tiistai 28. syyskuuta 2010

Rinkuloita lisää


Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan se rinkula, jonka päällä oli rinkula ja rinkula. Niin se ja uusi kuva Heitetään leipiä! -sormuksesta.



Tässä sormuksessa tuli kokeiltua prikkaleikkuria ja kylläpäs se olikin vaan kätevä vehje (ostoslistalle?). Istutin sormukseen turkoosin (oletettavasti se oli sellainen). (oikeasti sormus ei ole näin törkyisen näköinen, uskokaa mua!)


Toinen isompi työ sai innostuksen Facebookissa käydystä kuvioitujen hopealankojen keskustelusta. Mona heitti ideakuvaksi hienon sormuksen (muistaakseni se oli sormus), jossa oli päällä irrallisia lankoja. Muoks: Tässä linkissä se ihana inspiraatiokuva... Yritin tilata kuvioituja lankoja, mutta muutamassa kaupassa tilaaminen oli tehty niin hankalaksi, että hermo ei kestänyt eikä langat olisi lopulta minulle asti ehtineetkään. Piti siis kuvioida hopealevy itse. Ajattelin valssata, mutta käytössä olleet kuviot olivat minusta liian säntillisiä tähän sormuksen (raitaa, ruutua, rypylää), joten päädyin skrymppaukseen. Päälle pari ohuempaa hopeista rinkulaa, jotka kilisevät irtonaisina.


Pieniä puutteita tässäkin on, mutta ei anneta niiden häiritä. Mä tykkään.




Sormuksen leveys on 1,25cm.


Alla vielä kuva nakkisormessa.


sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Rinkula, rinkula, rinkula, rinkula ja rinkula jonka päällä on rinkula ja rinkula


Otsikko kertoo, mitä viikonlopun hopeakurssilla tuli tehtyä. Yritin perehtyä sormusten salaisuuksiin ja ehkä se hieman sieltä alkoikin avautumaan, vaikka ei tää mun lempilaji vieläkään ole. Toivottavasti tulee sellaiseksi, kun näitähän voi tehdä vaikka minkälaisia.


Lähdin kurssille ajatuksella, että lopputuloksesta viis, kunhan kokeilen uusia työkaluja ja opin uutta. Niin ja ne sormukset! Kurssilla joutuu jonkun verran jonottamaan työvälineitä, ja odottelemaan hapotusta jne, joten minulla toimii se, että on useampi projekti kesken yhtä aikaa, yksi isompi ns päätyö ja sitten yksi-kaksi pienempää välityötä, joihin sitten kokeillaan kaikkia juttuja odotellessa. Nämä ensimmäiset täällä esiteltävät sormukset on välitöitä, isommat projektit on vielä kiillottamista vaille.


Laitetaan siinä järjestyksessä, kun välityöt valmistuivat...


Numerolla yksi esittäytyy sormusharjoitus, jossa sauma paistaa iloisesti. Kiva perussormus, luokkasormus, kuten mies asian ilmaisi. Leveys 5 milliä, lehtikuvio ja satinoitu pinta.



Numerolla kaksi valssausharjoitus, jonka sauma on jo hieman siistimpi.



Ja numerolla kolme *hupsis* puolipyöreän langan pelastusyritys. Ns. äitin sormus. Äiti tykkäsi viimeksikin kaikista epäonnistuneista kokeiluista, joten kyllä tää äidin mielestä ainakin on hieno ja hyvin onnistunut. Teoriassa nätti, mutta... huoh... sauma piilotettu pudonneen lehden taakse ja pihdin jäljet löytyy kyljestä!




Sain mä jotain onnistumaankin. Kurkataan vielä kiillottumattomaan toiseen päätyönä tekemääni sormukseen. Runko siisti, kivikin on paikallaan eikä muutenkaan isommin valittamista.



Heitetään leipiä!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Eihän siitä nyt hihatinta tullut...


Keväällä aloin neulomaan Kidsilk Haze mohair-silkkilangasta pitsistä hihatinta miehen siskon häihin, mutta jossain vaiheessa huomasin, että projekti oli mun taidoille liian vaativa, ainakin tälle liukkaalle langalle, ja aikakin loppui kesken... Loppujen lopuksi hääpäivänä toukokussa oli 30 astetta, joten hihatinta ei juurikaan edes tarvinnut.


Langan hyödynsin Haruha-huiviksi, joka valmistui aika päiviä sitten, mutta nyt ihan vasta sain langat pääteltyä.



