lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kesäisiä kuvia ja pahvin taittelua.


Kesäloma lähenee loppuaan. Laitan teillekin muutaman kuvan lomareissustamme. Kävimme mm. Luleåssa Gammelstadin kirkkokaupungissa, jossa olikin mahdottoman kaunista.





(kyllä, siellä kuvassa minä ja lapset)




Ja ettei ihan matkailumainokseksi menisi, niin rasioiden tuotekehittely on käynnissä.



Näissä alkaa koko olla kohdillaan. Hieman saisi olla tukevampaa materiaalia, mutta ihan käyttökelpoisia.



Joissakin näistä on jo jotain salaisuuksia sisälläkin, matkalla jonnekin... Tuohon päivänkakkararasiaan vaihdoin keltaisen satiininauhan, tulipahan paljon iloisempi. Tilda-rasiassa pohja-osa on liian matala ja sen ihuna kuviopaperi ei näy. :(



Nämä on kauniita ja toimivia, mutta kaulakorut ei mahdu näistä papereista tehtyihin.


Ihana KESÄ!


maanantai 26. heinäkuuta 2010

Tilattuja ihanuuksia


Ihanan yleellistä... Tilauksesta. Samankokoiset tummat makeanvedenhelmet olivat hakusessa, joten rannekoru on isoista ja kaulakoru pienistä. Rannekoruissa kaksi vaihtoehtoa. Vielä en tiedä kumman hän valitseekaan.. Lisukkeeksi vuorikristallia.




Tässä Onnenapila





Ja tässä Herttainen


Kesänrientoihin! Moikka!

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kuvia sittenkin


Muutamat heinäkuun korvishaasteen korut sittenkin, kun jouduin muokkaamaan kuvia muutenkin erään ihmisen sähköpostiin, kun hänen juhlansa lähestyvät kovaa kyytiä ja korut ovat hmmmm... vaiheessa. Samalla sitten tuli muokattua nämä muutamat korviskuvatkin. Olihan se hankalaa oudolla ohjelmalla (kolmas kokeilemani ilmainen netissä oli sellainen, jolla sai edes jotain aikaan) ja aikaa meni paljon ja hermoja raastoi ja oli tuskaa, mutta tulipahan tehtyä.


Muovi on saatan... pahasta ja Lucite on muovia. YÄÄÄÄK. Mutta on se vaan niin kätevää, kun se on kevyttä ja kaunista.




Daffodils


Helmihatut on antiikkimessinkiä ja korviskoukut hopeaa. Patinaa on runsaasti. oikeen vintage-henkisesti. :D Niin voi käydä, kun lomalle lähtökiireessä ajattelee pikaiseti vielä patinoivansa... Ja huomaa 36 tunnin kuluttua, että ne korvikset on siellä vieläkin... No, onnellisestihan tässä lopulta kävi. Mä ainakin tykkään, kun messinkiosat on ihan kuin ruosteessa.


Toiset samalla ultra-hyvin patinoituneet. Hopeaa ja vaaleanpunaista mystistä kvartsia.



Cute


Ja yhdet meriaiheiset...



Valtameri

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Päivitystauko


Viikko sitten ukkonen (tai sen jälkimainingit) hajoittivat tietokoneen ja modeemin. Nettiyhteys toimii nyt, mutta kannettavissa ei ole kunnollisia kuvankäsittelyohjelmia, joten en millään jaksa laittaa siltä korukuvia, joten taukoa on tiedossa. Heinäkuun korvisporojektikoruja on muutamat valmiina, mutta katsotaan milloin saan ne kuvattua. Tällä kertaa kuva vain jo aikaisemmin valmistuneesta rannekorusta, joka meni erään herrasmiehen tilaamana vaimolleen 15-vuotistapaamispäivän kunniaksi. Rouva oli aikaisemmin tilannut itse vastaavan nilkkakorun (jota en kiireessä kerennyt kuvaamaan).



Nilkkakorussa ei ollut I <3 YOU -kuutiota, mutta rannekoruun ja aiheeseen se minusta sopi mainiosti-



0.8 mm hopeista piinaa, Swarovskeja ja muita hopeita.


 

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Supernörtti

Huomio! 


päivittää bloginsa kaksi kertaa päivässä. ;) Ei vaan kuopuksen päikkäriaikaan on hyvää aikaa saada heinäkuun korvistalkoot ajantasalle.
Taannoin tuli sulatettua useampiakin palloja jämähopeaa ja osan paukuttelin levyksikin asti. Näistä sitten syntyi korviksia, joiden ei ole tarkoituskaan olla sileitä vaan täydellisiä omassa epätäydellisyydessään. Nää on rohkeasti omia persooniaan ja yksilöitä, joissa ei pienet kumput, kuopat ja viillot haittaa. Ainakaan mua. Materiaalit ovat taustoja ja ekojen korviksien kukkahelmiä lukuun ottamatta jämähopea ja käsityön osuus siis liki 100%
Tarkoituksena oli tehdä tappimalliset korvikset itselle. Suosikkikisa oli tiukka ja voittajasuosikki vaihtui monta kertaa. Ensin näytti siltä, että näistä kupeista tulee tosi kivat ja just mun näköiset.




Pakko puolustukseksi sanoa, että ihan näin uraiset ja raitaiset nämä ei ole, mitä kuva taas näyttää...
Seuraavaksi kärkeen kiilasi perinteiset pallot... Olis kyllä nääkin kivat, kevyet ja sopisivat kaikkien muiden korujen kanssa yhteen...


Loppumetreillä tykkäysasteikossa alkavat nousta nämä:


Kevyet ja sopivat just mun onnettomiin korvalerpukoihinkin.  


Pakollinen poskipartakuva osoittaa, että nää ne on. Nää on mun.
Ja näin päästiin korviksissa numeroon 12.

Supernörtti


päivittää bloginsa kaksi kertaa päivässä. ;) Ei vaan kuopuksen päikkäriaikaan on hyvää aikaa saada heinäkuun korvistalkoot ajantasalle.


Taannoin tuli sulatettua useampiakin palloja jämähopeaa ja osan paukuttelin levyksikin asti. Näistä sitten syntyi korviksia, joiden ei ole tarkoituskaan olla sileitä vaan täydellisiä omassa epätäydellisyydessään. Nää on rohkeasti omia persooniaan ja yksilöitä, joissa ei pienet kumput, kuopat ja viillot haittaa. Ainakaan mua. Materiaalit ovat taustoja ja ekojen korviksien kukkahelmiä lukuun ottamatta jämähopea ja käsityön osuus siis liki 100%


Tarkoituksena oli tehdä tappimalliset korvikset itselle. Suosikkikisa oli tiukka ja voittajasuosikki vaihtui monta kertaa. Ensin näytti siltä, että näistä kupeista tulee tosi kivat ja just mun näköiset.




Pakko puolustukseksi sanoa, että ihan näin uraiset ja raitaiset nämä ei ole, mitä kuva taas näyttää...


Seuraavaksi kärkeen kiilasi perinteiset pallot... Olis kyllä nääkin kivat, kevyet ja sopisivat kaikkien muiden korujen kanssa yhteen...



Loppumetreillä tykkäysasteikossa alkavat nousta nämä:



Kevyet ja sopivat just mun onnettomiin korvalerpukoihinkin.



Pakollinen poskipartakuva osoittaa, että nää ne on. Nää on mun.


Ja näin päästiin korviksissa numeroon 12.

Oioioioi!


Koruja morsiamelle, jolle on tulossa valtavan upea ruskea hääpuku, jossa on kullan sävyisiä helmiä sekä kullan sävyinen tiara, jossa kirkkaita strasseja. Koruksi toivottiin kukkariipusta luonnollisesti pukuun ja asusteisiin sopivissa väreissä. Aikataulu oli kesäkiireiden takia kireähkö, kauppojen valmiista valikoimista ei sopivaa löytynyt ja budjettikin haluttiin pitää maltillisena, joten kullattuun hopeaan (saatika kultaan) emme tällä kertaa sotkeutuneet, ja kun vielä kun Swarovskin kukista löytyi täsmälleen oikeat sävyt, oli lopullinen koru helppo toteuttaa.




Aika hipoo ikuisuutta

Sydän säkenöi ja soi

Pato murtuu joki virtaa mereen kuohuvaan

Rakkauden salaisuutta

Kukaan ymmärtää ei voi

Mieli ihmetystä kiitosta on tulvillaan

Väkevämpi kuolemaakin

Korkeampi elämää

On se voima joka meidät yhdistää



Rakkauden liekki loistakoon

Johdattakoon tienne aurinkoon

Pimeän yön poistakoon

Ilon malja ylitsenne vuotakoon


-Anna-Mari Kaskinen-


Onnea hääparille!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Lapselliset puuhat jatkuu...


Ensin kuitenkin päivän korvisannos...



Pakattuina ja valmiina lähtöön pikkuista piinaketjua ja Swarovskeja.


Näihin lasten koruihin jatkoa



Ja sitten kolmas teemasanalla "Hawaji" kulkenut setti. Kiitokset Vikille lehdistä! Nää on jotenkin erityisen söpöt korut käytössä.



perjantai 9. heinäkuuta 2010

Seitsemän


Inkku polkaisi heinäkuun kunniaksi uuden ÄHH (älä hilloa helmiäsi) -projektin käyntiin. Tällä kertaa teemana oli "koruthan ne on korviksetkin", eli korvikset päivässä heinäkuun ajan. Alunperin mun ei ollut tarkoitus osallistua, mutta koska vesirokkopotilaiden takia heinäkuun suunnitelmat menivät uusiksi ja ollaan oltu tiiviisti kotona, niin ainakin alkukuusta korviksia on syntynyt.


Ensimmäisenä syntyivätvät nämä, joista koko sarja sai alkunsa. "Ompas lystikkäät", ajattelin ja korvisten nimeksi tuli Lystikäs.



Simpukankuorta ja jaspiksia ja hopeaa patinoituna.


Seuraavaksi syntyivät tämän näköiset:



Nimeksi näille tuli "Jörö". Mustia spinellejä ja metallinhohtoisia spinellejä, jotka kuuluvat molemmat ehdottomasti hillolaatikkoon. Kantta siis on avattu hyvin varovasti (ja äkkiä kiinni). Patinoitu tummiksi ja jöröttäviksi. Jörön puolesta on sanottava, että kyllä se välkkyy ja tuikkii iloisesti, vaikka ensivaikutelma on hieman synkeähkö.


Seuraavaksi se kuuluisa mopo karkaa käsistä. NUHANENÄ! Ei voi olla sellaisia korviksia, joiden nimi on Nuhanenä.



Kuukivia, vuorikristallia ja hopeaa. (Kuten huomaatte Nuhanenän ongelma ei ole bakteeriperäinen, vaan joko allerginen tai vasomotorinen nuha.)


Ujo kainoilee näin:



Isoja makeanvedenhelmiä ja kirkasta hopeaa.


Nämä ihanat mystiset kvartsit ja apatiitit uhkasivat joutua hillolaatikon nielaisemiksi. Onneksi Uneliaaseen tarvittiin näitä sävyjä...



Vilkkaasti liikkuva Shaggy loop -ketju sai toimia Vilkkaan runkona. Lisänä värjättyjä jadeja.



Yllättäen vaikeimmaksi muodostui Viisas. Miten koru voi olla viisas?



Ametistit ovat suojelevia ja rauhoittavia kiviä, kuten Viisaskin vanhimpana on. Viisas löytää kaivoksesta ihan varmasti kaikkein arvokkaimmat ja kalleimmat kivet, kuten nyt vaikka nämä upeat ja virheettömät ametistit.


 

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Vanhan uusiokäyttöä


Vajaa vuosi sitten aloin miettimään tyttöjen huoneen sisustusta. Mitään isompia remontteja ei ollut tässä vaiheessa tarkoitus tehdä, mutta tytöt tarvitsivat mm. sängynpeitteet. Kuopus nukkui siinä vaiheessa vielä pinnasängyssä, joten kiireellinen se projekti ei ollut.


Aloitin kauppojen valikoimaan tutustumalla ja yllättäen mieleistä ei löytynyt. Vaihtoehtoja miettiessä muistui mieleeni isän äidin virkkaamat sängynpeitteet, jotka olivat omassa lapsuudessanikin käytössä. Onneksi hamsteriluonteinen äitini oli tallettanut peitteet ja sain luvan ottaa ne käyttööni, mutta pilkkoa niitä ei saanut. Muistan, että pelkät virkatut sängynpeitteet eivät pysyneet ainakaan omassa sängyssäni paikoillaan ja lisäksi en tykkää, kun läpi näkyy milloin minkäkin väriset lakanat. Toisen peitteen sain valmiiksi syksyllä, toinen jäi odottamaan aikaa, kun on aikaa...


Tein peittoihin alle sopivat alustat kankaasta, joihin sitten ompelin käsin virkatut peitteet kiinni. Pitäähän ne irti saada, jos joskus kyllästyy tähän malliin.



Tässä se syksyllä valmistunut muutamaan kertaan pesty versio



Ja alla tänään valmistunut


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Lapsellista touhua


Vaihteeksi koruja lapsille.


Ensimmäisen settiin 2-vuotiaalle pyydettiin mustaa ja punaista, sellaista lievää rock-henkisyyttä. Lasihelmiä ja hopeaa. Tässä on rannekorukin jo valmiina.



Emmäänyoikeentiiä onko leppikset niin rock, mutta minusta lasten korut (ja vaatteet) saa näyttää lasten jutuille.


Toiseen koruun sitten ripaus bling-blingiä, vaaleita värejä ja herkkyyttä, ei pinkkiä, mutta ehkä himppunen lilaa/luumua. Tämä tulee samaiselle tyttöselle, joten halusin koruista eri näköiset ja tyyliset. Tämän juhlavamman korun tein makeanvedenhelmistä, Swarovskeista, hopeasta ja lasisydämestä.



Kolmaskin koru pyydettiin, mutta se on vielä kesken, sillä joku lahopää tilausosastoltani tilasi liian vähän helmiä. Asia on kuitenkin hoidossa, vaikka helmikauppoja heinäkuussa onkin kiinni, kiitos Vikin ja kolmaskin koru (se hawaji-henkinen) saadaan valmiiksi pikapuolin. Näihin kaikkiin on tulossa myös rannekorut, kunhan jaksaa istua helteessä.


Kolmannen lastenkorunkin tein, mutta se näyttää juuttuneen kuopuksen kaulaan. Sen verran sain irrotettua kissaa pois kaulasta päikkäreiden aikana, että sain kuvan napattua:



Laitetaan samaan syssyyn myös pari aikuistenosastolle syntynyttä rannekorua, jotka ovat jälleen syntyneet niistä tarvikkeista, jotka ovat jääneet ajelehtimaan pöydälle. Tarpeeksi paljon kun kasautuu, ne näemmä löytävät kaverinsa kuin itsestään.



Candyheart


Rubiinin sävyisiä värjättyjä jade-kivihelmiä sekä hopeaa. Välissä neljä kimaltavaa Swarovskin strassirondellia.



Lähellä maata


Hempeän vaaleanpunertavia akaatteja sekä sterlinghopeaa.


Nää kaks viimeistä löytyvät täältä.