Kiven lämpö

Syyslomalla, kun muu perhe oli mennyt uimahalliin ja jättänyt minut yksin saatesanoin " ja siivota ei sitten saa", odotti heitä kotiintullessa seuraavanlainen näky.

Todellakin. Suhteellisen siistissä kodissa oli tapahtunut jotain... Työkalut ja koruilutarvikkeet olivat suorastaan syöksyneet lattialle, pöydille (tässä ei näy kummankaan puolen tason kaaos) ja tuoleille. Tylsintä tässä hommassa siivous. Ehdottomasti. Työhuone olisi niiiiiin kiva.

Tänään viimeistelin tuon päiväisen tuotoksen.

Kiven lämpö

Tämä on sellaisia töitä, jotka vaativat paljon rauhallista aikaa, joten näitä näkee minun blogissa ihan liian harvoin. Arvonnassa joku toivoi minulta jatkossa näkevänsä sormuksia. Toivottavasti tämä vastasi odotuksia. Alunperin suunnitelmissa oli kruusatumpi ja lennokkaampi sormus, mutta päädyin perinteiseen malliin, sillä kivi itsessään oli niin mahdottoman kaunis. Tämän karneolikapussin olen ostanut helmikaverilta vuosia sitten ja sitä on hipelöity monet kerrat, mutta koskaan se ei ole koruksi asti ehtinyt. Nyt se oli ensimmäinen kapussi johon tartuin ja loppujen lopuksi sen syksyinen väri ja ihana kiven lämpö veivät mukanaan, eikä muita kapusseja tarvinnut edes harkita. Tekniseen puoleen olen melko tyytyväinen. Viilaa olisi saanut käyttää vieläkin ahkerammin, mutta muuten täytyy sanoa, että homma sujui pahemmitta ongelmitta.