Koruvuosi 2014

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja on aika katsoa korusatoa. Kovin on hiljaista ollut korurintamalla, mutta tällaista elämä välillä on. Toivotaan, että tuleva vuosi on hieman vilkkaampi.

Hopeaa ja nahkaa, siitä on vuosi 2014 tehty.

Muussa elämässä on ollut elämän tähtihetkiä runsaasti sen arkisen aherruksen vastapainoksi. 

Olkoon tuleva vuotenne kimaltava kuin kristalli, täynnä helmeilevää iloa ja hopean hohtoa! 

Kiitos, kun olit mukana.

Joulu...

Tämä joulunaika menee niin nopeaa. Kolme yötä jouluun on... Paljon vielä tekemättä, mutta mukavia asioita. Ikävät kaappien siivoukset saa jäädä tulipalopakkasten aikaan tai muuhun sopivaan ajankohtaan. Perussiivous ja kuusi sisälle. Tänä vuonna en anna itse yhtään korulahjaa kenellekään. Hämmentävää.

Joulua on valmisteltu. Mm. pinkki piparkakkutalo.

Tyttöjen huilukonsertti pidettiin tunnelmallisessa Kruununmakasiinissa. Ihania pieniä ja niin taitavia esiintyjiä on ilo katsoa.

 Kuvassa kilisee ja kolisee tonttupajassa.

Perinteinen joulukalenterivaihto tehtiin Inkun kanssa. Iloa on riittänyt joka aamulle. Vaihdettiin hieman luukkujen sisältölistaa ja aiheeseen tulen palaamaan, sillä listalla oli mm. pari korun alkua, joista sitten toinen jatkaa loppuun.

Jäbä-poikakin toivottelee Iloista Joulua kaikille!

Lahjoja

Tilaustyö kolmikymppiselle. Hopeinen kaulakoru piina-ketjulla. Kuvaaminen on marraskuussa tuskaista minun taidoillani. Huokaus.

Muutama viikko sitten upotin varpaani hiekkaan ja nautin auringosta, merestä ja lämpimistä öistä. Akut latautuneena jaksaa pimeää loppusyksyä.

Perinteinen helmijoulukalenterivaihto Inkun kanssa on suoritettu. Kahden yön päästä saa avata ensimmäisen luukun.

Äidille, isälle ja söpöille

Koru 4 lapsen äidille.

 Pikkuisen työvaihekuvia. Tauko tekee terää, sillä punsselointi on aina jännää puuhaa, sillä kirjoitusvirheet ja pomppivat kirjaimet on aina niin jänniä.

Hioa ei voi koskaan liikaa. Vaikka hiontaan menee korun tekemisestä isoin osa ajasta, niin siltikin tuntuu, että olisi voinut hioa aina vaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa on viisain lopettaa, laittaa se raja, että nyt riittää, on se niin hyvä kuin suosiolla saa.

Hiomisen jälkeen juotetaan riipus lenkkeihin, hapotetaan, kiillotetaan, patinoidaan, kootaan koruksi ja kiillotetaan.

Isäinpäivät lähestyvät. Muutamia koruja olen tehnyt isillekin. Tässäpä yksi. Valitettavasti enempää en ehdi tekemään tämän vuoden isäinpäiväksi.

Joskus epäonni ja harmitus voi kääntyä. Taannoin oli koruprojekti, missä kaikki meni pieleen. Musta nahka uudelta toimittajalta oli sutta ja sekundaa. Ihan onnetonta lirua. Seuraavaksi punsseloin tekstin väärin kapeampaan nahkaan, ja sitten loppui nahka ja viriteltiin vaihtoehto kolme, kun takaraja painoin päälle. Roskiskamaa tuli ja edelleen harmittaa tilaajan puolesta. Noin ei saisi käydä. No, jotain plussaakin, kun viimein kaivelin sen lirunahkan esille. Mitä kummaa teen tällä? Sehän taipui. Rusetteja. Musta-valkoinen on ollut jo omassa käytössä testikäytössä muutaman viikon ja hyvin kestää. Musta-lila on vielä vapaa.

Koiralle neulepaita

Ensimmäiset yöpakkaset on jo koettu ja parina aamuna aluskarvaton koira on valitellut kylmyyttä. Koiranomistajat tietää, kuinka ne puhuu silmillään ja eleillään. "Oot unohtanut lämmittää lenkkipolun!" Meidän havannalaisesta ei tule näyttelykoiraa, ihan jo pienen puutteen takia, joten pitkää turkkia ei todennäköisesti tulla näkemään. Helppohoitoisuuden ja koiran mukavuuden takia, pitkää turkkia saksin jo hieman ja tulevaisuudessa tulen saksimaankin. Tästä ollaan koirapiireissä montaa eri mieltä. No tästä saksimisesta ja aluskarvan puuttumisesta johtuen kylmähän sitä pakkasella tulee. Ei muuta kuin hommiin. Tytöt valitsivat värin. Punainen. Ja onhan se nyt tyylikäs väri herra-koirallekin.

