tiistai 31. maaliskuuta 2009

Jos tarkasti katsoo, voi huomata uutta.


Korujumi on saanut tänä vuonna otteensa tiukasti. Suunnitelmia ja idoeita olisi, mutta ne on niin laajoja, suuria ja vaikeita, että toteuttamiseen menisi useampikin yö, joten ei viitsi edes aloittaa. Mennään helpon kaavan mukaan, kun yöunet on vauvaperheessä kultaakin kalliimpia.


Eilen pitkästä aikaa tuntui mukavalta pujotella helmiä vaijeriin. Jotain uutta (minulle vieraat värit) ja keväänhäivähdystäkin on havaittavissa.


Kohtaavat kiertoradat (Primavera)



Metsäpolku



Valmiita korvakoruja on lojunut helmeilijän pöydällä kuukausikaupalla. Ehkä niillekin on syytä tehdä jotain...


Torvikellot (Lucite-muovia ja hopeaa)



Sekä Spot-sarjan täydennyksiä... Kuvassa hematiitti ja kaupasta löytyvät ametisti ja musta akaatti



Nämä ja muutama muu uusi juttu löytyy kaupasta.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Kesäloma!


Todellakin. Keskiviikkona alkoi kesälomani. Viime kesäinen, joka jäi pitämättä. Korujen tekoon tai arkeen se ei vaikuta. Sen verran teen koruja, mitä ehdin ja viitsin. Ja nyt en ole ehtinyt, kiitos kuopuksen räkätaudin.


Jotain pientä kuitenkin.


Lahja ystävälle. Pitkä rukousnauhatyyppinen koru patinoitua hopeaa ja onyxia.


Huudan varjoista maan



Aurinkoisia päiviä kaikille!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Joskus toivoisi, että kellot seisahtuisivat


Kevään ja kesän hääkausi käynnistetään nyt. Iiihanaaa!


Toiveena valkoista ja kirkasta, makeanvedenhelmiä epäsäännöllisinä ja suhteellisen siroina. Eteen toivomuksena joku keveähkö juttu, sellainen ryöppy.


Hetken sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen tuloksena on tällainen. Keishi-helmillä saatiin mukavasti epäsäännöllisyyttä, sydänketju tuo romantiikkaa sopivasti ja Swarovskit tuovat kimallusta.


Kunpa kellot seisahtuisivat




 


Onnea tulevalle hääparille!

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Eihän siitä kaulakorua tullutkaan vaan tulikin hattuneula!


Aina ei mene suunnitelmien mukaan. Hieno piirrokseni (myöskin siitä syksyllisestä aivoriihestä) ei toiminutkaan käytännössä.


Toteuttamisen kanssa oli ongelmia. Ilman taitoa ja puutteellisilla työvälineillä ei aina onnistu, vaikka kuinka yrittää ja haluaisi osata. Ne virheet yritin peittää kieputtelulla. Osittain onnistuin, osittain en. Harkinnassa vielä tuohon pahimpaan myttyrä-virhekohtaan, joskos juottaisi pienen hopeaistukan zirkonilla... 


Toinen ongelma oli sitten siinä, että olin ajatellut tämän kaulakoruun riipukseksi ja eihän se sitten kaulakoruun sopinut ollenkaan. Missä asennossa tahansa sitä roikotti, niin kummalliselle se näytti. Mietin jo purkamista, kunnes ajattelin kokeilla juottaa neulan kiinni, jolloin korusta tulisikin hattu- tai rintaneula. Soitellen sotaan ja juotosvälineitä kohti! Koru on pilalla jo valmiiksi, joten ihan sama, vaikka sulattaisin koko höskän. Loppujen lopuksi juotos onnistuikin ja olen tehnyt elämäni ensimmäisen rintaneulan! 


Pihla



Ja vielä hattuun kiinnitettynä



Korun jokainen osa on omaa käsialaa ja se on kokonaan hopeinen. Loppujen lopuksi kaikista pienistä puutteista huolimatta, mä olen aika tyytyväinen siihen. Työvoitto, etten sanoisi.


Mitä mieltä olette? Patinoinko vai en?

torstai 12. maaliskuuta 2009

Joskus korun valmistuminen ottaa oman aikansa


Tämänkin riipuksen olen piirtänyt jo syksyllä. Toteuttaminen pääsi alkuun vasta noin kuukausi sitten. Toissa viikolla kieputin lankaa, mutta mini-makeanvedenhelmet loppuivat kesken, ja taas kaiveltiin kauppiaan varastoja, ja onneksi niitä löytyi lisää. Riipuskivi on muuten mystistä kvartsia ja sekin on kaivettu erään toisen kauppiaan laatikoiden pohjilta. Välillä hävettää, kun on niin vaativa asiakas, mutta ainakaan vielä en ole saanut kauppoihin porttikieltoa. Eilen koru sai vielä patinan pintaansa ja tänään se päätyi kuvauspöydälle. Huonoin tuloksin. Mutta näillä mennään, kun kamerastakin loppuivat akut.


