Enpä ole ennen tehnytkään kunnolla puhtaasti nappikorviksia, ehkä yhdet ihan itsetekemät voi laskea ansioksi, muut ovat olleet lähinnä liimattavia juttuja. Ja ainakin minä tykkään välillä pitää nappikorviksia. Olen luullut, etten osaa tehdä niitä. Elämäni muuttui eräänä iltana seilatessani Etsyssä etsimässä mystisiä kvartseja. Eksyin aina vaan eteenpäin korujen puolelle ja sitten silmiini pätkähti nappikorvikset. Ihan mielettömän hienot! Miten joku voi osata tuollaisia? Ne oli sellaiset paksuhkot napit, joihin oli punsseloitu kuva. Ajattelin että pakko olla valmis pohja... Mutta ei ne kyllä siltä näytä...
Sen kummemmin ajattelematta (ja sivua talteen laittamatta) asia unohtui pariksi päiväksi, kunnes eräänä yönä välähti. Tiedättehän tunteen, kun herää ja pomppaa melkeen istumaan ja pitäisi päästä tekemään homma heti. Pakko oli odottaa seuraavaan iltaan ennen kuin pääsin kokeilemaan.
Oon aika ylpee, kun kaikki on mun omaa käsialaa taustakappaletta lukuunottamatta. Toisessa korviksessa näyttää kuvassa olevan jotain ruskeaa reunassa. Ainakaan näin yöllä sitä ei erotu paljaalla silmällä. Toinenkin versio on tulossa, mutta sen kanssa tulikin sitten "hieman" (lue: koskaan ikinä milloinkaan en hommaan enää ala ja tukkaakin revittiin niiden kanssa...) ongelmia ja se on vielä happokylvyssä.
Tuosta ajatus sitten poukkoili seuraavaan. Sellaiset puolipallonapitkin tahtoo hän tehdä!
Näissä pinta on vedetty viilalla tuollaiseksi mattapintaiseksi. Halkaisija 5 millimetriä. Isommatkin on tulossa, mutta viilakäsi väsyi.
Ja viimeisenä vielä vesivalukukkanapit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.