Yhtenä aamuna sitten lähdettiin kuvaamaan. Sopivasti pakkasta -1, aurinko alkoi paistamaan ja ilma lämpenemään, ei siis palellut sormia. Kuvasretki hieman jäi lyhyeksi, kun kuvausassistenttini oli unohtanut ladata kameran akut. 10 kuvaa kerkesin ottamaan. Harmitti. Pari kohtuullista oli joukossa, joten eiköhän tästä selvän saa millaisen palmikkoneuleen tein. Jäbä muuten tykkää neuleesta hurjasti. Ei antaisi ottaa pois.

Ohje koiran villapaitaan löytyy täältä. Langaksi valikoitui ihan marketista löytynyt Nalle-lanka. Vajaa viisikiloiselle havannankoiralle tein koon S mukaan (Bichon Frisen koko) puikoilla 3 ja 3,5 ja sopiva tuli. Meidän koira on 8 kuukautta, joten korkeutta tuskin enää kasvaa, mutta lihasmassaa voi vielä tulla, mutta paidassa on tilaa. Pukeminen on helppoa, hihatkin menee jalkoihin ihan mukavasti, varsinkin kun puettava on yhteistyöhaluinen tapaus.

Tässä näkyy palmikot paremmin.

Tuonne voitaisiin mennä...

Laita se kamera pois! 

Koiran onneksi akku loppui ja saatettiin jatkaa lenkkiä.

dKE on Facebookissa! ja pari pikkiriikkistä juttua.

Oltuani Facebookissa itse jo vuodesta 2008 alkaen, on kumma, etten ole korusivuille saanut aikaisemmin tehtyä omaa sivua. Mutta nyt siellä ollaan ja ihan vapaasti saa tykätä. Kiitos. Klikkaa kuvasta, niin pääset suoraan korusivuille.

Facebookin päivittäminen on ihan mahdottoman nopeaa ja helppoa, siksipä nämä seuraavat korut on olleet siellä jo muutaman päivän, elikäs uutuuskorut näyttäisi tulevan sinne nopeampaa kuin tänne.

Tällaisen nahkakorun hopeisen laatanja tekstin kera naputtelin jonkun ihmisen tärkeää päivää varten.

Laatikoissa on ollut pitkään Swarovskin kristallirivoleja odottamassa inspiraatiota. Nyt se iski ja se yksinkertainen on kaunista ja selkeää sen olla pitää -ajatus sai jäädä. Vielä kauemmin haudotut vintage-osat on  kuin tehty niitä varten. Korvikset on kivat takaakin päin, kuten alakuvasta näkyy.

x, & ja lehti, eli pinottavia juttuja

Pinottavat, kasattavat tai miten nyt vaan yhdisteltävät jutut on kivoja, niin rannekoruissa kuin sormuksissakin.  Viikonlopun sormussessiossa syntyi edellisen postauksen kivisormus ja sivutuotteena sitten muutama pinottavakin juttu, jonne sai näpsäkkäästi piiloon jämähopeita. Joita siis syntyi aika paljon ruusukvartsisormuksen tekemisestä, jostapa ei sitten tuleville sukupolville paljon tarinaa riitäkään kerrottavaksi. Kaikki meni pieleen, ja moneen kertaan. Okei, no runko toimii, mutta  kiven kanssa sitten taisteltiin ja tuhlattiin materiaalia. Mutta se onkin toinen tarina. Hypätään samantien iloisempiin asioihin, eli niihin pinottaviin.

Pinottavia pikkusormuksia voi yhdistää vaikka kivisormuksen kanssa:

Tai sitten keskenään vaikka niin monta kuin nivelten väliin mahtuu.

Tässä kuvassa näkyy vielä se epäonninen ruusukvartsikin, joka palautti tehokkaasti koruntekijän maanpinnalle. Purkuun menee.

&-sormuksia on kaksi. Koossa 16,25 ja 18.

Lehti-sormus on 18,5 kokoa.

x-sormus on kokoa 18,25

Nämä kaikki ovat menossa myyntiin.

Viimeiseksi vielä sitten erityyppinen sormus, jonka tyttö 9-vuotta heti hillosi omaan korurasiaansa. Sain Nitalta joulukalenterivaihdossa tuollaisen sormuspohjan. Nyt ehdin kasaamaan sormuksen. Perhosella tottakai.

Kokeilin pinota tämänkin kanssa. Toimi mukavasti sekin.

Moukkaus!

Nyt sinulla on tilaisuus seurata blogia ja muutenkin dKE:n koruja myös Facebookissa. Tykkää sivusta: https://www.facebook.com/dkekorut