Oppirahat

Korujen tekeminen ilman kursseja tai opastajaa on toisinaan kamalan vaikeaa. Kokeile ja kokeile uudelleen, kun ekalla kerralla homma meni pieleen -systeemi on välillä niin rasittavaa. Kun ei osaa, niin ei osaa. Olisi paljon helpompaa, kun joku näyttäisi miten mikäkin työvaihe tehdään. Toisaalta se on tämän homman hauskakin puoli, kun saa jotain valmiiksi, ja uuden asian oivaltaa ihan itse. Toisaalta se pöydällä kasvava roskakasa ärsyttää ja tulee kalliiksi. Ne on niitä oppirahoja, joita maksellaan helmeilyn alusta asti. Ensin virhetilauksina, sitten virheellisenä kiinnitystapana tms.

Juottaminen ei ole vahvin alani, pienet hommat onnistuu, mutta isoja pintoja en tahdo osata juottaa. En tiedä missä se vika on, ja tässä asiassa olisikin niin ihanaa, jos joku tulisi ja näyttäisi, kertoisi mitä tarvikkeita tarvin ja mihin mitäkin käytetään. Mutta koska kyseisiä kursseja ei keittiössäni järjestetä on vain yritettävä. Ja epäonnistuttava.

Kokeilin ensimmäisen kerran juottaa paksumpaa lankaa. Oppirahoja maksettiin taas. Eihän se ole samanlaista kuin ohuemman langan kanssa. Ehkä ensin olisi kannattanut testata muutamalla renkaalla miten kauan kuumennetaan, että juote alkaa sulamaan, eikä heti kerralla kuvitella tekevänsä rannekorun. :D Lenkkien venyttäminen soikioiksi oli yllättävän helppoa, kunhan ensin maksettiin oppirahat siitä, ettei venytystä kannata tehdä ihan heti, vaan vasta, kun juotokset on kunnolla jähmettyneet. (ja tämän tajuttuani tunsin itseni tosi blondiksi ja nyt vielä enemmän, kun julkisesti asian vielä kerron!) Aikaa kului ja materiaaleja paloi. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta kun viidenneksi viimeisen lenkin kohdalla tajusi jutun juonen, koin onnistumisen riemua.

Koru on yksinkertaisen näköinen, mutta työvaiheita on paljon. Ensin meinasin laittaa koruun enemmän riipuksia, mutta sitten päästin pitää sen yksinkertaisena, koruna jossa oppirahat on näkyvissä. Tässä korussa kädenjälki näkyy, mutta ehkä ensi kerralla lopputulos on siistimpi, ellen sitten päätä tehdä korua vielä paksummasta langasta ja tehdä samat virheet uudelleen.

Oppirahat

 

Pienen tauon jälkeen Tildaa

Pakollinen tietokonetauko on takanapäin. Vanha kone hyytyi, uutta odoteltiin viikko, mies kasasi sen ja nyt alkaa olla ohjelmat ja tiedot kaivettu vanhalta koneelta uudelle. Uusi ISO monitori paljasti karmeuksia kuvistani. ;) Järkytyin ja yllätyin. Uusi näppäimistö aiheuttaa vielä normaaliakin enemmän näppisvirheitä. Uusi kuvankäsittelyohjelma aiheuttaa harmaita hiuksia jne. Kaikkeen tottuu ja vanhaan ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi jumiin. Uskoisin, että uudistukset ovat samalla parannuksia.

Tietokonetauon aikana helmet pysyivät kaapeissaan. Vasta sunnuntaina ne alkoivat kuiskuttelemaan ja pari korua syntyi, mutta helmet loppuivat viittä vaille kesken. :( Niistä sitten myöhemmin lisää. Tauon suurimpiin saavutuksiin kuului jouluenkeli.  Se, mikä piti olla valmis jouluksi. Se minkä pakkaus avattiin helmikuun lopussa ensimmäisen kerran.

Virkistävää vaihtelua. Mukavaa puuhaa. Vaikka kyseessä onkin Tildan jouluenkeli, tyttö (melkeen 4vee) halusi sen välttämättä heti omaan huoneeseensa.

Tällä viikolla vietämme koko perheen voimin hiihtolomaa, joten uusia kotkotuksia tuskin kamalasti tulee.

Muutama kyynel Siwan parkkipaikalla

Olipahan yllätys. Toisaalta niin ihana ja toisaalta haikeakin.

Sain pakettikortin tänään minulle tuntemattomalta henkilöltä. Kävin hakemassa sen juuri lähipostistamme. Kurkistin pakettiin jo parkkipaikalla ja luin kirjeen. Itkuksi meni. Lähettäjä oli itsekin tehnyt helmitöitä ja koruja ja luki blogiani. Nyt elämäntilanne oli sellainen, etteivät helmet inspiroineet ja hän lahjoitti varastoaan minulle. :o Voiko tällaisia ihmisiä ollakaan?

Paketissa oli vaikka mitä ihanaa ja inspiroivaa. Myös lähettäjän tekemiä/aloittamia koruja oli matkassa. Kovin olivat kauniita. Mukana oli paljon makeanvedenhelmiä, korukiviä, hopeaosia ja -helmiä, lukkoja siemenhelmiä, helmialusta jnejne.

Kiitokset sinulle lähettäjä! Olet todella sydämellinen ihminen. Toivon elämääsi paljon ilonhetkiä. Toivottavasti löydät jonkun uuden harrastuksen, joka tuottaa sinulle yhtä paljon iloa, kuin helmet tuottavat minulle.

Sanattomaksi minut teit. Kiitos!

Kieputtaa kieputtaa.

Oonkohan mä lukenut liikaa L. M. Montogmeryä? Lapsena tuli luettua kirjat moneen kertaan, ja aikuisenakin olen ottanut jonkun kerran uudelleen. Edellisestä kerrasta on kyllä jo muutama vuosi aikaa, mutta juonenkäänteet on edelleen muistissa. Jotenkin näistä koruista tuli ne kirjat mieleen ja varsinkin kirjojen nimet.

Valentine-sarja jatkuu korulla Valentinen varhaiset vuodet. Granatteja ja hopeaa kieputettuna. Ketjuksi tulee papuketjua.

Valentinen varhaiset vuodet

Aina ei korujen tarvitse olla varsinaisesti tuotettu sarjana. Tämä (tai edellinen koru, en tiedä vielä) on menossa kaveriksi Freijan kyynelille ja Marketta-rannekorulle. Sopivat hyvin yhteen, näyttämättä kuitenkaan juuri samoille.

Ystävänpäivää!

Tämä koru on ollut piirrettynä paperin nurkkaan marraskuusta alkaen. Taivutettuna kehikko on ollut jo kuukauden. Tavoitteena oli tehdä ystävänpäiväkoru. Pikkuisen kiire tuli, mutta ehdinpäs!

Lupaus Valentinelta

Kieputettua hopeaa ja granaatteja. Tällä kertaa ilman patinointia.

Tämäntyyppisiä, mutta paljon hienompia riipuksia olen ihastellut Magdalenalla, ja suomalaisista homman taitaa upeasti mm. Sirpale.

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!

Se kuuluisa korujumi

Korujumi iski kohdalleni ja kunnolla. Mitään ei saa aikaan. Päässä pyörii vain surkeita ideoita. Kaikki näyttää kamalalta ja helmet melkeen oksettaa. Sellaista mitä haluaisi tehdä, ei osaa, ei ole välineitä ja ei edes viitsi opetella. Huolestuttavaa.

Korujumi on kestänyt jo aika kauan. Liian kauan itseasiassa. Haluaisin jo eroon siitä. Verryttelyksi ajattelin kokeilla ihan vaijerikoru(nräpsyä). Mikähän noissa helmissäkin on, kun kaikki näyttivät kummilta (=yököttäviltä). Pakolla piti nääkin tehdä. Ei kai näissä mitään vikaa ole, mun päässä se vika on, mutta kun ei niin ei. Huoh.

Kohtaavat kiertoradat (onyx ja ruoste)

Kohtaavat kiertoradat (tummanharmaa)

Materiaaleina ihan älyttömän söpöjä pikkuisia makeanvedenhelmiä sekä saman sävyisiä isompia sellaisia. Nam.

Ja näiden mainioiden myyntipuheiden jälkeen lienee paikallaan kertoa, että kyseiset yksilöt löytyvät kaupasta. :)

 

Korviksia

En muistanutkaan tätä elämänvaihetta vauvaperheissä. Kun kuopus tekee hampaita, konttaa ja nousee pinniksessä seisomaan öisin, jää yöunet vähiin. Päivisin, kun käännät sekunniksi selkäsi, joku on kontannut nuolemaan vessanpyttyä (isommat jättäneet oven raolleen), imeskelemässä kengänpohjia, tai seisoo huterilla jaloillaan siten, että sekunnin päästä kolahtaa ja kovaa takan kylkeen. :s Tai sitten "nukkuu" vaunuissa päiväunia, ja vaunuja hyrskytetään noin minuutin välein, kun ikenet kutisee, tai mopo ajaa ohi tai joku naapuri aivastaa omassa olohuoneessaan! taitaitai. ;) Ja ennen päiväunia nukuttiin niin sikeästi... Niin ja muistinko mainita, että sisällä päiväunia ei nukuta ollenkaan? Mutta aikansa kutakin. Kivaahan tää on, mutta ei mulla korut kamalasti edisty.

Muutamat korvikset edelliseen kaulakoruun on syntynyt kuitenkin.

Discoballs

Kaiverrettu

Lehdykäiset

Sitten nämä joista tulee 70-luvun Marimekko mieleen.

Ja parit muut, joista kuvat olivat julkaisukelvottomia. Mutta kun jouksee kuvauksen välissä pihalla pari-kolme-viisi kertaa, niin vaatimukset pysyy realistisena.

Ylimääräiset korvikset löytyvät kaupasta. Joskus... Ehkä... Jos ehdin...

Haasteitakin olen saanut. Kiitos niistä. kuvahaasteessa mulle tuli Vivianin päiväkirjasta kuva, joten en viitsi sitä alkaa selittelemään.

Nooralle kiitokset halista. :)