Äidille, isälle ja söpöille

Koru 4 lapsen äidille.

 Pikkuisen työvaihekuvia. Tauko tekee terää, sillä punsselointi on aina jännää puuhaa, sillä kirjoitusvirheet ja pomppivat kirjaimet on aina niin jänniä.

Hioa ei voi koskaan liikaa. Vaikka hiontaan menee korun tekemisestä isoin osa ajasta, niin siltikin tuntuu, että olisi voinut hioa aina vaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa on viisain lopettaa, laittaa se raja, että nyt riittää, on se niin hyvä kuin suosiolla saa.

Hiomisen jälkeen juotetaan riipus lenkkeihin, hapotetaan, kiillotetaan, patinoidaan, kootaan koruksi ja kiillotetaan.

Isäinpäivät lähestyvät. Muutamia koruja olen tehnyt isillekin. Tässäpä yksi. Valitettavasti enempää en ehdi tekemään tämän vuoden isäinpäiväksi.

Joskus epäonni ja harmitus voi kääntyä. Taannoin oli koruprojekti, missä kaikki meni pieleen. Musta nahka uudelta toimittajalta oli sutta ja sekundaa. Ihan onnetonta lirua. Seuraavaksi punsseloin tekstin väärin kapeampaan nahkaan, ja sitten loppui nahka ja viriteltiin vaihtoehto kolme, kun takaraja painoin päälle. Roskiskamaa tuli ja edelleen harmittaa tilaajan puolesta. Noin ei saisi käydä. No, jotain plussaakin, kun viimein kaivelin sen lirunahkan esille. Mitä kummaa teen tällä? Sehän taipui. Rusetteja. Musta-valkoinen on ollut jo omassa käytössä testikäytössä muutaman viikon ja hyvin kestää. Musta-lila on vielä vapaa.

Koiralle neulepaita

Ensimmäiset yöpakkaset on jo koettu ja parina aamuna aluskarvaton koira on valitellut kylmyyttä. Koiranomistajat tietää, kuinka ne puhuu silmillään ja eleillään. "Oot unohtanut lämmittää lenkkipolun!" Meidän havannalaisesta ei tule näyttelykoiraa, ihan jo pienen puutteen takia, joten pitkää turkkia ei todennäköisesti tulla näkemään. Helppohoitoisuuden ja koiran mukavuuden takia, pitkää turkkia saksin jo hieman ja tulevaisuudessa tulen saksimaankin. Tästä ollaan koirapiireissä montaa eri mieltä. No tästä saksimisesta ja aluskarvan puuttumisesta johtuen kylmähän sitä pakkasella tulee. Ei muuta kuin hommiin. Tytöt valitsivat värin. Punainen. Ja onhan se nyt tyylikäs väri herra-koirallekin.

Yhtenä aamuna sitten lähdettiin kuvaamaan. Sopivasti pakkasta -1, aurinko alkoi paistamaan ja ilma lämpenemään, ei siis palellut sormia. Kuvasretki hieman jäi lyhyeksi, kun kuvausassistenttini oli unohtanut ladata kameran akut. 10 kuvaa kerkesin ottamaan. Harmitti. Pari kohtuullista oli joukossa, joten eiköhän tästä selvän saa millaisen palmikkoneuleen tein. Jäbä muuten tykkää neuleesta hurjasti. Ei antaisi ottaa pois.

Ohje koiran villapaitaan löytyy täältä. Langaksi valikoitui ihan marketista löytynyt Nalle-lanka. Vajaa viisikiloiselle havannankoiralle tein koon S mukaan (Bichon Frisen koko) puikoilla 3 ja 3,5 ja sopiva tuli. Meidän koira on 8 kuukautta, joten korkeutta tuskin enää kasvaa, mutta lihasmassaa voi vielä tulla, mutta paidassa on tilaa. Pukeminen on helppoa, hihatkin menee jalkoihin ihan mukavasti, varsinkin kun puettava on yhteistyöhaluinen tapaus.

Tässä näkyy palmikot paremmin.

Tuonne voitaisiin mennä...

Laita se kamera pois! 

Koiran onneksi akku loppui ja saatettiin jatkaa lenkkiä.