Vendela

Hautakammioiden kätköistä löytynyt aarre menneiltä vuosisadoilta. Hopea on tummunut ja sormus on muutenkin kärsinyt. Sitä on selvästi käytetty aikoinaan kovasti ja lisäksi välissä olevat sadat vuodet ovat koetelleet sormusta omalla karulla tavallaan. Sormuksen runkoa koristaa naarmu ja kolo jos toinenkin, ja kiven ympärillä oleva koristeellinen nauha on osin katkeillut. Sormus itsessään huokuu voimaa ja rohkeutta. Rutiilikvartsin lämmön voi tunteja ja ehkä siinä on jäljellä pisara sormuksen omistajan Vendela Dalhusin parantavaa voimaa. 

 Vendela

Oikeasti tämä on vastaus haasteeseen käyttää hopeajämäpussiin kertyneitä hopeita. Sormusrunko oli alunperin menossa toiseen projektiin, mutta on jäänyt käyttämättä, sillä se skrymppaantui vahingossa. Kastikan koristenauhaa grillasin liikaa ja se otti ja suli muutaman korkeimman kohdan osalta. Loppujen lopuksi en jaksanut edes viimeistellä reunojakaan. Päätin yhdistää nämä kaksi epäonnista ja kun kivikin pysyy hienosti paikoillaan, niin sormus oli patinoinnin jälkeen valmis

Kädessä se näyttää tältä. Ehkä ne rustiikkiset ominaisuudet eivät tässä haittaa.

Puolen käden sormus

Vaikka pienihän tämä on vielä niihin suuren maailman suuriin sormuksiin...

Pieniä teknisiä ongelmia oli ihan ensimmäisen alusta asti omatekemän kastikan kanssa, mutta valmista tuli ja uutta tuli matkan aikana opittua. Varsinkin pisaran muotoinen kiven kapein kohta oli hankala enkä siihen ole alkuunkaan tyytyväinen. Sormusrungon kiinnitin minulle uudella tavalla kastikkaan ja siinä tuli pieni ajatusvirhe ja sormus sopiikin keskisormeen eikä nimettömään mihin piti. :(

Ja nyt kun virheet on lueteltu, niin voidaan esitellä vapaapäivän tuotos. Sormus, josta tykkään kovasti kaikista virheistä huolimatta.

Pilvien raosta

Sama sivulta

Ja erittäin kuivassa kädessä kuvattuna, että koko hahmottuu paremmin.

Sulkakorviksia

Huhhuh. Olettepas te ahkeria bloggaajia. Viikkoon en ole blogeja kerennyt kiertämään, mutta tänään vapaapäivän aamuna oli aikaa. Minulla oli vaatimattomasti melkein 200 lukematonta blogipostausta. Ihan jokaiseen en millään ehtinyt ja jaksanut jättää kommenttia. 

Lupaamani sulkakorvikset valmistuivat reilu viikko sitten. Mies ihmetteli, miksen itse ota niitä käyttöön. Sanoin, että mua pelottaa, että kylän koirat alkavat ottamaan vainua minusta, jos päätäni koristaa sekä sulkapidennys sekä höyhenkorvikset. Siksi ne löytyvät täältä.

Ruskehtavat höyhenet antiikkimessinkiketjulla.

Toisissa on enemmän vaaleita kukon sulkia ja hopeoitua korumetallia. Koukut laitoin luonnollisesti sterlinghopeiset, että eivät ärsytä herkkiäkään korvia.

Hassua kun nämä korvikset on pitkät, 15 senttiset, ja näyttävät, mutta eivät paina mitään.

Muutamat muut peruskorvikset.

Kuunsäteet

Kuukivistä ja labradoriiteista

Kuun varjossa

Mystisistä kvartseista ja kuukivistä

Kesän turkoosi meri

Kalkkiturkoosista ja hopeasta

Morsiamelle ja muihin kevään juhliin

Jatketaan kesän ensimmäistä hääkorusarjaa rannekorulla ja korvakoruilla.

Toukokuun tyttö

Lisäksi tein muutamat saman tyyliset, jotka löytyvät myytävistä.

 Rannekoru, vaijeriin tehtynä kera pienten hopeahelmien.
 

Kana kynittävänä?

Kaikkeen sitä ihminen korujen takia höpsähtääkin. Aikuinen ihminen. 

Etsin pari viikkoa sitten, jos löytyisi kivoja höyheniä kesäkorviksiin. Joo, löytyihän niitä ja korviksiakin on tulossa, kunhan ehtii, mutta samalla törmäsin sulkapidennyksiin. Ovat valtameren takana kuuminta hottia varsinkin nuorison keskuudessa. Mitä tekee päälle (reilusti) kolmikymppinen nainen? Tuhahtaa, että kaikkea ne keksiikin? E-hei! Se sekoaa! Ja tilaa saman tien itselleen höyheniä. Sulat kotiutuivat eilen ja illalla laittelin ne hiuksiin. Aika hullua (ja teiniä), mutta kiva kesätukka. Ainut mikä harmittaa, että tilasin sulkia liian maltillisesti, vaikka ehkä tässäkin on viisas pitää kohtuus ja järki mukana, varsinkin kun töissä ihmisten ilmoilla joutuu käymään.

Perhokalastajat: näpit irti mun tukasta!

Sulkia on hiuksissa yhteensä 12 kolmessa eri nipussa. Saa nähdä miten nämä pysyvät menossa mukana.

Kevyttä

Ostin helmifoorumin kirpparilta helmiä. Yksittäisiä kappaleita ihanuuksista. Sellaisia ihanuuksia, jotka uhkasivat kaikki napsahtaa hillolaatikkoon. Mutta päätin jo ostaessa, että jotain niistä on tehtävä, eikä kaikkia saa jemmailla. Ensimmäisenä käsittelyyn otin mystiset kvartsit kolikonmuotoisina. Niistä kevyt kepeä koru, vaikka kevään juhliin. Jos koru tästä vielä kevenee, niin sitä ei kohta enää ole. Kuitenkin kevyt koru kimaltaa kivasti.

Alan muuten parantua, kun viikossa on kotiutunut 4 helmitilausta ja pari on vielä tulossa...

Kokeillaan, josko edellisen hopeasavikorun kuvat näyttäisivät paremmille...

Kevätpuolen kiireitä.

Älkää luulko, että olen lopettanut koruntekemisen kokonaan. E-hei. Elämä on vaan joskus niin kiireistä, ettei ihanalle harrastukselle jää aikaa. Oman sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet -kurssin lisäksi meidän perheen kevätpuoleen on mahtunut mm. seuraavia juttuja.

Keskimmäinen lapsi, silloin 5-vuotias, aloitti alkutalvesta soittamaan huilua. Tai eihän se Suzuki-metodilla lapsi aloita vaan sen aloittaa jompikumpi vanhemmista, eli tässä tapauksessa äiti. Tämä äiti on opetellut kevään aikana huilun puhallustekniikan, soittoasennot ja muutaman yksinkertaisen kappaleen. Ostakaa makkaraa, Maijan karitsa ja Tuiki tuiki tähtönen sujuu jo kivasti.

Sitten olemme juhlineet muutamat syntymäpäivät...

Ylempi kakku on 6-vuotiaalle prinsessalleni ja alempi 9-vuotiaalle soturille.

Vappukin oli...

Tämä kisuli täyttää muuten kesällä jo kolme.

Ja pientä sisustusjuttuakin on tullut harrastettua...

Lisäksi kevään mittaan on syntynyt pipo ja pieni Lehmus-huivi tälle tulevalle kolmivuotiaalle, mutta niistä ei nyt ole kuvaa.

Oma juoksukoulun kevätaloitus on kohtuullisella mallilla, tosin pari viimeistä viikkoa meni hieman kakkuja syödessä...

Jotain korujakin. Kuvat on vaan niin kaameita, mutta laitetaan esimakua, kuvaan uudelleen, jos ehdin.

Hopeasavikurssilla syntynyt sydän. Pursotustekniikkaa oli pakko kokeilla uudelleen, vaikka se edellisella kurssilla tuottikin pettymyksen. Nyt tulos on jo huomattavasti parempi. Tähän sydämeen kopioin härskisti yhtä toista kurssilaista ja sydämen sisällä on zirkoni. Ajatukset ei tainneet olla ihan koruntekohetkellä mukana, kun valitsin kirkkaan zirkonin, eihän se sieltä mihinkään näy, kilisee vaan vienosti.

Kaverina on savukvartsia, onyxia, hopeaa ja käsinvärjättyä silkkinauhaa. 

Koru on pitkä... Nääääääin pitkä: