Ehei... Ette te minusta ja koruista ÄHH-projektin merkeissä päässeet. Homma jatkuu mökkiloman jälkeen. 4 korua puuttuu kuukauden saldosta vielä.
Jotkut kokeilut jää hautumaan pitkäksi aikaa. Kuten vesivalu. Siina kertoili talvella kokeilleensa, kiinnostuin ja ajattelin kokeilla. Siinan koru ei siihen hätään valmistunut, mutta kesän alussa näimme upeat omenankukat. Aika pian talvisen keskustelumme jälkeen Hopeaoksan Paula esitteli kastepisaransa. Ihastuin. Halu kokeilla kasvoi. Talvi vaihtui kevääksi ja kesäksi. Nyt vasta ÄHH-projektin innoittamana sain energiaa ja aikaa (yöunista tietysti nipistämällä) kokeilla tekniikkaa. Ja tutusti kantapään kautta. Hakusessa homma on vieläkin, mutta jotain sain sentään aikaan (madon, ankan, kummallisen klöntin, miehen sukupuolielimen jne lisäksi). Tekniikan opettelussa tulee tutuksi hopean sulamispiste, tohon kanssa ja hopeaa veteen kipatessa saisi olla pari ylimääräistä kättä. Näihin saa pikkuisen vajennettua hopearoskapussiaan. Ei siellä kyllä todellakaan pohja vielä näy!
Viimein ihminen sai ostettua itselleen oikean kiillotusrummun! Takana on käsinsheikkaus. Ja kylläpä muuten tulee kiiltävää jaälkeä. Kuvaaminenkin oli hankalaa, kun voi kuulkaa, kun kiiltää! :)
Riipus esittää muuten kasvia, ei lapiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.