maanantai 28. heinäkuuta 2008

Samalla kaavalla mennään...


Innostuin tuosta edellisestä kaulakorun mallista niin, että oli pakko tehdä toinen saman tyyppinen. Naureskelin tätä tehdessä, että tässäpä se mun sarjatuotanto taitaa olla, kun nyt alkoi jo tympimään tehdä samaa yksinkertaista mallia. =D Tää on nyt niinku nähty. Ei ole minusta sarjatuotantoon.

Savukvartsi on hipellyttänyt jo monesti, mutta tällä kertaa ne päätyivät koruksi asti. Kaveriksi änkeytyivät amatsoniitit. Osa noista rondelleista voi olla akvamariinejakin (kökkö-laatu), olin sekoittanut ne, kun kaadoin vahingossa helmilaatikon lattialle enkä erottanut enää mikä oli mitäkin.

Menthae piperitae aetheroleum


Kesän parhaassa auringonpaisteessa korun näytti minusta tunkkaiselta ja ihan liian tummalta, mutta odotetaan pari kuukautta, niin johan nämäkin värit taas näyttää hyvälle.

Rannekoru vielä settiin


Ja kimppakuvaan kaverukset. Tästä näkee, että rannekoru on mallia jytky (isoja nugetteja), kaulakoru ei niinkään.





perjantai 25. heinäkuuta 2008

Muistatko aikaa kun...


Hih. Muistatko aikaa, kun vihreä ja keltainen olivat helmeilyn inhokkivärini? Tässä vihreää ja keltaista on SAMASSA korussa! Ja minusta tämä korun väritys näyttää hyvälle, vaikka itse sanonkin! Mitä mulle on tapahtunut?

Helmiliinan sitruunakvartsiriipus sai kavereita Satuhelmen ihastuttavista sitruunakvartsipalleroista ja Inkulta ostamistani vihreän sävyistä makeanvedenhelmistä. Nauhassa kävi monenmoista muutakin helmeä kääntymässä, mutta vain pienet hopeapallerot saivat jäädä. Olkoon nyt riipusosa voimakkaasti pääosissa. Aluksi ajattelin tehdä korun vermeilistä (eli kullatusta hopeasta), mutta nekin otettiin äkkiä pois, liian prameilevaa noiden ihanuuksien kaveriksi!

Lemontree


Ja riipusosa lähemmin (jäi tuo riipuskivi kuvaan ikävästi vinoon)


Settiin syntyi rannekorukin. Samat materiaalit kuin edellä, lisukkeena Satuhelmen hurmaavaa hopeaketjua.


Tämän setin kohdalla tunnen taas pahaa luopumisen tuskaa.


tiistai 15. heinäkuuta 2008

Unelman sävyjä...


Kun harvoin pääsee helmeilemään, pitää käyttää kunnon materiaaleja. Hautomani pinkit ametistit joutuivat tällä kertaa uhan alle. Halusin kevyttä ketjukorua, kun eräs ystävällinen henkilö vapautti minut aikaisemmasta ketjukorustani. :D

Pinkit ametistit (isoin rippus ja rondellit) on kotoisin Helmiliinalta, samoin kuin ametriinitkin (pienemmät riipuskivet). Hopeaosat on sitten jostain muualta. Ihanan kallista, sopii tähänkin koruun, mutta niin ihanan säihkyvää.

Emilyn Unelma




Nyt sitten vaan mietin, että onko mulla jo liikaa lilan sävyisiä koruja? Harkitsen siis myytäviin laittamista. Ehkä... Jos raaskin...


lauantai 12. heinäkuuta 2008

Toisenlaisia kivihommia


Pihaprojekti (7. vuosi menossa eikä loppua näy) etenee hitaasti ja eikä edes niin varmasti. Jotain pientä on kuitenkin tänä kesänäkin saatu aikaan. Etupiha odottaa kasvavaa nurmikkoa ja turveharkkokukkapenkki odottaa samalta kylkeensä ja kasvien kasvamista. Siitä ei vieä kuvaa ole luvassa, kun on raukka vielä niin surkean harvakin. Mutta kiviprojektia pikkuisen.

Otetaan ongelma-alue. Katsotaan sitä ensin 4-5 vuotta... Harmitellaan, kun siinä paahteisella paikalla ei kasva mikään. Tai kasvaa: voikukkaa ja pari metristä heinää. Seinän ja nerokkaasti kaarevaksi muotoillun pation välinen tila on niin kapea, ettei sitä voi leikata ruohonleikkurilla, vaan joka kerta on otettava erikseen trimmeri esiin. (Eli siis se kasvaa sitä metristä heinää.) Eräänä kesäisenä päivänä saan tarpeekseni ja sanon miehelle, että nyt kaivetaan tuo heinikko pois. Mies kaivaa mullat pois vesisateessa ja minä annan ohjeita sisältä vauvan kanssa. Hyvin menee. Hiekkaa pohjalle. Suodatinkangas. Vähän tästä tulee helposti valmista! (ajattelee rouva sisätiloissa miehen kastuessa vesisateen yltyessä). Neitokainen suostuu nukahtamaan, niin että pääsen minäkin tositoimiin. 100 kiloa valkoista koristesoraa, muutama isompi kivi pihan perältä hienojen kivien jemmasta ja ongelma on ratkaistu! Suunnitelmissa on vielä, josko kokeilisi tuohon mehikasveja tai jonkun ruukussa olevan vihreän kasvin. Katsotaan nyt... Muuuuuuutta eipäs hötkyillä, ehkä ensi kesänä sitten! :D



Lähikuva hienoista kivistä paljastaa yllätyksiä... Mitähän lienee tämäkin kaunis kivi. Ja sitä on iso lohkare!


Ja toinen vielä... Mitähän sammalta(?) lienee graniitin päällä...


Tiedättekös! Täällä paistoi tänään aurinko, kuten kuvista näkee!
  


tiistai 8. heinäkuuta 2008

Heinäkuun haaste



Helmetin heinäkuun teemana on Romanssi - kurkien kaipuussa kesäyön kauneus, jota aiheen antanut Pomppaloora tarkensi näin "Heinäkuun teemassa matkataan menneisyyteen - 40- luvulle asti, suomifilmien romanttiseen aikakauteen. Very Happy
Kun kerran kesä on, ja kauneimmillaan vielä, liitetään se tähän teemaan romantiikan kera (toivottavasti ei liippaa liian läheltä Luxonian kilpailua Confused )
Kasteiset niityt, heinäseipäät, koivun tuoksu, veden solina, salaiset kohtaamiset heinäladoissa, katseet, intohimo, Tauno Palo - menneen ajan maalaisromantiikkaa.. Ihastunut 2 Kukapa ei olisi edes kerran elämässään kokenut taianomaista kesäyötä... Smile"

Tartuin haasteeseen, vaikka aivoni surraavat pikkuvauva-ajan takia aika tyhjää. Päivää ennen Neelan syntymää tuliva Raunilta vaihdossa kutistemuovit, vanhat kunnon Krymppikset, kuten täällä päin kutistemuovi-Smurffeja kultaisella 80-luvulla kutsuttiin. Korurasian Tiinalla olen ihaillut mahtavia kutistemuoviriipuksia, aiheet Marilynistä alkaen, ja päätin hieman apinoida... Samalla kertaa oli pakko saada kokeilla käytettynä ostamaani jigiä, jonka posti toi eilen. Sillä vääntelin riipuksen alle painon, sillä kutistemuovi on aika kevyttä. Normaalitilaneessa olisin ottanut riipuksen uudelleen, sillä kuvankäsittelyohjelma ja tulostin veti Ansan naaman leveäksi, mutta aika ei moiseen kikkailuun tänään riittänyt. Olkoon.

Sateisen päivän kunniaksi valmistui koru, joka lipsahti kyllä vuoteen 1935, mutta annettakoon se anteeksi. Mielikuvituksellisesti itse Ansa ja Tauno, kuparia, vuorikristallia ja onyxia. Nauhaksi olisin halunnut mustaa samettia, mutta sitä ei tähän koruhätään löytynyt, joten jouduin tyytymään organzaan.

Kaikki rakastavat




perjantai 4. heinäkuuta 2008

15 päivän helmeilytauko



... ja sitten saa tehtyä yhden kierteisellä linkillä varustetun rannekorun! =D Oikeastaan minun ei ole edes tehnyt mieli koskea helmiin, tuo tuhiseva aarre (Kruunun jalokivi, kuten joku kommenttiloodassa sanoi) on paljon kiinnostavampi.

Tänään olen kuitenkin ollut reippaana (toisin sanoen vauvalla on unipäivä), ja jopa metristä heinikkoa pihan kukkapenkeistä olen saanut matalammaksi. Kummasti se kasvaa, kun sataa. Mansikkamaan laidalta löysin tällaisen rikkaruohon kuvaan, mikä lienee, kauniin sininen se kuitenkin oli. Aamuhämärä kaulakoruun toivottiin linkitettyä rannekorua kaveriksi. Makeanvedenhelmiä ja hopeaa.

Aamuhämärä


Ja vielä pikkuriikkinen kuva Aarteestani... Toinen on jo 15 päivää vanha, eikä hänellä ole ensimmäistäkään korua. Raukka! Tarttis tehd jotain!

Kiitos kaikille onnittelijoille! Mukavaa, että muistitte!