Helmetissä oli heinäkuun haasteena Mummo.
Aihe sattu sopivasti kohdille, sillä vaikka omat mummoni ovat kuolleet 10 ja 15 vuotta sitten, jostain syystä tänä kesänä olen heitä muistellut enemmän kuin vuosiin. Sekä äitini että isäni olivat pahnanpohjimmaisia, syntyneet kun mummoni ovat olleet nelissäkymmenissä. Siitä syystä omien muistikuvieni mummot ovat aika ikäkkäitä.
Molemmat esiäitini, sekä Mummu että Muori elivät pitkän elämän, joka ei ollut mitenkään helppo. Muorilla oli 11 lasta ja Mummun mies kuoli, kun äitini oli alle 10 vuotias. Elämä ei ollut mitenkään leveää. Muistan molemmat mummoni käsityöihmisinä. Varsinkin Muorilta syntyi käsityö kuin käsityö. Hänen jäljiltään on muistoina kirjailuja, virkattuja sängynpeitteitä, sukkia, mattoja jne. Mummu puolestaa teki hienoja lapasia virkkuukoukulla. Itse asiassa vieläkin taitaa löytyä käyttökelpoisia mummun villasukkia. Sen verran runsasta oli tuotanto.
Tänä kesänä vanhempani ovat alkaneet laittamaan äidin kotipaikkaa. Varastoja on siivottu, kattoja korjattu ja muuttipa vanha hirsinen puojikin paikkaa.
Muorin kädentaitoihin puolestaan törmäsin, kun aloin sisustaa tytöilleni makuuhuonetta. Mieleisiä sängynpeitteitä ei löydy mistään. Paitsi... Muorin virkkaamat! Pienen kunnostuksen jälkeen ompelin ne käsin tukevalle kirsikansävyiselle kankaalle. Tulikin kauniit (ja prinsessaiset) sängynpeitteet.
Näihin muistoihin osui Helmetin aihe sopivasti.
Etsaustyö, josta tulee avaimenperä, kunhan saan hommattua siihen avainlenkin.
Tämä etsaus oli toinen minkä tein. Ensin tein sen teippitekniikalla ja lopputulos oli tähän tarkoitukseen ihan liian steriili. Kokeilin uudestaan, ja nyt se näyttää sille mille pitääkin. Jalanjäljelle, joka on jo hieman haalistunut ja kulunut, mutta joka on kuitenkin aina sydämissämme.
Jalanjäljissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.