x, & ja lehti, eli pinottavia juttuja

Pinottavat, kasattavat tai miten nyt vaan yhdisteltävät jutut on kivoja, niin rannekoruissa kuin sormuksissakin.  Viikonlopun sormussessiossa syntyi edellisen postauksen kivisormus ja sivutuotteena sitten muutama pinottavakin juttu, jonne sai näpsäkkäästi piiloon jämähopeita. Joita siis syntyi aika paljon ruusukvartsisormuksen tekemisestä, jostapa ei sitten tuleville sukupolville paljon tarinaa riitäkään kerrottavaksi. Kaikki meni pieleen, ja moneen kertaan. Okei, no runko toimii, mutta  kiven kanssa sitten taisteltiin ja tuhlattiin materiaalia. Mutta se onkin toinen tarina. Hypätään samantien iloisempiin asioihin, eli niihin pinottaviin.

Pinottavia pikkusormuksia voi yhdistää vaikka kivisormuksen kanssa:

Tai sitten keskenään vaikka niin monta kuin nivelten väliin mahtuu.

Tässä kuvassa näkyy vielä se epäonninen ruusukvartsikin, joka palautti tehokkaasti koruntekijän maanpinnalle. Purkuun menee.

&-sormuksia on kaksi. Koossa 16,25 ja 18.

Lehti-sormus on 18,5 kokoa.

x-sormus on kokoa 18,25

Nämä kaikki ovat menossa myyntiin.

Viimeiseksi vielä sitten erityyppinen sormus, jonka tyttö 9-vuotta heti hillosi omaan korurasiaansa. Sain Nitalta joulukalenterivaihdossa tuollaisen sormuspohjan. Nyt ehdin kasaamaan sormuksen. Perhosella tottakai.

Kokeilin pinota tämänkin kanssa. Toimi mukavasti sekin.

Moukkaus!

Nyt sinulla on tilaisuus seurata blogia ja muutenkin dKE:n koruja myös Facebookissa. Tykkää sivusta: https://www.facebook.com/dkekorut

Birgitin visiittikortti

Eipä aavistanut nuori Birgit, mihin hänen visiittikorttinsa päätyisi. Tai kuinka tarkkaan kuvassa oikeassa kädessä olevaa sormusta lopulta reilun sadan vuoden kuluttua tutkittaisiin ja yritettäisiin tiirailla.

Birgit on moderni, nuori opiskelijaneitonen, joka tavallisuudesta poiketen ei saanutkaan sormusta keneltäkään kosijalta vaan osti sen ihan itse. Birgit ei aikonut naimisiin, vaan hän aikoi ansaita rahansa itse. Sormuksen hän teetti vähän kapinallisella kultasepällä, eihän nyt tuollaista mistään kunnialliselta olisi saanutkaan. Birgit tahtoi kruusailemattoman sormuksen hopeasta ja jostain jännittävästä kivestä päätyen rutiilikvartsiin.

Visiittikortti on aito suomalainen valokuva 1900-luvun taitteesta ja otettu Helsingissä.

Hopeatyö ja eka avainnauha ikinä.

Pakollinen vapaapäivä. Talonmaalaus ja aidan maalaus saa odottaa, lenstu iski, liekö vilustunut 25-30 asteen helteissä, ja on pakko hidastaa lomallakin. Voi kai sitä nyt yhden korun tehdä? 

Ellie
Koko n 17,5. Uhkaa mennä omaan sormeen.

Avainnauhat on olleet tekolistalla jo monta vuotta. Nyt oli hyvä sää aloittaa. Mustia lasihelmiä ja Swarovskeja tietysti. Jokunen strassirondellikin korusta löytyy. Menee varmaan jollekin harakalle. :D

Kiven lämpö

Syyslomalla, kun muu perhe oli mennyt uimahalliin ja jättänyt minut yksin saatesanoin " ja siivota ei sitten saa", odotti heitä kotiintullessa seuraavanlainen näky.

Todellakin. Suhteellisen siistissä kodissa oli tapahtunut jotain... Työkalut ja koruilutarvikkeet olivat suorastaan syöksyneet lattialle, pöydille (tässä ei näy kummankaan puolen tason kaaos) ja tuoleille. Tylsintä tässä hommassa siivous. Ehdottomasti. Työhuone olisi niiiiiin kiva.

Tänään viimeistelin tuon päiväisen tuotoksen.

Kiven lämpö

Tämä on sellaisia töitä, jotka vaativat paljon rauhallista aikaa, joten näitä näkee minun blogissa ihan liian harvoin. Arvonnassa joku toivoi minulta jatkossa näkevänsä sormuksia. Toivottavasti tämä vastasi odotuksia. Alunperin suunnitelmissa oli kruusatumpi ja lennokkaampi sormus, mutta päädyin perinteiseen malliin, sillä kivi itsessään oli niin mahdottoman kaunis. Tämän karneolikapussin olen ostanut helmikaverilta vuosia sitten ja sitä on hipelöity monet kerrat, mutta koskaan se ei ole koruksi asti ehtinyt. Nyt se oli ensimmäinen kapussi johon tartuin ja loppujen lopuksi sen syksyinen väri ja ihana kiven lämpö veivät mukanaan, eikä muita kapusseja tarvinnut edes harkita. Tekniseen puoleen olen melko tyytyväinen. Viilaa olisi saanut käyttää vieläkin ahkerammin, mutta muuten täytyy sanoa, että homma sujui pahemmitta ongelmitta.

Sormustuulella.

Joo, olisin ollut sormustuulella, mutta hopean jumalat ei olleet mun puolella ollenkaan. Siis jos joku voi mennä pieleen, niin tässä sydänsormuksessa meni ihan kaikki. Alkaen sahanteristä. En tiedä oliko uuden pakkauksen terissä jotain vikaa vai oliko vika siellä sahan kahvassa. Enhän mä nyt sahata osaa muutenkaan hyvin, mutta nyt meni kyllä ihan kaikki pieleen. ja sitten viilattiin ja hiottiin ja lopuksi vielä ähersin tuota sydänriipusta kiinni ihan tolkuttoman kauan. Juote sotki pinnat ja taas äherrettiin. Loppujen lopuksi se pidike ei ole siellä päinkään missä piti. :( Yöunien jälkeen lisää viilausta ja pinta silleen vinkeesti kulutetun satinoiduksi, sillain eläväksi, kuten tiedätte. Ei tää nyt niin paha oo (jos ei ala mittaileen riipuksen paikkaa, ja kukapa sitä nyt mittailisi (klikkailkaapas ne kuvat pienemmäksi siellä!)). Loput kaks sormusta syntyivät vähemmällä tuskalla.

Believe in miracles -trio

Isäinpäiväksi on tilattu tällaista:

The best father, my favorite husband

Ja ihan muuten vaan tällaista:

Everything I do I do it for you

Arvontaan ehtii osallistumaan vielä hetkisen. Eli siis tänne ->

Ja vielä elokuvavinkki. Minähän siis kävin pitkästä aikaan elokuvissa. Harvinaiseksi reissun teki se, että olimme siellä miehen kanssa ihan molemmat yhtäaikaa. Lapset oli siis muiden hoivissa.

Leijonasydän. Kosketti. Tästä pääsee osoittain tunnelmaan:

Vanhassa (napissa) vara parempi?

Yhdellä tutulla on älyttömän siistit korvikset, sellaiset hopeiset joissa paljon timantteja (?). Niitä tykkään tiirailla. Ikuna kuuna päivänä en osaisi niin montaa kiveä istuttaa, joten valmiisiin komponentteihin on tyytyminen. Nämä vanhat messinkiset napit (?) olen joskus ostanut kirpparilta. Juotin hopeasta tapit paikalleen.

En tiiä, miksi "timangit" kellertää kuvassa noin paljon, ei ne oikeesti kellerrä.

Edellisestä postauksesta pinottavista tilaaja valitsi 5 mieleistä ja mulle jäi kaksi. Lisäsin sarjaan yhden, ja tämä setti menee myytäviin Katrin Koruavaruuteen Taitomaassa, kunhan ehdin. Koko 16,25.

Viimeisenä vielä kuumiin hellepäiviin sopivaa puuhastelua. Mokkanahkaa nelinkerroin ranteeseen.

Mix and match

Testierä sormuksia tuli tehtyä 3 päivän mykkäkoulun aikana. Influenssan jälkimaininkeina meni ääni ja tuskalliseen 3 päivän yksinäisyyteen mielenterveyden säilyttämiseksi sopi tämä projekti. Pikkuisen tyttelin äidille lähtee sormus tyttösen nimellä ja parilla ajatuksella. -Love truth passion- ja -inner voice-  Valittavaksi lähti myös pari tekstitöntä rinkulaa toinen sileä ja toinen skrympattu.

Ihan näin monta ei sormeen kerralla mahdu, kolme mahtuu varmasti.

Onnea kaikille äideille!

Naps-naps-naps

Shui-shuih-shuih saha suhahteli. Naputi-naputi-nap-nap paukkui yksi päivä punsselit ja tohokin tuhisi. kattilatkin porisi. Kop-kop-kop vasarakin koputteli ja hiomapaperi suhahteli ja lopuksi rumpu hurruutteli. Iloinen ja leppoinen päivä.

Memento vivere

Muistuttaa elämisen tärkeydestä ensimmäinen hopeasormus, leveys 1 cm, koko 17.

Tämä eka oli niin helppo. Homma sujui kuin tanssi ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen.

All you need is love

Rakkautta vain... Runko saman levyinen, koko 18.

Pientä säätöä, mutta lopputulos ok.

Sic itur ad astra

 Niin noustaan tähtiin. Koko 19, runko sama 1cm. Tässä on luonnollisestikin tähtipölyä reunoissa. Ollaanhan tähtiin menossa, niin skrymppaus sopii mitä parhaiten sormukseen, Mitään tekemistä sillä, että joku olisi ehkä voinut punsseloida tekstin väärin, kun hiljaiseen taloon pyyhälsi joukko ipanoita, joilla oli paljon asiaa ja loppujen lopuksi punsseloija  kruunasi vielä komeuden laittamalla S:n poikittain... Siis tässä on toooooooosi siistiä skrymppausta tehosteena tarkoituksella.

Erikokoisia sormuksia tein tarkoituksella, sillä isompiakin on kyselty.

Kivenistutus

Joulupukin kontista paljastui todella mieluinen lahja. Tarpeellinenkin. Olen tapellut kivenistutuksen kanssa aikaisemminkin eikä se homma ole ollut nautintoa. Perse edellä puuhun -opintojani helpotti kummasti lahjaksi saamani kirja Immo Lahtelan Kivenistutus - Jalokivien istutus kultasepän työssä.

Kirja on oppikirja ja tarkoitettu kultasepän peruskoulutukseen, mutta sopii myös alan harrastajille. Kirjassa asiat on selitetty selkeästi, vaikkakin harrastaja tuntee välillä lukevansa jotain vierasta kieltä. Koko kirjaa en ole vielä lukenut, joten palaan asiaan, jos sieltä löytyy jotain todella mielenkiintoista tai hämmentävää. Osa istutusmenetelmistä on sellaisia, joita tuskin tulen kokeilemaan ja osa työkaluista on sellaisia, joita minulla ei ole. Oppimateriaalina kirja ei ole mitään kuvituksen ilotulitusta tai inspiraation herättelijä, vaan asiallinen ja tiukkaa tekstiä ja kaavioita sisältävä opus.

Ensimmäisenä tutustuin menetelmään, johon olen yrittänyt tutustua jo ennestäänkin itsenäisesti.

Täytyy sanoa, että helpotti kummasti, kun asia selitettiin perusteellisesti mihin kohtaan juotospalat kannattaa laittaa ja miksi. Ja miksi asiat kannattaa tehdä tietyssä järjestyksessä. Pieniä teknisiä ongelmia oli, tietysti, eihän kirja ratkaise ihan kaikkia ongelmia.

Margareetta
Hopeaa, jet-sävyinen Swarovski, jossa kristalli-istutus.

Sormus on minulle hieman väljä, eli jos raaskin, niin tämä löytyy myytävistä, kunhan saan luopumistyön tehtyä.

Aamiainen Tiffanylla

Vapaapäivän aamuna iski kamala koruhimo. Sormukia. Perhossormus on pyörinyt mielessä jo pidempään ja rusettisormuskin on ollut tekolistalla kuukausia, kun sellaisen Tiffanyn sivuilla näin.

Rusettisormuksen rungon tein sileästä langasta, sillä mielestäni kierrelanka ei tunnu niin mukavalta sormessa. Rusetista piti ottaa pari prototyyppia kuparilangalla, ennen kuin se asettui mieleisesti. Ihan täydellinen ei ole vieläkään, mutta ei takerruta pieniin ykstyiskohtiin. Kyllä se rusetti juotteella kiinni pysyy, vaikka ei ehkä noin solmittuna oikeasti pysyisikään.

Tiffany

Sormuksia en ole tehnyt varmaan vuoteen, tai ylikin saattaa olla, ja olin yllättänyt, kuinka kivuttomasti lankasormukset suostuivat ihan näteiksi rinkuloiksi. Onkohan se niin kuin polkupyörällä ajaminen? Nyt kun noin sanoin, niin ens kerralla varmaan lentää hökötykset vesilinnuille.

Lennä, perhonen, lennä!

Tässä on oma tekemää runko, perhonen on jonkun muun valmistama riipus, josta viilailin riipuspidikkeet pois ja juotin runkoon kiinni.

Samalla siirsin vanhan Vuodatuksen blogin tänne. Kuvat puuttuvat elokuusta 2009 joulukuuhun 2010, mutta lisäilen niitä jos aikataulu antaa myöten ja jos vielä kuvat jostakin arkistoista löytyvät.

Vendela

Hautakammioiden kätköistä löytynyt aarre menneiltä vuosisadoilta. Hopea on tummunut ja sormus on muutenkin kärsinyt. Sitä on selvästi käytetty aikoinaan kovasti ja lisäksi välissä olevat sadat vuodet ovat koetelleet sormusta omalla karulla tavallaan. Sormuksen runkoa koristaa naarmu ja kolo jos toinenkin, ja kiven ympärillä oleva koristeellinen nauha on osin katkeillut. Sormus itsessään huokuu voimaa ja rohkeutta. Rutiilikvartsin lämmön voi tunteja ja ehkä siinä on jäljellä pisara sormuksen omistajan Vendela Dalhusin parantavaa voimaa. 

 Vendela

Oikeasti tämä on vastaus haasteeseen käyttää hopeajämäpussiin kertyneitä hopeita. Sormusrunko oli alunperin menossa toiseen projektiin, mutta on jäänyt käyttämättä, sillä se skrymppaantui vahingossa. Kastikan koristenauhaa grillasin liikaa ja se otti ja suli muutaman korkeimman kohdan osalta. Loppujen lopuksi en jaksanut edes viimeistellä reunojakaan. Päätin yhdistää nämä kaksi epäonnista ja kun kivikin pysyy hienosti paikoillaan, niin sormus oli patinoinnin jälkeen valmis

Kädessä se näyttää tältä. Ehkä ne rustiikkiset ominaisuudet eivät tässä haittaa.