Aamiainen Tiffanylla

Vapaapäivän aamuna iski kamala koruhimo. Sormukia. Perhossormus on pyörinyt mielessä jo pidempään ja rusettisormuskin on ollut tekolistalla kuukausia, kun sellaisen Tiffanyn sivuilla näin.

Rusettisormuksen rungon tein sileästä langasta, sillä mielestäni kierrelanka ei tunnu niin mukavalta sormessa. Rusetista piti ottaa pari prototyyppia kuparilangalla, ennen kuin se asettui mieleisesti. Ihan täydellinen ei ole vieläkään, mutta ei takerruta pieniin ykstyiskohtiin. Kyllä se rusetti juotteella kiinni pysyy, vaikka ei ehkä noin solmittuna oikeasti pysyisikään.

Tiffany

Sormuksia en ole tehnyt varmaan vuoteen, tai ylikin saattaa olla, ja olin yllättänyt, kuinka kivuttomasti lankasormukset suostuivat ihan näteiksi rinkuloiksi. Onkohan se niin kuin polkupyörällä ajaminen? Nyt kun noin sanoin, niin ens kerralla varmaan lentää hökötykset vesilinnuille.

Lennä, perhonen, lennä!

Tässä on oma tekemää runko, perhonen on jonkun muun valmistama riipus, josta viilailin riipuspidikkeet pois ja juotin runkoon kiinni.

Samalla siirsin vanhan Vuodatuksen blogin tänne. Kuvat puuttuvat elokuusta 2009 joulukuuhun 2010, mutta lisäilen niitä jos aikataulu antaa myöten ja jos vielä kuvat jostakin arkistoista löytyvät.

Sytykeruusuja ja helmiä

Mua on välillä taas solmituttanut. Helmet on muuten Bohemiasta Tampereen reissulta ostettuja, lukko taas useamman vuoden hillottu ihanuus. Yritin rikkoa hempeyttä vähän jämäkämmällä ja graafisemmalla lukolla.

6.Stripes

 

Korviskaveriksi simppeliä. Ihan sen takia, kun pienet ja sirot korvikset on monelle mieluisammat käyttää. Korvisprojekti 101 lähetyy uhkaavasti loppuaan. Vähän nolottaa tällaisia peruskorviksia siihen laittaa, mutta tässä vaiheessa ei jaksa välittää. On metallit kuitenkin ihan omakätisesti tehtyjä. *puolustelee*

Sytykeruusuja on tehty maailman sivu. Mun on pitänyt kokeilla niiden tekemistä kauan, mutta koska kananmunamme on tulleet tähän asti pienestä maatalon kanalasta, jossa kanat kotkottelivat perinteiseen mummolatyyliin ja kananmunakennot kierrätettiin aina tilalle, kun uusia haettiin, minulla ei ole ollut mahdollisuutta repiä arvokasta kennomateriaalia ja polttaa sitä. Viime kesän minkin/kärpän/muun tuholaisen kanalavierailun jäljiltä, kun useampi kana lähti auvoisimmille kotkotusmaille ja loput olivat shokissa, eivätkä munineet, jouti osa kennoista sytykeruusukokeiluun. Tytöistä seiskavee rullaili ruusuja kuin vanha tekijä, pienempi neljävee teki muutaman ja keskittyi kimalteen laittamiseen valmiisiin ruusuihin. Tottahan me nyt harmaat ruusut koristellaan kimalteella. Nätimpiä olisi tullut, jos olisi ollut värillisiä kynttilöitä tai kennoja jossain muussa värissä kuin ankean harmaana.

Pistettiin osa ruusuista pakettiin ja osa jää omaan käyttöön. Ainut ongelma tässä on se, että tyttöjen mielestä noita ei saa polttaa...

Oi-joi-joi!

 Silmäterä

Arvatkaa montako kertaa olen pitänyt tätä vuorikristallipisaraa kädessä? Ja yhtä vaille yhtä monta kertaa olen laittanut sen laatikkoon takaisin.

7. Silmäterä

Nämä hiotut vuorikristallihelmet eivät olleet sen helpommat, onneksi niitä vielä jäi.

Lisää lilaa

Ametistit on ikisuosikkini. Siihen on aina helppo tarttua. Mitä kirkkaampi kivi, sitä parempi. Kaunis kivi puhuu ja ei koristuksia enemmälti tarvitse kaverikseen.

Kaunis kuin kivi

8. Kaunis kuin kivi

Vähän patinaa ja hopeakiemuroita

Settiä yhdessä.