tiistai 28. heinäkuuta 2009

Taas roskaläjästä ja ÄHH:n päätös


Kesän aikana olen yrittänyt opetella juottamista. Ja ehkä se vähitellen alkaa sujuakin. Roskaa (=vesivalumateriaalia) on kuitenkin syntynyt ihan kiitettävästä. Toissa iltana aloin silmäillä roskakasaa ja miettimään, voisiko jostakin vielä kehittää jotain. Ihan muuta, mitä niistä alunperin piti tulla.


Yksi juotettu kukanraato siellä oli. Olisi ehkä kannattanut mittailla ensin. ;)  Alkujaan siitä oli tulossa komponentti kaulanauhaan, mutta koskaan se ei valmistunut. Hieman saksia ja viilaa, juottamista ja kukkaa uuteen muotoon. Joku aika sitten tein vahingossa rintaneulan ja koska minulla ei silloin ollut oikeita hopeisia rintaneula mekanismeja, ja jouduin silloin soveltamaan, rintaneulapohjiahan piti välittömästi tilata varastoon. Sen jälkeen ei ole ainuttakaan rintaneulaa valmistunut, joten nyt oli aika tehdä. 


Muistaako arvon helmisisaret, kun keväällä tilasimme intopiukeana kivi-istukoita Helmetti-kimpassa? Minulla oli suuret oli suunnitelmat. ;) Kun ne saapuivat, onnistuin sulattamaan yhden istukan muodottomaksi ja yhdet korviksetkin tein. :D Todellakin kannattaa ensimmäisenä koittaa tehdä kaksi samanlaista. Onnistuu varmasti. ;) Not! Jokatapauksessa, nyt oli istukoiden aika tulla päivänvaloon.


Lopputuloksen viimeistelin vasaralla ja viilalla, kun se alkutilanne oli lievästi sanottuna karsea.


Lento niin hento



ÄHH-projekti uhkaa hautautua kiireen alle. Minulle koru päivässä vauhti on liian kova. Millään en ehdi tekemään sellaisia koruja, mitä haluaisin tehdä. Omaa aikaa on liian vähän. Loput kaksi ÄHH-korua kuitataan yksinkertaisilla jutuilla.


Kivettynyt puu



Tällainen perusperusperus-rannekoru. Miksi sellaisen tein? Koska olen huomannut, että olen itse pitänyt melkeen koko kesän omaa 2,5 vuotta sitten tehtyä brontsiittilaattarannekoruani joko yksin tai yhdistettynä toiseen rannekoruun. Ajattelin, että ehkä joku muukin ihastuu.


Ja sitten yhdet hajonneet omat korvikset tuunasin uudelleen:



ÄHH-projeti on ollut mielenkiintoinen. On ollut ilo seurata kanssa-ÄHHisijöiden upeita aikaansaannoksia. Ehkä hieman kateellisenakin, kun itse ei koskaan moisiin huippusaavutuksiin pystyisi. Mahtavan idearikasta porukkaa olette. Päivästä toiseen upeita koruja ja uusia ideoita. Ei voi kuin ihailla.


Toivottavast tästä projektista alkaa hyvä koruiluvire. Tämä oli mukavaa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Roskisten kaivelua


Ehei... Ette te minusta ja koruista ÄHH-projektin merkeissä päässeet. Homma jatkuu mökkiloman jälkeen. 4 korua puuttuu kuukauden saldosta vielä.


Jotkut kokeilut jää hautumaan pitkäksi aikaa. Kuten vesivalu. Siina kertoili talvella kokeilleensa, kiinnostuin ja ajattelin kokeilla. Siinan koru ei siihen hätään valmistunut, mutta kesän alussa näimme upeat omenankukat. Aika pian talvisen keskustelumme jälkeen Hopeaoksan Paula esitteli kastepisaransa. Ihastuin. Halu kokeilla kasvoi. Talvi vaihtui kevääksi ja kesäksi. Nyt vasta ÄHH-projektin innoittamana sain energiaa ja aikaa (yöunista tietysti nipistämällä) kokeilla tekniikkaa. Ja tutusti kantapään kautta. Hakusessa homma on vieläkin, mutta jotain sain sentään aikaan (madon, ankan, kummallisen klöntin, miehen sukupuolielimen jne lisäksi).  Tekniikan opettelussa tulee tutuksi hopean sulamispiste, tohon kanssa ja hopeaa veteen kipatessa saisi olla pari ylimääräistä kättä. Näihin saa pikkuisen vajennettua hopearoskapussiaan. Ei siellä kyllä todellakaan pohja vielä näy!


Viimein ihminen sai ostettua itselleen oikean kiillotusrummun! Takana on käsinsheikkaus. Ja kylläpä muuten tulee kiiltävää jaälkeä. Kuvaaminenkin oli hankalaa, kun voi kuulkaa, kun kiiltää! :)


Riipus esittää muuten kasvia, ei lapiota.


lauantai 18. heinäkuuta 2009

Viikon ÄHH-korut numerot 4 ja 5.


Ensimmäisenä tilauskoru Anastasian ullakolta -korviksien kaveriksi. Vihreiden mystisten kvartsien löytäminen olikin haastava tehtävä, mutta onneksi kaveriin voi aina luottaa ja apu löytyi tälläkertaa Outilta. Kiitokset sinne. :) Rannekoruun haluttiin samaa keveyttä kuin Henkäyksessä. Lopputulos patinoitiin ja mielestäni se sopii koruun yllättävän hyvin, vaikka alkuun epäilyttikin hieman.



Samaan syssyyn, kun herkkulaatikolla oltiin, kaivettiin raskain mielin ;) ihanat prasioliittipisarat esiin. Kamuksi turmaliinia ja patinoitua hopeaa. Melkeen nämä hinkuu omaan korulaatikkoon. Ei voi olla vihreä ja yhtä aikaa näin kaunis. ;) Vihreissäkin on siis eroja.


Juli



Huominen on sen verran hoppu päivä, ja ÄHH numerot 6 ja 7 ovat vielä sitruunahappokylvyssä, joten luultavasti loput kuvat näette ensi viikolla.


 

Rauhoitutaanpas vähän


Lupasin jättää hapot rauhaan miehen reissun ajaksi. Jos jotain sattuu, on hyvä, että toinen on paikalla auttamassa suihkuun jne. Ja mitä tekee rouva? Juottaa ja tekee komponentteja.


Helmiliinan ihastuttavia amatsoniittipuikuloita ja itse askarreltuja ketjunpätkiä. Nuo amatsoniitit ei kuvassa näyttäneet yhtään niin houkuttelevilta, kuin ne sitten ihan omassa kädessä olivat. Niin ja valmiista korusta tykkään. Kyllä kannattaa joskus poiketa kaavoistaan ja tilata ihan vaan kokeeksi.


Koru on aika pitkä ja pitkähkö riipusosa vielä lisää pituuden tuntua. Aika monesti kysellään, miksei minulla ole hurjan pitkiä koruja myynnissä. Vastaus: ne maksaa. Tarvikkeet maksaa tuplasti-triplasti ja työtä on kahden-kolmen korun verran. Mielelläni sellaisia teen, mutta en viitsi kovin montaa tehdä muuten vaan odottamaan uutta kotia.


Ja arvatkaas, lähtikö jo eilen uusi tilaus näistä ihanista puikuloista? Pak-ko saa-da li-säääääääää...


torstai 16. heinäkuuta 2009

Lisää etsauskokeiluja


Koukuttavaa ja jännittävää puuhaa. Ei nämä vieläkään täydellisiä ole, mutta jännää tää on, joten pakko kokeilla vielä lisää, lisää ja lisää. Ilmeisen jännää muistakin, kun siipaltakin tulee kannustusta, että kokeile tänä iltana, millainen tuli, ja yhtäkkiä kaikenmaailman työkoneita on löytynyt varastosta. Sellaisia, joita en ole edes tiennyt olevan olemassakaan, ja joita ehdottomasti tarvitsen.


Nämä laatat valmistuivat toissa yönä yhden aikaan. Todellakin, mitähän ne naapurit ajattelevat naisesta, jolla on saappaat jalassa ja paksut vaatteet päällä, mutta niiden alta lipottaa satiinipintainen yöasu... Ja jonka mies käy välillä kalsareisillaan katsomassa, mitä siellä terassilla oikeen tapahtuukaan... Ja sekin tiiraa jotakin purkkeja... Varmaan jotain rikollista. ;)


Ihana




Ja koko koru, josta en ole ihan varma jääkö se tällaiseksi, vai tuleeko muutoksia... Kaverina savukvartsia ja käsin punottua hopeaketjua.



Toinen laatta juuttui purkkiin. Sormiahan sinne litkuun ei kannata työntää ja normaalit apuvälineet eivät sitä irrottaneet. Joudun ronkkimaan metallilangalla laattaa irti. Miten lienee juuttunutkin niin pahasti. Siitä seurauksena laatta naarmuuntui. :(


Gerbera



Oppia ikä kaikki. Koukuttavaa puuhaa tää on. Nyt tarvittaisiin kiillotusvahaa, että korut saisi kunnolla kiillotettua.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Hullutuksia


Selitetäänpäs hieman, miksi mun ÄHH-projekti takkuaa.


Kyllä te muut helmeilijät tiedätte. Kun se hullutus iskee, niin ajatuksiin ei mahdu muuta. Jo pidempään olen miettinyt, että jos kokeilisi etsausta. Inkku esitteli jokin aika sitten kuparille etsausta ja kaipa se takaraivoon jäi. Tosin halusin etsata hopealle. Maanantaina illalla se iski: nyt on ihan pakko saada kokeilla sitä.


Yö meni googlatessa. Mitä tarvitaan, mistä niitä saa ja miten homma tapahtuu. Seuraavana päivänä tutkittiin, mitä tarvikkeita on Suomesta saatavana. Ja seuraavana iltana googlattiin lisää. Eipä tahtonut löytyä ohjeita niille kemikaaleille, mitä Suomen markkinoilla saa kohtuullisella vaivalla. Ei auttanut kuin soveltaa ja testata.


Keskiviikkona soitin työpaikalleni ja olihan siellä happoa varastossa. Työkaveri teki (ylitöiksikin taisi mennä) valmiin litkun pulloon asianmukaislla välineillä ja asianmukaisessa vetokaapissa, ettei tarvinnut enää kotona kokkailla. Kiitokset apteekkarille, hän sponsoroi tämän kokeilun. :) 


Sopivia kyniä hopealevyn suojaukseen ei kaupungistamme löytynyt, joten tässäkin kiireisen ihmisen piti vaan testata. 


Ensimmäinen kokeilu. Täydellinen epäonnistuminen.


Seuraavana iltana kokeilin uudestaan. Ei tapahtunut vieläkään mitään! Olin rakentanut hienoista turvasysteemeistäni vahingossa inhibiittorin. Ostamani kynä, ei ollut täysin sopiva ja koska hopealevy oli typpihapossa liian kauan, myös ei toivotuista paikoista happo vei mukanaan. :( Tähän riipukseen olisi tavoitteena saada vielä tummaa patinaa kuoppakohtiin, mutta ensimmäinen kokeilu epäonnistui.



Kolmantena iltana kokeilin teippisuojausta. Toimi todella hyvin. Ainut miinus hommassa oli se, että hopeariipus on niin steriilin ja teollisen näköinen, että se näyttää tylsälle. En edes viitsinyt kuvata sitä.


Kokeilut jatkuvat. On tää niin jännää.


Jos joku innostuu happokokeiluihin, niin muistuttaisin turvallisuusasioista. Ne hapot on oikeastikin syövyttäviä ja niitä ei sovi haistella. Lukekaa käyttöturvallisuustiedotteet etukäteen hyvin, hommatkaa asianmukaiset hanskat, suojalasit ja maskit. Kesästä huolimatta happoja kannattaa käsitellä paksuissa ja pitkähihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissa. Huolehtikaa riittävästä tuuletuksesta ja varatkaa vierelle hätäsuihku. Happojen säilytyspaikka kotona on myös harkittava tarkkaan, samoin kuin happokylpyjen suorituspaikka. Itse tein homman yöllä takapihalla, mutta piti mun kuitenkin kytätä, ettei naapurin kissat löydä kokkauksiani. Hommassa kaivataan vakaata kättä ja kokemus kemikaaleista ei ole pahitteeksi.


Peeäs. Ehkä mä tälla riipuksella ja selitykselä kuittaan ÄHH-projektin tän viikon viimeisen korun. Vai onko tämä huijausta?

Viikon viimeisiä


Oioi. Ensimmäiset kivibriolettini ikinä. Kokonaista kolmasosa nauhasta. Ihania tummia ametisteja. Joita hiplattiin ja ihasteltiin. Tulivat varmaan melkeen pari vuotta sitten varastoon. Teinköhän mä yhdet korvikset ja sitten äkkiä kansi kiinni ja hilloutumaan. Nyt brioletteja on enemmänkin ja miniametistien tuli aika kaivautua päivänvaloon. Ihan sama määrä siellä oli edelleen, kolmasosa nauha miinus muutama brio.


Orvokkini tummasilmä


Korvakorut (joissa Helmiliinan ihanat lukittavat sydänkoukut)



Ja kaulakoru:



Tulipahan kuvatuksi ihan tyhmästi. Väärinpäin ja jos kuvan käänsi, näytti vielä tyhmemmälle. Ehkä kuvaan uudestaan myöhemmin. (Nyt tuli kiire saada 7 korun tavoite täyteen.)


Näiden kukkien tekeminen oli sen verran koukuttavaa, että ehkä joudun hommaamaan lisää brioletteja, ihan vaan varalle.


Rannekorukin on suunnitteilla, mutta se ei ihan vielä valmistunut. Sen sijaan botswanan akaateista ja hopeasta syntyi tällainen rannekoru. Ei, helmeiljät, ei... Akaattien väri ei vahdu hilloamisen seurauksena, vaan nämä on käsitelty punertaviksi.


Lempeä



Ja vieläkin olisi yhtä vaille. ;)

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Hääkoruja!


Seuraa blogiani bloglovin'in avulla


Minut löytää myös bloglovin`sta nykyään. Katsokaa ja verratkaa blogilistaan. :) Minä ainakin ihastuin.


 


Jokohan tämä on tämän kesäsesongin viimeinen hääkoru? Niisk. :(


Yksinkertaista, mutta kuitenkin niissä pitäisi olla joku juttu. Puku on yksinkertainen (kaunis!) pienellä strassikoristeella. Jälleen kerran päädyttiin keshihelmiin ja jälleen kerran vuorikristallit miellyttivät. Mikä siinä, minulle sopii, molemmat on UPEITA materiaaleja.


Sen verran voin paljastaa tästä morsiamesta, että hänen hääpäivänsä on tämän vuoden suosituin.


Minä rakastan...




 


Jostain syystä tämä kappale soi päässäni, kun tein korua.


Kaksi puuta


Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan


ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo


kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan


Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet


ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo


kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan


 

perjantai 10. heinäkuuta 2009

En mä leikkiä jättänyt kesken.


Hiljaista on ollut Katrin Koruavaruudessa, vaikka koruja olen kyllä tehnyt. Kaksi juotoskorua epäonnistui niin, etten kyllä kehtaa esitellä niitä ja yksi projekti polkee paikallaan. Toivottavasti siitä kuullaan vielä. Niin ja yksi *salainen-shhhhhhh* korusetti on myös valmistunut, mutta siihen palataan sitten hieman myöhemmin.


Esittelykuntoon tälla viikolla on päässyt vain yksi koru. Sekin komponenttikokoajan ihanne. ;)


Lammen pinnalla



Antiikkimessinkiä, sinistä kalsedonia ja himppunen hopeaa.


Mitä? Perjantaissa jo menossa ja kuus korua puuttuu tältä viikolta. :D

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tehdä näppäsenpä...


No niiin. Rouva päätti tehdä näppästä puolipyöreästä langasta papuketjua. Eheheeee. Sehän ei ole kun lenkkiä toisen perään sen kummemmin ajattelematta. Näin luulin. Todellisuus oli toinen. Ensinnäkin sen langan veivaaminen on erilaista kuin pyöreän. Lenkkien sulkeminen on huomattavasti haasteellisempaa. Miten saada nätisti ne kiinni. Ensimmäinen kerta ei minulta ainakaan onnistunut kovin hyvin. Kun koru oli valmis, niin kyllä se omaan käyttöön kelpaa, täydellinen se ei ole, mutta onhan se mielettömän kaunista ketjua. Mutta vaikeinta punomista, mitä olen itse kokeillut.


Ensin meinasin tehdä kaulakorun, mutta jostain syystä homma jäi rannekoruun. Joka on niin mahdoton kuvattava, että kuva tulee myöhemmin. Tässä kuitenkin setin korvakorut.


Poppelin juurella



Kaverina hillotut pullonvihreät apatiitit.


Muokkaus:


Ei se kuvaaminen nyt onnistu. :( Tässä kuitenkin rannekoru. Hopeaa, vaikka kuvassa jotain ruskeaa vilkkuukin. Riipuksen sudenkorento ja apatiitti.



Toiset korvikset syntyivät terapiana hankalan ketjun jälkeen. Näitä vaaleansinisiä kalsedoneja on hillottu vuodesta 2007. Kaveriksi Helmetin Jorisalta ostettua antiikkimessinkiä.


Lammen pinnalla



Lisäksi vielä kuva taannoisista isoista korviksista. Sain nimittäin postilaatikkooni kuvan siitä, miltä ne käytössä näyttävät:



Aika hyvälle, vaikka itse sanonkin.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Pari vuotta marinoituja


ÄHH-projetin johdosta tulee kaiveltua helmilaatikkoja pohjiaan myöten. Jokainen helmeilijät tietää sen tunteen, kun jotain on saatava. Nyt heti! Ja mielellään jo eilen! Siis mähän tarvisin just tuollaista iiiiiihanaa ja just tänään. Kun helmi viimein saapuu, sitä ihaillaan ja millään ei raaskikaan käyttää, kun tuli ostettua liian vähän. Entäs jos se parempi idea vielä tulee? Ja sitten mulla ei taaskaan ole näitä? Aikansa hiplattuaan helmeiljiä laittaa ihanuuden laatikkoon. Kaivaa sen välillä esille... Joo, on se hieno. Kun alkuhuuma on ohi, osa helmeilijäistä saa aikaan jotain upeaa, osa ihmettelee edelleen, mitähän noista tekisi tai pahimmassa tapauksessa: ei noista kyllä voi tehdä yhtään mitään, ja työntää takaisin laatikkoon. Aikaa kuluu. Tarvike unohtuu... Sen päälle alkaa kasaantua muita tavaroita. Viisas helmeilijä joko käyttää sen pois tai myy jollekin toiselle höpsähtäneelle. Hamsteriluonne laittaa takaisin laatikkoon, kyllä aika tavaran kaupitsee.


Parisen vuotta sitten oli hittinä balihopeiset oikeen krumeluuriset osat. Joku keksi tilata hopeisia kehyshelmiä ja sitten kävi niin, että varmaan aika moni muukin tilasi niitä. Pakkohan niitä oli saada. Ilman ei voinut elää. Osa käyttikin kehyshelmiään loistokkaasti, mutta minä en pusseineni keksinyt mitään. Monta kertaa kaivoin esille, tein korun ja purin. Eih! Ne ei suostuneet koruiksi asti. Parisen vuotta olen kaivanut sinäänsä ihan kauniit kehykset esille ja miettinyt mitä kummaa niistä tekisi, mutta suurimman osan aikaa ne ovat vain maanneet laatikossa ihan hissukseen.


Tummanvihreät, melkeen mustat makeanvedenhelmetkin ovat ilahduttaneet minua jo toista vuotta. Nyt oli niiden aika.


Havujen tanssi



Korussa lukko ja kehyshelmi tulevat kaulan molemmin puolin.


Tänään ei syntynyt ainuttakaan korua. Energia käytettiin talon siivoukseen. Tosin siitä ei lapsiperheessä pitkäksi aikaa iloa riitä, mutta tulipahan siivottua.


peeäs. Kehyshelmiä on vielä ja ihan useampia kappaleita. Riittänee tällä vauhdilla noin 10 vuodeksi.


 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Parit ÄHH-korut


Uhkaavasti hiipivät nämä juuri postissa saapuneet mystiset kvartsit hillo-laatikkoon. Viime metreillä pelastin ne korviksiksi.


Jossain...



Ja tällainenkin hely tuli tehtyä:


Hely



Vuorkiristallia, granaatteja ja muutama makeanvedenhelmi hopeahöystöllä.


Tänä vuonna ÄHH-projeti tuo hienon mahdollisuuden aloittaa kerrankin joulumyyjäisvalmistelut hyvissä ajoin. ;)