Meredithin harmaampi päivä



Tässä kuvassa näkyy paremmin värit, mutta koru on kummallisessa asennossa



Mitähän ohjelmaa on tullut katsottua, kun koru on valmistunut? ;)

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Uutta minulle


Sain tilauksen solmionpidikkeestä. Enpä ollut sellaista aikaisemmin tehnytkään. Ensin mietitytti miten hengari-osa kestää venymättä, mutta eiköhän se, kun tarpeeksi vahvasta langasta tekee. Ketjun suhteen sain aika vapaat kädet, ei kuulemma tunkkaista ketjua kuitenkaan. Päädyin piinaan, joka mielestäni sopii erinomaisesti myös miehille. Lisäksi on näyttävän näköistä, vaikkei ole paksua.


Sain pidikkeen tehtyä ja ihme ja kumma, oma mieskin haluaa sellaisen (tosin hieman erilaisen). Varmaan ensimmäinen koru, minkä saan hänelle tehdä. Kivaa. Kieltämättä mallina ollut Saurumin solmionpidike näytti melko köpöseltä ja tusinatavaralta tällaisen rinnalla.



Käytössä se näyttää kutakuinkin tältä.



Yksi syy siihen, miksi valokuvaaminen nykyään tahto venyä näkyy tässä:


Pikkuiset kädet käyvät varkaissa. :)

torstai 5. maaliskuuta 2009

Oppirahat


Korujen tekeminen ilman kursseja tai opastajaa on toisinaan kamalan vaikeaa. Kokeile ja kokeile uudelleen, kun ekalla kerralla homma meni pieleen -systeemi on välillä niin rasittavaa. Kun ei osaa, niin ei osaa. Olisi paljon helpompaa, kun joku näyttäisi miten mikäkin työvaihe tehdään. Toisaalta se on tämän homman hauskakin puoli, kun saa jotain valmiiksi, ja uuden asian oivaltaa ihan itse. Toisaalta se pöydällä kasvava roskakasa ärsyttää ja tulee kalliiksi. Ne on niitä oppirahoja, joita maksellaan helmeilyn alusta asti. Ensin virhetilauksina, sitten virheellisenä kiinnitystapana tms.


Juottaminen ei ole vahvin alani, pienet hommat onnistuu, mutta isoja pintoja en tahdo osata juottaa. En tiedä missä se vika on, ja tässä asiassa olisikin niin ihanaa, jos joku tulisi ja näyttäisi, kertoisi mitä tarvikkeita tarvin ja mihin mitäkin käytetään. Mutta koska kyseisiä kursseja ei keittiössäni järjestetä on vain yritettävä. Ja epäonnistuttava.


Kokeilin ensimmäisen kerran juottaa paksumpaa lankaa. Oppirahoja maksettiin taas. Eihän se ole samanlaista kuin ohuemman langan kanssa. Ehkä ensin olisi kannattanut testata muutamalla renkaalla miten kauan kuumennetaan, että juote alkaa sulamaan, eikä heti kerralla kuvitella tekevänsä rannekorun. :D Lenkkien venyttäminen soikioiksi oli yllättävän helppoa, kunhan ensin maksettiin oppirahat siitä, ettei venytystä kannata tehdä ihan heti, vaan vasta, kun juotokset on kunnolla jähmettyneet. (ja tämän tajuttuani tunsin itseni tosi blondiksi ja nyt vielä enemmän, kun julkisesti asian vielä kerron!) Aikaa kului ja materiaaleja paloi. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta kun viidenneksi viimeisen lenkin kohdalla tajusi jutun juonen, koin onnistumisen riemua.


Koru on yksinkertaisen näköinen, mutta työvaiheita on paljon. Ensin meinasin laittaa koruun enemmän riipuksia, mutta sitten päästin pitää sen yksinkertaisena, koruna jossa oppirahat on näkyvissä. Tässä korussa kädenjälki näkyy, mutta ehkä ensi kerralla lopputulos on siistimpi, ellen sitten päätä tehdä korua vielä paksummasta langasta ja tehdä samat virheet uudelleen.


Oppirahat



 

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Pienen tauon jälkeen Tildaa


Pakollinen tietokonetauko on takanapäin. Vanha kone hyytyi, uutta odoteltiin viikko, mies kasasi sen ja nyt alkaa olla ohjelmat ja tiedot kaivettu vanhalta koneelta uudelle. Uusi ISO monitori paljasti karmeuksia kuvistani. ;) Järkytyin ja yllätyin. Uusi näppäimistö aiheuttaa vielä normaaliakin enemmän näppisvirheitä. Uusi kuvankäsittelyohjelma aiheuttaa harmaita hiuksia jne. Kaikkeen tottuu ja vanhaan ei voi jäädä ikuisiksi ajoiksi jumiin. Uskoisin, että uudistukset ovat samalla parannuksia.


Tietokonetauon aikana helmet pysyivät kaapeissaan. Vasta sunnuntaina ne alkoivat kuiskuttelemaan ja pari korua syntyi, mutta helmet loppuivat viittä vaille kesken. :( Niistä sitten myöhemmin lisää. Tauon suurimpiin saavutuksiin kuului jouluenkeli.  Se, mikä piti olla valmis jouluksi. Se minkä pakkaus avattiin helmikuun lopussa ensimmäisen kerran.


Virkistävää vaihtelua. Mukavaa puuhaa. Vaikka kyseessä onkin Tildan jouluenkeli, tyttö (melkeen 4vee) halusi sen välttämättä heti omaan huoneeseensa.



Tällä viikolla vietämme koko perheen voimin hiihtolomaa, joten uusia kotkotuksia tuskin kamalasti tulee.