Lanka on todella kaunista, pehmoista, yleellistä, kevyttä ja lämmintä, mutta sen neulominen ei ollut mitenkään helppoa (purkamisesta en puhu mitään...), varsinkin kun edellisestä neulomiskerrasta on aikaa. Tulipahan hommatua tunnukset Ravelryyn, ja siellä on mahdottoman taitavia ihmisiä ja neulontamalleja on loputtomasti.



Ja uudet lasitkin tuli hommattua.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Samaan syssyyn ne pitkät kaulakorut


Värejä löytyy myös tekemistäni pitkistä kaulakoruista, joiden kuvaaminen ei ole ollenkaan mun laji.


Kiviksi valikoitui isot ihanan syksyiset kirsikan sävyiset impression jaspikset ja savukvartsi. Helmet olivat sen verran isoja, että päätin laittaa takaosan ketjua, ettei ihan niska jumiudu korun takia. Patinoin korun mustaksi.




Prunus


Korulla on pituutta 75 cm ja riipuksella 5,5cm. Toimi erinomaisesti ainakin mustan paidan kanssa.


(korutelineen virasta huolehtii suutarin puunaulalaatikko 50-luvulta, sisällä on muuten paaaaaljon puunauloja)


Toinen samasta kivilajista, mutta sävynä Sininen unelma ja lisukkeet tummaksi patinoitua kuparia. Taustaosaksi laitoin kuparinsävyistä habotai-nauhaa.



Pihapiiri



Pituus 75cm, tupsuosa 7.5cm.

Värien paluu


Pitkästä aikaa sain koruihin väriä kunnolla. Näin syksyn värikkyyden keskellä nämä tuntuvat todella toimivan ja miellyttävän ainakin minua. Molemmissa koruissa käytin makeanvedenhelmiä, jotka olivat jääneet aikaisemmista projekteista yli. Uusia nauhoja ei ollut lupa avata.




Aallokossa (makeanvedenhelmet, hopea, akvamariini)




Feminine (makeanvedenhelmet, hopea, vuorikristalli, delicat)


Lisää väriä on luvassa, jos jossain vaiheessa saan pitkien kaulakorujen kuvat onnistumaan edes välttävästi.

torstai 9. syyskuuta 2010

Logo


Sain elokuun alussa sähköpostia, missä paikallinen tuore yrittäjä, Hilkka Sinipurresta kaipasi firmansa logosta tehtyä hopeista riipusta. Liitteenä oli kuva, joka oli siinä vaiheessa vielä kesken. Lintuja riipukseen ei ollut tarkoitus laittaa, ja kokoa riipuksella saisi olla noin 2 senttiä.



Tokihan haasteeseen tartuin, vaikutti sen verran mielenkiintoiselle, vaikkakin haastavalle, kun en ollut aikaisemmin toisen suunnittelemasta mallista tehnyt mitään.



Hieman jännitti viedä koru tilaajalle, mutta kovasti tästä nyt sitten pidettiin ja kuulemma paremman näköinen kuin kuvassa.  Riipuksen korkeus on muuten 2,2 senttiä.


Tässä vielä Idea Illuusian ja Hilkan itsensä suunnittelema ja toteuttama lopullinen logo



Onnea uudelle yrittäjälle!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Parit napit


Näitä nappikorviksia on toivottu, joten tein sitten parit jämähopeasta. Nää on epätasaisia ja hieman epämuodostuneita, mutta mä ainakin tykkään.



Square (Varattu)



Tässäpä vielä taustapuoltakin hieman.


Toiset viilasin eläväpintaiseksi



Round (nämä ovat vielä vapaat)

maanantai 6. syyskuuta 2010

Morsian ja korut


Muistatteko sen kullansävyisen korun, joka oli menossa ruskean hääpuvun kaveriksi?


Sain luvan laittaa kuvat moriamesta koruineen ja upeine pukuineen sivuilleni. Kaunista ja komeaa!




Onnea hääparille!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Pakkohan sitä nyt munkin on...


"Kaikki" muut koruilijat on jo kivenistutuksen opetelleet ja esitelleet upeita töitään. Minä ajattelin, ettei se ole mua varten, mutta jossain vaiheessa, kun alkaa kaipaamaan jotain uutta, huomaa naksutelleensa ostoskoriin työkaluja ja tarvikkeita, joita tarvitaan kyseiseen puuhaan. Mikä sen virkistävämpää, kuin opetella ja mahdollisesti jopa oppia jotain uutta. Kerrottakoon, että tämän ensimmäisen kokeilun tein valmiista ostetusta kastikasta, sillä en uskonut siihen, että ensimmäisellä kerralla, kun työvaiheet on hakusessa, saisin itse tehtyä toimivaa kastikkaa.


Mun kivenistutus oli perse edellä puuhun menoa. Yksi kirja mulla oli, joka osoittautui huonoksi, mutta onneksi on ystäviä, joilta saa hyviä vinkkejä. Kiitokset Siinalle virtuaaliavusta ja kullanarvoisista vinkeistä. Ilman sua, tämä ei olisi varmaan koskaan valmistunut.


Jossain vaiheessa sormuksen valmistumista huomasin, että oma suunnitelma oli ihan liian lennokas ja vaativa ensimmäiseksi kokeiluksi ja jouduin yksinkertaistamaan mallia ja muuttamaan muutenkin, kun jostain syystä ihan kaikki työvaiheet ei menneet oikeassa järjestyksessä ja intoa oli taas enemmän kuin tietoa ja taitoa. Jossain vaiheessa huomasin, että olin onnistunut naarmuttamaan väärien työmenetelmien ja työvälineiden takia hienosti viilaamani ja kiillottamani kupin (silloin itketti) ja hieman mallia muuttamalla sain osan pois, mutta osa jäikin. Ehkä annetaan ne anteeksi näin ekassa tekeleessä.


Selkeitä plussiakin projektissa oli. Ihan ensimmäinen levystä asti tekemä sormusrunko onnistui hyvin. Saumakohdasta tuli siisti. Kupin tekeminen onnistui mukavasti ja juotokset onnistuivat. Miinuksena naarmut, ei niin tasainen istutusjälki ja lehtien epäonninen punsselointi.


Ehkä seuraava istutus menee jo helpommin ja virheistä on opittu edes jotain.


Viikon rohkeuden keräämisen ja viiden illan uurastuksen jälkeen tulos on tässä:



Akileija




 

Pakkohan sitä nyt munkin on...


"Kaikki" muut koruilijat on jo kivenistutuksen opetelleet ja esitelleet upeita töitään. Minä ajattelin, ettei se ole mua varten, mutta jossain vaiheessa, kun alkaa kaipaamaan jotain uutta, huomaa naksutelleensa ostoskoriin työkaluja ja tarvikkeita, joita tarvitaan kyseiseen puuhaan. Mikä sen virkistävämpää, kuin opetella ja mahdollisesti jopa oppia jotain uutta. Kerrottakoon, että tämän ensimmäisen kokeilun tein valmiista ostetusta kastikasta, sillä en uskonut siihen, että ensimmäisellä kerralla, kun työvaiheet on hakusessa, saisin itse tehtyä toimivaa kastikkaa.
Mun kivenistutus oli perse edellä puuhun menoa. Yksi kirja mulla oli, joka osoittautui huonoksi, mutta onneksi on ystäviä, joilta saa hyviä vinkkejä. Kiitokset Siinalle virtuaaliavusta ja kullanarvoisista vinkeistä. Ilman sua, tämä ei olisi varmaan koskaan valmistunut.
Jossain vaiheessa sormuksen valmistumista huomasin, että oma suunnitelma oli ihan liian lennokas ja vaativa ensimmäiseksi kokeiluksi ja jouduin yksinkertaistamaan mallia ja muuttamaan muutenkin, kun jostain syystä ihan kaikki työvaiheet ei menneet oikeassa järjestyksessä ja intoa oli taas enemmän kuin tietoa ja taitoa. Jossain vaiheessa huomasin, että olin onnistunut naarmuttamaan väärien työmenetelmien ja työvälineiden takia hienosti viilaamani ja kiillottamani kupin (silloin itketti) ja hieman mallia muuttamalla sain osan pois, mutta osa jäikin. Ehkä annetaan ne anteeksi näin ekassa tekeleessä.
Selkeitä plussiakin projektissa oli. Ihan ensimmäinen levystä asti tekemä sormusrunko onnistui hyvin. Saumakohdasta tuli siisti. Kupin tekeminen onnistui mukavasti ja juotokset onnistuivat. Miinuksena naarmut, ei niin tasainen istutusjälki ja lehtien epäonninen punsselointi.
Ehkä seuraava istutus menee jo helpommin ja virheistä on opittu edes jotain.
Viikon rohkeuden keräämisen ja viiden illan uurastuksen jälkeen tulos on tässä: