elokuussa on pari erittäin tärkeää juhlaa, jonne sitten tumman lilan mekon kaveriksi kaipasin jotain näyttävää ja vaaleaa ranteeseen.

Aloitetaan suhteellisen alusta. Tavarat ja työkalut on tilattu ja on olemassa visio. Ensimmäisenä tarvitaan kamalasti hopealankasilppua.

Sitten niistä tohotellaan korupiikkejä. Niin hurja en ole, että siitä vaiheesta olisin kuvan saanut. Olisi palanut koko mökki tai vähintään etutukka. Hyppäämme siis hapotukseen.

Tässäpä hapotettuja huuhtelussa.

Sen jälkeen sanotaan piikeille pariksi tunniksi heippa, ja laitetaan ne kiillotusrumpuun kiillottumaan ja kovettumaan.

Sillä välin voi puuhailla jotain muuta. Tällainen kasvatuslaatikko ilmestyi pihalle. Ihan vaan kerran sanoin TheUkolle, "Mitäs me noista käyttämättä jääneistä hirsistä, ei kai me takas viiä? Oisko sellainen kasvatuslaatikko kiva? Ei mitään kiirettä, ei ole tän päivän asia." Hetken päästä tultiin kysyyn, että kelpaako. Siellä olisi nyt salaattia, retiisiä, mäkimeiramia, ilmasipulia ja muutama neilikkakin. Ihan kamalan vaativia ei tälle kesälle enää ehdi kasvattaa. Mutta noilla alkuun. (ja ens kesäksi lisää hirsiä ;))

 

Kasvatuslaatikko iltahämärässä

Kiillotetut piikit työpöydälle kera kaikkien valkoisten ylijäämämakeanvedenhelmien. Siis sellaisten nauhojen loppujen. Tähän ne käy mainiosti.

Tässä vaiheessa koruntekijää alkaa jo hieman hymyilyttämäänkin.. Ehkä.

Sitten virallinen osuus. Kuvaus ja bloggaus.

Lucky

Ihan minulle itselleni. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä. Pienenä knoppitietona, että lankaa meni noin 4 metriä piikkeihin. Helmiä yli sata. Aikaa aika paljon, mutta mukavaa oli. Musiikiksi sopii kiva rakkauslaulu. Ihan jo sen takia, mihin juhlaan tämä on menossa.

Koukuttavaa

Alku

Välivaihe

 Lopputuote 1: 82. Grey

Sivutuote: 81: Kaari

Joku aika sitten tuli helmikaverin kanssa puhetta hopean hinnasta (yllättävä puheenaihe). Hän oli laskeskellut, että tällä hetkellä tulisi halvemmaksi ostaa korvakorukoukut kuin tehdä itse. Enpä ollut tullut ajatelleeksikaan. Mutta taitaapa olla totta. Ainakin halvimmat mallit ohuemmasta langasta tulee edullisemmaksi, kun vääntää koukut esim. 0,8-0,9 millisestä langasta itse. Lisäksi työ, kiillotus jne. Olkoot halvempia, minä teen vastaisuudessakin itse, niin saa kunnollisia vahvoja koukkuja ja sellaisia kuin sattuu tulemaan. ;)

Se paras patinointi

Pari sanaa patnoinnista. Se on ihanaa, ja tunkisin sitä kaikkiin koruihin, sehän kaikki tiedetään, mutta kerronpas millä patinoin korujani.

Kananmunapatinointi on hyvä ja ekologinen. Ei ongelmia hävityksen kanssa. Ainut miinus, että patinointi kestää kauan ja esim. hopeasavikoruihin patina ei tahdo tarttua millään. 

Minulla on rikkimaksaa jauheena, mutta sen onglma on, että jos purkkiin pääsee yhtään kosteutta esim. ilmasta, rikkimaksa on entinen ja ei patinoi enää yhtään mitään. Hävitys on ongelmallista. Mutta patinoiminen on helppoa ja nopeaa.

Hopeasavikurssilla tutustuin valmiiseen ja riittoisaan rikkimaksaliuokseen. Tätä olen käyttänyt hopeasavikoruissa ja nyt ihan tavallisissakin hopeakoruissa ja hyvin toimii, on nopea ja patinointijälki on siistiä.

Ylimääräisen patinan puhdistukseen käytän ihan tavallista pyykinpesuainetta. Tai käytin tähän asti. Kunnes töissä oli menossa hävitykseen vanhentunut hohkakivijauhepurkki. Kokeilin sitä ensimmäisen kerran ja kylläpä puhdistus olikin helppoa. 

Ostin helmifoorumin kirpputorilta sekalaisen pussin sinertäviä kiviä. Tällaiset patinointitestikorvikset syntyivät samantien pussin avaamisen jälkeen.

91.Joen rantaa

Akvamariini, labradoriitti ja patinoitu hopea (katsokaa kuinka siististi ja tasaisesti edellä ylistetyillä patinoituu ja puhdistuu...)

90. Lehtiruode

Toinen tilauspari lensi samantien maailmalle kaveriksi tälle kaulakorulle.