keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Kun oma pää ei säteile, kopioidaan toisia



Eilen illalla alkoi helmilaareista kuulua vaimeaa kuiskutusta. Joku aika sitten Helmetistä @nulta ostamani amatsoniittimöhkyräthän ne siellä vaativat päästä rannekoruun. Kovasti olin innoissani ja muka keksin kivan jutun. Hah hah. Kun koru oli valmis, se näytti pelottavan tutulle. Oli pakko yötä myöten kiertää kaikki korublogit ja sieltähän se löytyi Inkun sivuilta. Ja vieläpä nolosti eilisen merkinnän kohdalta. Kylläpä nolotti. Inkku kuitenkin kilttinä ihmisenä lupasi, että saan laittaa tämän tänne.

Korussa on amatsoniitin lisäksi savukvartsihelmiä (6mm) ja balinhopearinkuloita. Ensin meinasin laitta vuorikristallia, mutta viime metreillä vaihdoin savukvartsiin. Hopearinkuloiden kanssa kävi hassusti, sillä olin muka tilannut niitä lisää ja aloitin korun tekemisen vanhasta pussista, mutta uudet rinkulat olivatkin paljon pienempiä (siksikö ne niin halpoja olivatkin?) ja siksi hätäratkaisuna jouduin laittamaan kukkasen ketjun jatkoksi. Ei kun tietysti tää oli harkittu ratkaisu, kiva se ainakin on.

Keittelin yöllä vielä kananmunankin. Mies epäili mun olevan raskaana, mutta ei, patinointiin tämä muna meni. Aamusella harjailin hammasharjalla vielä ylimääräisen patinan pois.

Patinointipussissa


Apinoinnista huolimatta olen ihan tyytyväinen kuivan kauden jälkeen tehtyyn SmokedMint -koruun.



maanantai 28. toukokuuta 2007

Millefioreja



Päivät on kuluneet muissa puuhissa, pihalla, siivotessa, ostoksilla ja pojan kerhon kotieläinpuiston retkellä, niin ettei helmille ole jäänyt aikaa. Kaiken lisäksi ne olla möllöttää hiljaa vaan laatikoissaan. :( Olkoot. Koska minulle tuli bloggaamisen pakko, laitan viime viikkoisen helmi-illan yksinkertaisia tuotoksia.

Koskaan en ole tykännyt millefiorihelmistä. Minusta ne on olleet lähinnä kummallisen yököttävän kukikkaita. Kun pääsee tilaamaan verorahoilla, tulee kokeiltua sellaistakin, mitä ei ehkä itselle tulisi koskaan tilattua, onhan joukossa erilaisia ihmisiä joiden maku on erilainen. Kun helmet Villihelmestä kotiutuivat olin yllättynyt positiivisesti millefiorisydämistä. Nehän oli oikeen kauniin kesäisiä. Minulle jäi jäljelle valkoiset pienet sydämet ja isompi keltakukallinen. Tässäpä neuvomisen ohessa toteutettu kaulakoru ja korvakorut, Daisy nimeltään. Kummallista, miten keltainen ja vihreä, aikaisemmat inhokkivärini, näyttävät tässä ihan kivan kesäisiltä.





torstai 24. toukokuuta 2007

Helmet on hiljaa


Hirveä into tehdä koruja. Ihan mahdoton. Mutta helmet on ihan hiljaa. Kaikki mun helmet tuntuu ihan tylsiltä ja ne pyörii illasta toiseen vaan laatikolta alustalle ja takaisin laatikkoon. Mikään idea ei toimi ja jos toimii, niin helmiä ei ainakaan ole tarpeeksi. Onpahan ollut aikaa katsella pari elokuvaa ja vaan olla. Telkkarista tulee muuten ihan kamalan huonoa ohjelmaa. Ei kannata vaivautua.

Tänään illalla helmet pyörivät taas samaa tuttua reittiään. Pari tuntia suunnittelin ja testasin, mutta ei. Olin jo pakkaamassa kamoja takaisin kaappiin, kun Nindeltä ostamat lehmuksen vihreät makeanveden helmet pistivät silmiini. Sitten osui silmiini vaaleanpunaiset mv-helmet ja päätin kokeilla. Vaihdoin välillä vaaleanpunaiset valkoisiin, mutta palasin takaisin vaaleanpunaisiin. Hopeinen leppäkerttu pois ja tilalle ruusukvartsikukkaset. Tästähän tuli hyvä ja oikeastaan tämä sopisi hyvin Prinsessa Ruususen kanssa yhteen. Voiko tästä kesäkorusta luopua? Huomatkaa: taas tuli pikkuisen epäsymmetrisyyttä symmetrisyyden keskelle. Mä oon melkeen ylpeä! (menen mittaamaan kuumeeni, tykkään vihreästä???)



Sitten pari jo aikaisemmin syntynyttä korua. Ruusukvartsi-onyx narukoru... Näääääin:



Ja Satuhelmestä ostamani ihkaensimmäiset turmaliinini päätyivät kultadubleen kaveriksi.



Myytäviin menee, jos vaan raaskin luopua. ;)



maanantai 21. toukokuuta 2007

Otsikon keksiminen on kamalan vaikeeta


Varsinkin silloin jos ei ole mitään asiaa. Höpistään nyt jotain, koska minähän rakastan olla äänessä. ;)

Tänään ehdin ekan kerran kunnolla tutustua äitienpäivälahjoihini. Poika (5v) oli askarrellut sellaisen äiti-taulun, johon oli piirretty tietysti mun kuva. Ihastelin sitä ja poika siihen, että sulla on siinä hienot korvikset. Todentotta: korvista lähti viivat, joiden päissä oli oikeen kunnon punaiset ja isot möllykät. Kuvasta löytyi myös punainen kaksirivinen rannekoru ja tarkemman tutkiskelun jälkeen myös kaulakorukin. Se vaan sattui olemaan niin samansävyinen sinisen paitani kanssa.  Ihan poika. :)

Tässäpä muutama tilauskoru. Kuvaukseen en jaksanut panostaa ollenkaan, sillä viime yö meni vaihteeksi korvatulehduksen merkeissä (seli-seli). Ensimmäinen on harmaansävyinen Swarovskirannekoru. Montanan sinistä, mustaa timanttia ja kirkasta ja tietysti hopeaa. Yksityiskohtana hopeinen neliapilariipus.



Ja settiin korvakorut...



Ja sitten ihanalle nettiystävälleni *vilkuti-vilkuti* taannoin tekemäni Karnevaali-rannekorun kanssa pidettäväksi korvikset. Tietenkin just sen sävyiset helmet olivat loppuneet minulta ja helmikaupasta, joten tässä on hieman jouduttu säveltämään. Haastetta toi mukaan tietysti se, että minun piti valokuvan perusteella yrittää valita värejä. Lopullisesti se, sopiiko nämä alkuunkaan yhteen selviää vasta, kun molemmat korut on samassa osoitteessa.
 




lauantai 19. toukokuuta 2007

Syreeni ja pari korua ranteeseen



Helmien viemää Raijasta on kehkeytynyt melkoinen virtuoosi hopean kanssa lyhyessä ajassa. Minäkin tilasin häneltä joku aika sitten kunnolla patinoidun riipuksen, joka oli tarkoitus laittaa koristamaan punottua helminauhaa. Eilen illalla hommaan viimein aloin, mutta suunnitelmat muuttuivat matkalla. Tällä kertaa lankana oli 0,45 millinen lanka ja näihin helmiin se olisikin sopinut täydellisesti kahden langan tekniikkaa käyttäen. Homma eteni , mutta sitten katkesi lanka juuri langassa valmiina olevan neulan jälkeen. Ja mikään muu neula, jonka sain lankaan pujotettua ei suostunut menemään toista kertaa helmen läpi. Ja sinistä helmisilkkiä oli ihan kokonainen yksi pakkaus. Ärtymys. Leikkelin langat tänään poikki ja tartuin vaijeriin.

Korussa on kahta sinertävää sävyä makeanvedenhelmiä ja metalliosat on hopeaa.


Syreeni

Tässäpä sitten äitienpäivälahja äidilleni. Tosin vielä tämä juhlallinen lahjan antaminen ei taudin takia ole tapahtunut, mutta ehtiihän vielä, sillä äitienpäivä on joka päivä. Rannekorussa on kambabajaspisovaaleja hopeahelmiä. (miksiköhän kuvan noin vinoon laitoin?)


Viimeisenä Pärskeitä-rannekoru. Akvamariinisiruja ja Magsilta vaihdossa saatuja pronssin sävyisiä makeanvedenhelmiä (aalto vaahtoaa kohti kiveä) ja alemmassa ketjussa on pronssin sävyisiä siemenhelmiä joiden välissä on muutama akvamariinisiru (kivelle lennähtäneet pärskeet). Lukko on kuparia. Pikkuisen jäi harmittamaan, kun kupariset kiinnityshelmet  ja kiinnityshelmien päällyshelmet olivat yllättäen loppuneet. Päällyshelmethän voi onneksi lisätä jälkikäteen.



tiistai 15. toukokuuta 2007

Nyt se lupaamani helminauha


Helminauhan solmiminen helmisillkkiin oli mukavaa homma, eikä ollenkaan niin kamalan vaikeaa, mitä kuvittelin etukäteen. Tai sitten minulla oli aloittelijan tuuria mukanani. Eka nauha on sellainen, mikä ei kamalan tarkkaa arvostelua kestä, sillä mun langat olivat väärän kokoisia, toinen oli liian paksua, eikä mennyt näistä helmistä kahta kertaa läpi ja toinen hieman liian ohutta, joten solmut tuppavat uppoamaan helmien sisään liikaa. Lisäksi päättelykohta on karsean näköinen. Yöks. Esittelen tämän kuitenkin ihan ylpeänä ja pää pystyssä, vaikka saksille taitaakin töitä olla tiedossa. Lukkona on Inkulta taannoin ostamani ihana hopeinen kukkasalpalukko, helminä HelmiQ:n sini-kulta-lajiltelma.



Äitienpäiväruusutkin ovat hieman päässeet nuupahtamaan, kun kukaan ei ole ehtinyt laittamaan niille vettä :o


Kaamee tauti



Kaamee tauti alkaa mun osalta olla takana. Kuopuksella mahatauti on jo kuudetta päivää ja kylkiluut entisessä pullerossa tyttösessä paistaa ja pari lääkärikeikkaa verikokeineen on takana. Isompikin sairastaa rajusti. Mies on siivonnut meidän sotkuja kiitettävästi ja valvonut muutaman vuorokauden putkeen.

Kuvia on luvassa piakkoin, kunhan tästä parannutaan, sillä sidoin yhtenä unettomana yönä elämäni ensimmäisen helminauhan oikeaan helmisilkkiin. En ole vielä edes ehtinyt katsomaan onnistuiko se.

Sähköposteihin vastailen kunhan ehdin. Helmeilevää viikkoa kaikille!

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Rummutusta osa II


Hehkutukseni rummutuksesta koki kolauksen. Tein testiksi Swarovskiranneketjun ja kokeilin käsin ravistelua pyykkikoneen sijaan. Taisimme olla pojan kanssa kovia sheikkaajia, sillä 10 minuutin ravistelun jälkeen hopeat kyllä kiilsi, mutta Swarovskit eivät. Naarmuja ja osasta puuttui pieniä palojakin. Voi itkujen itku. Siinäpä kuvaa korusta nimeltä "pyöristetyt biconet", ennen kuin koru menee tuhottavaksi. Ja helmeilijä maksaa tietysti taas virheistään.



Terapiaahan tähän tarvittiin. Siihen auttoi ensinnäkin Gemshow`n Swarovski-ale, sekä uuden kotimaisen helmikaupan, Satuhelmen, avautuminen, joista sitten lohdukkeeksi tilattiin hieman lisää tarvikkeita. Tänään saapuivat myös HelmiQ:n ihana helmilähetys, josta sitten terapioin hieman pinkkiä... Sen verran hatutti, etten jaksanut panostaa kuvaukseen, koittakaa kestää.

Rannekoru Pink-pink-pink-and-pink on yllätys-yllätys vaaleanpunaisista makeanvedenhelmistä sekä balin hopeasta ja Karen Hill Triben hopeisesta sydämestä, onpa mukana kaksi kirkasta Swarovskiakin. Lukko on kivan muotoinen hopeinen salpalukko.



Ruusunnuppukorvikset täydentänevät vaaleanpunaista linjaa. Makeanveden helmet ja Hill Tribe hopeaa.



Ja lopuksi narukoru Bone. Luuhelmiä ja puuvillanyöriä.



Kaikki muut paitsi "Pyöristetyt biconet" menevät myytäviin, kunhan ehdin.


lauantai 5. toukokuuta 2007

Nyt viimein kisakuvaa



Kolme päivää kesti, mutta nyt kukkaiskisan korut on valmiit. Tosin alkuperäistä suunnitelman rubiinin punaisista brioleteista ollaan aika kaukana. :) Alkuperäinen suunnitelma oli upea ja tämä on prinsessamainen. Korvisten nimi onkin Prinsessa Ruusunen. Liekö päässä soinut häämarssi vaikuttanut nimen valintaan. Korut on hopeaa, lisänä ruusukvartsikukkaset ja peridoottilehdet. Nää on kovissa tosi kivat. :)




Kävin samalla äänestämässä omaa suosikkiani. Olikin muuten kamalan vaikea valita. Jokaisessa työssä oli omat hyvät puolensa, ja puolen kymmentä äänen ansaitsevaa löytyi heti. No, nyt se on suoritettu. Toivottavasti kovin upeita ei enää ole tulossa.

Kukkakorua ja pellepelottomuutta


Haluaisin niin kovasti osallistua kukkakorukilpailuun ja ideakin minulla on, mutta se ei vielä eilen illalla suostunut tulemaan päästäni ulos. Tai tuli se, muttei sellaisena kuin sen olisi halunnut. Pöh. :( Pääsin kuitenkin kukkakorujen makuun tämän tilaustyön kanssa, jossa hopeinen pikku kukka tulee solisluun päälle. Helmet ovat tummia viininpunaisia makeanvedenhelmiä ja muut osat hopeaa. Jään kuitenkin vielä odottelemaan, josko ne oikeat kukat suostuisivat korviksiin, ainakin viime yönä ne näyttivät tosi hienoilta mun unessa. Aikaahan tässä on vielä huomiseen.



Tämä merkintä onnistuisi huomattavasti paremmin, JOS osaisin valokuvata. Pellepeloton luonteeni suorastaan vaati kokeilemaan kotitekoista kiillotusrumpua. Oikea rumpu maksaa ihan liikaa, en edes uskalla ajatella kuinka paljon, joten jälleen kerran Helmetti-foorumi tuli apuun. Siellä joku vinkkasi pyykkikoneeseen ja pakkohan mun oli kokeilla. Tarvikekustannukset tähän rumpuun olivat rapiat 6 euroa. Tarvittiin kuulia, joita juuri sopivasti Helmetissä kaupattiin, neliskanttinen pakastepullo (Halpa-Hallista 1,5€/3kpl), Fairyä, sukkia, naurua ja pesupussi. Ja tietysti koru. Minulla ei kamalan tummunutta hopeakorua ollut, sellaista, jonka olisin raaskinut tieteen nimissä uhrata, joten ensimmäinen kierteisistä linkeistä tehty rannekoru sai toimia koekappaleena. (kamalia linkkejä muuten)

Koru ennen pyykkikonetta (kuva vastaa hyvin totuutta)


Laitoin kuulat, Fairyn ja korun pulloon. Vettä sen verran, että koru ja kuulat juuri peittyivät. Pullo huolellisesti kiinni. Pullo sukkaan ja sukka tiukasti narulla kiinni. Samantien toiseen sukkaan ja narukiinnitys ja vielä varmistukseksi pesupussiin. Pyykin sekaan koneeseen, 40 astetta ja kone päälle. Otin korun pois puolen tunnin jälkeen ja tässä on tulos

Koru pyykkikoneen jälkeen (Takaosa korusta kuvassa liian tumma, etuosasta näkee oikean lopputuloksen)


Kannattava investointi. Ihan kaikkia koruja sinne ei voi laittaa, mutta aion kyllä kokeilla toistekin.

torstai 3. toukokuuta 2007

Bangle Bagini


Raija kommenteissa jo hippuilikin kuvaa mun Bangle Bagista. Minun bangleni on kokoa äiti. Se on hieman korkeampi, kuin normaali ja sen sisälle mahtuu omien välttämättömien tavaroiden lisäksi kuopuksen vaippa ja pikkuisen vaihtovaatettakin. Halusin kassiini ihanan sileät tummat puiset kahvat, mutta niiden koko oli pienempi, kuin bambukahvoilla, joten käytännöllisyyden vuoksi kaikkia yläosan silmukoita ei ole kiinnitetty kahvaan. Oikeen toimiva ja ihana. <3 Kukaan ei varmaan ylläty mun värivalinnasta: vanha roosa ja tummanruskea. Ainut ongelma tässä on se, etteä yhden kesätakkini kanssa tää väri ei sovi. Onkohan mun kokeiltava tehdä itse toisen värinen?



Iso kiitos Annukalle kassista. Se on mun lemppari nyt.


tiistai 1. toukokuuta 2007

Onneksi korunteolla ei tarvi elää



Uusi kuva lisätty 1.5. klo 23.27

Harvoin tulee katsottua kelloa koruja tehdessä, mutta nyt tuli tarkkailtua. Käytin yksinäistä hetkeä hyödyksi kuopuksen päiväuniajalla ja päädyin helmien pariin (mitään tärkeämpää kotihommaahan mulla ei tietenkään olisi ollut). Kuopuksen kärsii nukkua päivällä enintään 1,5 tuntia tai muuten menee yöunet. Aloin heti hommiin, sillä malli oli valmiina ja suunnitelmat olin tehnyt jo aikaisemmin viime viikolla, kun tilasin tarvikkeetkin Ullalta. Parit harjoituskappaleet ensin hopeoidusta kuparilangasta ja sitten varsinaisiin versioihin hopean kanssa. Patinointi, pyykkipulverikiillotus, korviskoukkujen hiominen, valokuvaus, kustannusten laskeminen... Työpöydän siivous ja aikaa oli mennyt tunti kaksviis. Ja sain aikaan siis yhdet korvikset! Onneksi näillä ei tarvitse elättää itseä ja perhettä. Kunnioitan kovasti kaikkia koruyrittäjiä.

Vapaahetken tulos on Mint! Amatsoniittia ja hopeaa. Ne onkin olleet suosittuja monissa blogeissa. Mm. Outilla on ihania patinoituja amatsoniittikoruja. Omani olisin halunnut patinoida tummemmaksi, mutta mun rikkimaksa on mitä on. :(




Lisätty: Jäipä harmittamaan Mint!:in vaalea patinointi, joten illan tullen päätin kokeilla kananmunapatinointia. Helppoa ja nopeaa hommaahan se olikin ja nyt sain pinnasta riittävän tumman. Kuvaaminen yöaikaan on sen verran työlästä, joten jätin ne suosiolla kuvaamatta. Patinointikaveriksi tein toiset korvikset myös amatsoniitista, nyt lisänä vuorikristallia.

Jäämereltä tuulee