Heinäkuun haaste

Helmetin heinäkuun teemana on Romanssi - kurkien kaipuussa kesäyön kauneus, jota aiheen antanut Pomppaloora tarkensi näin "Heinäkuun teemassa matkataan menneisyyteen - 40- luvulle asti, suomifilmien romanttiseen aikakauteen.
Kun kerran kesä on, ja kauneimmillaan vielä, liitetään se tähän teemaan romantiikan kera (toivottavasti ei liippaa liian läheltä Luxonian kilpailua )
Kasteiset niityt, heinäseipäät, koivun tuoksu, veden solina, salaiset kohtaamiset heinäladoissa, katseet, intohimo, Tauno Palo - menneen ajan maalaisromantiikkaa.. Kukapa ei olisi edes kerran elämässään kokenut taianomaista kesäyötä... "

Tartuin haasteeseen, vaikka aivoni surraavat pikkuvauva-ajan takia aika tyhjää. Päivää ennen Neelan syntymää tuliva Raunilta vaihdossa kutistemuovit, vanhat kunnon Krymppikset, kuten täällä päin kutistemuovi-Smurffeja kultaisella 80-luvulla kutsuttiin. Korurasian Tiinalla olen ihaillut mahtavia kutistemuoviriipuksia, aiheet Marilynistä alkaen, ja päätin hieman apinoida... Samalla kertaa oli pakko saada kokeilla käytettynä ostamaani jigiä, jonka posti toi eilen. Sillä vääntelin riipuksen alle painon, sillä kutistemuovi on aika kevyttä. Normaalitilaneessa olisin ottanut riipuksen uudelleen, sillä kuvankäsittelyohjelma ja tulostin veti Ansan naaman leveäksi, mutta aika ei moiseen kikkailuun tänään riittänyt. Olkoon.

Sateisen päivän kunniaksi valmistui koru, joka lipsahti kyllä vuoteen 1935, mutta annettakoon se anteeksi. Mielikuvituksellisesti itse Ansa ja Tauno, kuparia, vuorikristallia ja onyxia. Nauhaksi olisin halunnut mustaa samettia, mutta sitä ei tähän koruhätään löytynyt, joten jouduin tyytymään organzaan.

Kaikki rakastavat

15 päivän helmeilytauko

... ja sitten saa tehtyä yhden kierteisellä linkillä varustetun rannekorun! =D Oikeastaan minun ei ole edes tehnyt mieli koskea helmiin, tuo tuhiseva aarre (Kruunun jalokivi, kuten joku kommenttiloodassa sanoi) on paljon kiinnostavampi.

Tänään olen kuitenkin ollut reippaana (toisin sanoen vauvalla on unipäivä), ja jopa metristä heinikkoa pihan kukkapenkeistä olen saanut matalammaksi. Kummasti se kasvaa, kun sataa. Mansikkamaan laidalta löysin tällaisen rikkaruohon kuvaan, mikä lienee, kauniin sininen se kuitenkin oli. Aamuhämärä kaulakoruun toivottiin linkitettyä rannekorua kaveriksi. Makeanvedenhelmiä ja hopeaa.

Aamuhämärä


Ja vielä pikkuriikkinen kuva Aarteestani... Toinen on jo 15 päivää vanha, eikä hänellä ole ensimmäistäkään korua. Raukka! Tarttis tehd jotain!

Kiitos kaikille onnittelijoille! Mukavaa, että muistitte!

Se on... Se on...

Se on tyttö!

19.6.2008 klo 11.43 syntyi suloistakin suloisempi prinsessamme. Prinsessan mitat olivat hurjat, eli painoa 4570g ja pituutta 52,3cm. Helpolla ei päässyt äiti eikä lapsi, mutta lapsi voi hyvin, ja äitikin alkaa olla toipumaan päin.

Tänään päästiin kotiin. Koko vaaleahiuksinen perhe jatkaa tummatukkaisen Neela-tyttösen ihastelua. Helmeilytaukoa siis tiedossa... Mulla on kotona maailman kaunein helmi!

Kiitos kaikille onnittelijoille ja mukana eläneille. Palaan helmi- ja harrastusmaailmaan hetken kuluttua! 

Vihreää välkettä minulle

Viime yönä syntyi seuraava koru, joka todennäköisesti jää ihan omaan käyttöön. Olen kevään ja kesän mittaan ostanut muutaman vihertävän paidan, ja niiden kanssa ei ole ollut mitään korua. Vihreisiin helmiin en ole pahemmin taipunut aikaisemmin, joten varasto ei kamala ole. Onneksi Helmiliinalta taannoin hamstraamani ihastuttavat vihreät ametistit huusivat päästä tähän koruun. Muutenkin tähän on kasattu kaikkea selaista, mistä olen itse pitänyt, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehtyä. Nyt nuppi pysyy kasassa taas muutaman minuutin, kun on uusi korukin. :D

Vihreän ametistitriipuksen lisäksi korussa on affirmation-rengas, jossa teksti Friendship, muutama apatiitti, tähtisumuhopeahelmiä hopealankaan söheröitynä sekä hopeaketjua. Niin ja koru on vielä epäsymmetrinenkin!

Vihreää välkettä


Koska kuvat on kaameita, saatte niitä useamman. ;)


Sekä riipus kummallisessa asennossa, mutta siinä näkyy sen kauneus parhaiten, vaikka kameran tehot ei riitä kunnolliseen kuvaan, vaan jotain epämääräistä "likaa" tulee väkisellä riipukseen. :(


Nähdään!

Ruma on kaunista ja kaunis rumaa?

Muokattu 13.6. klo 14.48
Mahakuva lopussa hetkeksi...

Erään toisen pian jakautuvan helmeilijän kanssa puhuimme, kuinka toiminnot on tulleet hitaammiksi. Mihinkään ei osaa keskittyä ja valmista ei tule. Tämä koskee niin helmeilyä kuin arkielämänkin hommia. Yhden yksinkertaisen rannekorun tekemiseen saa kulumaan helposti kolme-neljä kertaa enemmän aikaa kuin normaalisti ja yleensä se koru vielä päätyy purkuun... Jotain valmistakin olen saanut aikaan.

Helmiliina perusti pienen helmi- ja korukaupan, jossa oli mahdottoman ihania helmiä. Pakkohan niitä oli vähän kokeeksi tilata, vaikkei mitään saakaan aikaiseksi. Tilaajalahjana sain persoonallisia makeanvedenhelmiä, joista en aluksi tiennyt mitä ajatella. Pikkuhiljaa rakkaus syttyi niihin ja niistä olikin pakko saada itselle rannekoru. Sekaan kelpuutin vain yhden hopeisen linnunpesähelmen ja yhden Swarovskin rondellin.

Birdnest


Ja jottei tästäkään postauksesta selvittäisi ilman omaa napaa, niin kuva myös omalla henkilökohtaisella pöydällä otettuna. Pöydällä, josta piakkoin toivottavasti pääsen eroon.



Korvakorutkin sain tehtyä. Tilasin taannoin nauhallisen makeanvedenhelminappeja, joihin on upotettu Swarovskin kristalli. Ihmettelin, mitä kummaa niistä voi tehdä, mutta nyt niille löytyi jotain käyttöä. Pitkät vaaleat korvakorut, sopisivat vaikka kesän juhliin, vaikkapa morsiamellekin.

Eye


Muokkaus klo 14.48
Mahan koosta oli kyselyä, niin laitanpas tän hetkeksi tänne, niin saatte ihailla ulottuvuuksiani!

Pikaista terapiakorua

Yhtenä kappaleena edelleen, viikonloppu meni sairastaessa, joten hyvä niin. Pikainen terapiakoru kuitenkin, ettei ihan pääse vieroitusoireet iskemään.

Kauan hautomani hopeinen risti käyttöön! Kamuksi mustia onyxeja ja ihania fasettihiottua granaattirondellia. Lukko on sivulle tulevaa mallia, hopeinen sydän, tausta nahkanauhaa. Jotain goottihenkeä tässä on havaittavissa, mutta hyvin lievänä.

Uskoa ja rakastaa


Lukko-osa lähemmin


Koru löytyy myytävistä...

Jokohan nämä olisivat viimeisiä tilauskoruja?

Oman navan sisusta alkaa kiinnostamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Helmeilyyn ei riitä intoa eikä juurikaan voimia ja nakkiutuneet sormetkin vaikeuttavat työskentelyä. Jos ennen tippui lattialle paljon tavaraa, nyt sitä vasta tippuukin! :D Ja kun taipuvuus ihmisellä on noin nolla, miehellä on riittänyt töitä!

Sunnuntaina ja viime yönä helmet huhuilivat kuitenkin sen verran voimakkaasti, että päätin tarttua viimeisiin tilaustöihin.

Työkaverin korukivikello kaipasi korjausta. Omaa suunnittelua tässä on tosi vähän, mutta koska korukello oli harvinaisen sievä jo alkuperäiseltä suunnittelultaan, päätin kuvata senkin. Alkuperäisen kellon miinuspuoliin kuului se, että se oli tehty joustonauhaan. Jokainen vähänkään koruja tehnyt tietää, miten toimii joustonauha ja painavat korukivet sekä lisukkeena teräväreunaiset metallihelmet! Tämäkin kello oli tullut tiensä päähän Helsingissä suojatiellä. Osa helmistä oli tullut yliajetuksi, mutta onneksi suurimman osan työkaverini oli saanut pelastettua. Vaihdoin joustonauhan suosiolla paksuimpaan SoftFlekxiin ja kuparilukkoon, jospa tää viritys kestäisi hieman paremmin. Samalla ratkesi ongelma, mitä tielle jääneiden helmien tilalle.

Karneolimöllyköitä, hematiittia, kuparia ja antiikkihopeoituja helmihattuja.


Toiseen tilaustyöhön toivottiin sinistä. Minusta sininen on kamalan vaikea väri koruissa, varsinkin makeanvedenhelmissä, ja aika monta virheostosta on sinisen kanssa tullut tehtyä. Nyt kuitenkin toivottiin sinistä, kunnon sinistä ja kuvien perusteella tilaaja päätyi sähkönsiniseen. Rauhoittamaan tätä sineä hän toivoi pientä ja vaaleaa helmeä. Itseoikeutettu valinta oli pienet kimmeltävät kuukivirondellit. Väliin hopeaketjua (muinaisketju), hopeinen lukko ja kukka.

Kuunkajo


Riipusta lähemmin