Hääkoruja!

Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Minut löytää myös bloglovin`sta nykyään. Katsokaa ja verratkaa blogilistaan. :) Minä ainakin ihastuin.

 

Jokohan tämä on tämän kesäsesongin viimeinen hääkoru? Niisk. :(

Yksinkertaista, mutta kuitenkin niissä pitäisi olla joku juttu. Puku on yksinkertainen (kaunis!) pienellä strassikoristeella. Jälleen kerran päädyttiin keshihelmiin ja jälleen kerran vuorikristallit miellyttivät. Mikä siinä, minulle sopii, molemmat on UPEITA materiaaleja.

Sen verran voin paljastaa tästä morsiamesta, että hänen hääpäivänsä on tämän vuoden suosituin.

Minä rakastan...

 

Jostain syystä tämä kappale soi päässäni, kun tein korua.

Kaksi puuta

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan