maanantai 31. toukokuuta 2010

Pekkaperuskorvis ja Pirjomelkeenperusnauha


Voi että tää otsikoiden keksiminen on yhtä juhlaa.


Eilen illalla hömppäelokuvaa katsoessa kaipasin jotain puuhaa. Helminauhan solmiminen silkiiin toimii aina. Esittelyyn koru kelpaa mainiosti, sillä mä oon niin ylpee. Hillolaatikon kansi narahti ja tämä ihana monta vuotta hilloamani kaiverrettu, äärettömän kaunis vuorikristalikukka pääsi koruun asti.



Angelican kaulalla


Äitienpäiviksi näitä korviksia tuli tehtyä useammatkin. Kaikki muut menivät, mutta yhdet jäi mulle pöydälle, josta ne vähitellen voisi ehkä siirtää myytävien laatikkoon.


torstai 27. toukokuuta 2010

Moni kakku päätä kaunis...


Eipä uskoisi, että 4,5 vuoden korutekemisen jälkeen voi mokata näin vaijerikorussa. Kaikki oli kohdillaan siihen asti, kun sovitin korua, mutta yllätys yllätys lukkoa ei saa kiinni korun ollessa ranteessa.



Valkoisia makeanvedenhelmiä ja hopeaa korussa, jonka nimi voisi olla "Moni kakku päätä kaunis" tai vaikka "Kaikki ei ole yhtä hienoa, miltä näyttää".


Ei millään viitsisi purkaa, mutta pakkohan se on. Olkoon tämä taas opiksi ja muistutukseksi allekrjoittaneelle. Ajattelu on sallittu koruja tehdessä.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Koruavaruus testaa


Ystävä toivoi äidilleen lahjaksi meripihkakorua. Niin ja tietysti meripihkan täytyisi olla aitoa, eikä mitään muovi- tms. jäljitelmää. Siinäpä pulma selvittää netin välityksellä, onko tavara aitoa vai ei. Osassa kaupoissa hinta oli liian halpa verrattuna kuvassa olevaan tuotteeseen, mutta lopulta löytyi sopivan mallinen ja sopivan hintaluokan meripihkahelmi.


Helmet kotiutuivat ja aloitin testaamisen.


Ensin tökin helmipoloa kuumalla neulalla. Tulos: pihkan tuoksu.


Sitten kokeilin kelluttaa helmeä lämpöisessä suolavedessä



Kelluihan se.


Keitin helmeä: pinta sameni...


Sitten kokeilin polttaa helmeä. Ja iloisestihan se syttyi palamaan ja pihka haisi.



Voisiko näiden kokeiden perusteella jo uskoa, että olen saanut aitoa meripihkaa?


Kurkataan pikkuisen, mitä meripihkasta on tulossa.



Ja sitten yksi valmis kukkanen lyhyessä satiininauhassa.



Näitä kaunokaisia kun olen pyöritellyt käsissäni, täytyy ihmetellä, miksi en ole aikaisemmin ostanut meripihkaa?

tiistai 18. toukokuuta 2010

Hikisen päivän hikinen iltaurakka.


Jostain syystä, en tiedä miksi, aurinkosta kai tää johtuu, tilasin kiviä, joissa yhdistyy helmeilyn inhokkivärini, eli keltainen ja hankala raakakiven muoto. Tänään nämä kotiutuivat ja täytyy myöntää että piti ihan istahtaa ja huokaista. Näistä ei ikinä voi tulla yhtään mitään.


Suunnitelmia oli vaikka kuinka, mutta purin ja päätin pysyä yksinkertaisessa. Periksihän en anna, kun tällaisia kummallisuuksia olin mennyt tilaamaan. Valikoin nauhasta kaikista pienimmät ja helpoimmat kivet. Onhan näistä nyt jotain saatava aikaan.



Päivänkehrä


Ja korvikset



Kuvasin samalla jäljelle jääneet kivet. Olen siis aika varma, että loput menee myyntiin.


(muoks. Menivätkin jo parempaan kotiin)

maanantai 10. toukokuuta 2010

Ja ne korvikset


Edellisen postauksen rannekoruun tulevat korvikset saivat innoituksen ja idean Sirpaleen upeista ja todella taidolla ja huolella tehdyistä koruista. Ihan mielettömiä. Kannattaa käydä katsomassa ja ihastelemassa, jos Sirpan korut eivät ennestään ole tuttuja.


Nää on mulle ihan itselle.



Zara


Hopeaa, spinelliä ja vaaleita ametisteja.

torstai 6. toukokuuta 2010

Suuren maailman tyyliin.


Kävipä hassusti, että koruntekijällä oli poikkeuksellisesti vaatteet ennen koruja. Kevään häihin käveli mekko vastaan kuin itsestään jo muutama kuukausi sitten ja pakkohan se oli ostaa. Korut ovat antaneet hautua, ja lopulta päädyin siihen, että koska mekon yläosassa on koristeleikkauksia ja rynkytettyä kangasta ja kevätsää vaatii hartioille jotain (onko se sitten itse neulottua, saa nähdä, kun projekti on ns. vaiheessa), niin kaulakorua ei tule. Ja sehän tarkoittaa sitä, että ranteeseen ja korviin tulee enemmän. Just siten, miten talven aikana suuressa maailmassa punaisella matolla on nähty.


Mekko on tummahkon liilan sävyistä hieman metallinhohtoista kangasta ja hartioille tulee joko harmaata tai mustaa, riippuu valmistuuko vai ei. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että mä saan romplata suosikkilaatikoita, eli ametistia ja onyxia. Ja tietty hopeaa. Tuhkapilvet viivyttivät osaa tarvikkeisra hieman, mutta hyvinhän tässä vielä ehti. Mm. tämä hopeinen neliötanko viihtyi matkalla kauan.



Zara



Päivän kysymys: lisätäänkö roikkuvia osia vielä? Koru näyttää ranteessa täydemmälle kuin kuvassa.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Suuren maailman tyyliin.

Huomio!


Kävipä hassusti, että koruntekijällä oli poikkeuksellisesti vaatteet ennen koruja. Kevään häihin käveli mekko vastaan kuin itsestään jo muutama kuukausi sitten ja pakkohan se oli ostaa. Korut ovat antaneet hautua, ja lopulta päädyin siihen, että koska mekon yläosassa on koristeleikkauksia ja rynkytettyä kangasta ja kevätsää vaatii hartioille jotain (onko se sitten itse neulottua, saa nähdä, kun projekti on ns. vaiheessa), niin kaulakorua ei tule. Ja sehän tarkoittaa sitä, että ranteeseen ja korviin tulee enemmän. Just siten, miten talven aikana suuressa maailmassa punaisella matolla on nähty.
Mekko on tummahkon liilan sävyistä hieman metallinhohtoista kangasta ja hartioille tulee joko harmaata tai mustaa, riippuu valmistuuko vai ei. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että mä saan romplata suosikkilaatikoita, eli ametistia ja onyxia. Ja tietty hopeaa. Tuhkapilvet viivyttivät osaa tarvikkeisra hieman, mutta hyvinhän tässä vielä ehti. Mm. tämä hopeinen neliötanko viihtyi matkalla kauan.


Zara

Päivän kysymys: lisätäänkö roikkuvia osia vielä? Koru näyttää ranteessa täydemmälle kuin kuvassa.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Pikkuinen paussi


Huhtikuun loppu sujui vauhdikkaasti koko perheen yhteisen harrastuksen, eli noro-viruksen, parissa. Eipä siinä helmet paljon mielessä pyörineet. Nyt ollaan taas kunnossa ja palataan helmien maailmaan. Perusalkuverryttelyillä on hyvä aloittaa.


Tilattuja korviksia siroon makuun



Ja sitten hieman näyttävämpään.



Voi että nämä oli kiva tehdä. Saa taas irroitella ja laittaa vaikka ja mitä. Yläosan ryppäässä isoimmat kivet on senttisiä... Kivinä labradoriitit, granaatit ja ametistit.


Samalla kokeilin kiiltävää alustaa valokuvauksessa. Ei ehkä ollut mun juttu, kun kuvausassistentteja pyörii ympärillä kaksin kappalein. Välillä vilahti heijastuksessa jonkun violetit sukkahousut, välillä jonkun pirpanan hymyilevä naama. Mutta eipä ollut tylsää. :D


Niin ja kolmannet korviksetkin oli vielä. Syntyivät edellisten korvisten hukkapaloista, kun nämä pisarat osottautuivat liian pieniksi. Eli siis labradoriitteja ja ametistia olisi näissäkin koviksissa.