Hopeasavikurssista on nyt ensimmäinen osa takana. Isommat projektit jäivät odottamaan kuivumista, mutta nämä pienet jämäpaloista tehdyt riipukset sain poltettuakin jo. Käsin kaasulla poltin yhden, loput kävivät uunin kautta.
Materiaalina hopeasavi on mielenkiintoinen tuttavuus, jolla saa aikaan vaikka mitä. Vain mielikuvitus (ja taidot) on rajana. Sen verran erilaista sen käsittely muuksi kuin pelkäksi kaulituksi levyksi oli, että ihan tyytyväinen olen, että kurssille pääsin. Oppi sellaisia asioita, joita ei itse olisi koskaan älynnyt edes ajatellakaan. Ja olipahan mukavaa, kun kerrankin apu löytyi ihan vain suunsa aukaisemalla eikä mennyt koko yötä netissä oppia hakien. Hopeasavipalasta pidin materiaalina, samoin pastasta, ja niillä työskentely oli mukavaa ja valmistakin sain aikaan. Ruiskussa oleva malli ei ollut mua varten ollenkaan ja minusta tunti, että se ei tahtonut uskoa mua. Mokoma. Sinne jäi kurssipaikalle kuivumaan epämääräisen näköinen kökkärehelmipallo. Tiesättekös, sellaisia pitsihelmiä. Ehkä näette sen, ehkä ette. Ja naapuri suunnitteli hienoja pursotuksia ja toteutti sellaisia upeuksia, että tekipä mieleni vaipua maan alle kökkäreineni.
Kurssin (virallisena) aiheena oli hopeasavihelmet ja hopealanka. Opettaja toivoikin, että valmistaisimme kokonaisen korun hopeasavesta ja langasta (ja helmistä) syksyn näyttelyä varten. Nämä jämäpalariipukset päätyivätkin sitten piinan kaveriksi sekä korvakoruiksi. Sen isomman työn ajattelin sitten toteuttaa hieman enemmän mielikuvitusta käyttäen loppuun asti, mikäli se onnistuneesti uunista ulos putkahtaa.
Tässä siis maistiaisia kurssilta. Ketjun olen sahannut ja punonut kotona, että jää enemmän aikaa hopeasavelle.
Niin ja tuo kivi on mystinen kvartsi, sellainen sateenkaaren värinen. Ikävästi ruskea tausta imaisee sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.