lauantai 27. syyskuuta 2008

Jäävuoria


Minulle esitettiin toive linkitetystä kaulakorusta, jossa olisi iso kukkalukko, isoja epämääräisiä, mutta kauniita vuorikristalleja ja hopeaa. Korviksiin samat materiaalit kera näyttävyyden. Korut saisivat olla isot. Nää on niin ihania toiveita, sillä harvemmin sellaisia saa. Pieniä ja siroja on ihana tehdä, mutta välillä, kun saa laittaa korviksiin enemmän materiaalia, oikeen innostuu!

Titanic




Kumma juttu. Kuvat näyttää vielä paljon harmaammille täällä Vuodatuksessa kuin kuvankäsittelyssä. *selittelee*


torstai 25. syyskuuta 2008

Ääääh. Ei keksi otsikkoa!



Edellisen rannekorun tekemisestä on ihan liian kauan aikaa. Lisäksi onni kimppatilauksessa saapuneesta 0,6 millisestä hopealangasta pakottivat minut peruskierteisten linkkien pariin. Vaikka ei ne linkit ihan koko aikaa malttaneet perusmallisina pysyä.

Punainen sardonyx ja musta onyx hopealla höystettynä toimii aina. Charmi kiepsahti tällä kertaa jonon jatkoksi. Korusta tuli sen verran liian pitkä, että kiepsahtaa myytäviin.

Quiju




Melkeen kuin joulu



Kanssahelmeiljät ja muut ihmiset ovat järjestäneet niin ihania yllätyksiä, että tuntuu todella mukavalle näin surullisen ajan keskellä. Ihania ihmisiä maailmasta löytyy, vaikka kaiken pahuuden keskellä joutuu sanattomaksi.

Postipoika joutuu varmaan kohta saikulle, niin ahkeraan hän on kantanut meille paketteja. Eikä mitä tahansa paketteja, vaan arvontavoittoja ja hieman jotain muutakin.

Ensinnäkin, yksi ihana ihminen, josta jo taannoin puhuin, halusi välttämättä neuloa minulla ja lapsilleni villasukkia. Ne saapuivat eilen ja kuinka ihania ne olivatkaan. Jäivät kuvaamatta, kun niin sukkelaan vietiin omiin kaappeihin. Babylle oli pinkit, keskimmäiselle vaaleat vaaleanpunaisilla koristeilla ja minulle ja esikolle kauniit syksyn sävyiset sukat. Kiitos Tuulikki!

Luxonian korukisassa voitin äänestäneiden palkinnon ja runsas paketti saapui viime viikolla. Kuvasta puuttuvat nahkavyö ja solmuke.

Helmiä oli paljon: ruskeita särölasihelmiä, kivisiruja, granaattia, karneolia, hematiittia, kirsikkakvartsia jne.


Ja viimeisenä tänään Saden blogin palkinto, joka saapui tänään. Piti hetki istahtaa ja ihmetellä, mitä kaikkea ihanaa Sade minulle laittoikaan. Iso kiitos! En todellakaan osannut odottaa mitään tällaista!



Helmiä oli vaikka kuinka paljon: vaaleanpunaista helmiäistä, aventuriinia, dalmatianjaspista, jotain ruskehtavaa kiveä, jota en tiedä mitä se on, ja pussillinen isoja kivihelmiä. Ihania!



Ja ettei ihanuus olisi loppunut vielä siihenkään, mukana oli lakua, appelsiinin tuoksuisia kynttilöitä, servettejä sekä ihana Tilda-kortti. Mä olen hengästynyt! Kiitos!



tiistai 23. syyskuuta 2008

Freesian tuoksu


Tämän naisen puutarhatyöt olivat viime kesänä aika vähäisiä. Keväällä tökkäsin johonkin ruukkuun muutaman freesian mukulan ja sinne ne vähän unohtui. Ihmetyksekseni sain heinä-elokuun vaihteessa todella kauniin sävyisiä kukkivia ja huumaavasti tuoksuvia freesioita. Ne oli niin kauniita ja niin ihanan tuoksuvia, ja ennenkaikkea niiden tuoksun takia aloin mielessäni kehittämään tätä korusarjaa. Freesiapurkissani kasvoi ainakin kuutta eri väristä freesiaa, joista jokainen väri tuoksui hieman erilaiselta.

Korut oli tarkoitus tehdä jo aika päiviä sitten ja kuvata aina oman sävyisen kukan kanssa, mutta koska mulla projektit hieman venyy, kukat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Korut taas toivon mukaan ovat ajattomia.

Ensimmäisenä valmistui monen mutkan ja tuskien taipaleen kautta valkoinen Freesian tuoksu. Valkoinen tuoksui ehkä kaikista miedoiten ja hienostuneimmin, kuitenkin omalla huumaavalla tuoksullaan. Kun sain korun valmiiksi, unohtui väärän vahvuisena tilattu helmisilkki, jälkitoimitukseen jäänyt oikean vahvuinen lanka, katkennut neula jnejne. Tässä ensimmäisessä freesiassa on keishihelmien lisäksi pratsioliittiriipus ja pieni hopeinen lehti.

Freesian tuoksu (valk)




Kuvauksen jumalat eivät olleet suosiollisia taaskaan. Pöh.


torstai 18. syyskuuta 2008

Flunssaa pukkaa


Pukkasipa sitten flunssan, vaihteeksi. Korutehtaan tuotanto seisoo entistä tehokkaammin, kun suunnitteluosastokin on poissa pelistä :( Onneksi on tilaustyö, joka on suurimmaksi osaksi minulle entuudestaan täysin tuntemattoman henkilön luoma. Henkilön, joka on osottautunut uskomattoman sydämelliseksi ihmiseksi. :) Kiitos hänelle. :) Hänelle arkikoruksi työasuun sopivaksi.

Viistehiotut lasihelmet osottautuivat uskomattoman hienon punaisiksi. Oikeen rehellisen punaista.



Koska ihminen on jaksanut odottaa niin kauan kärsivällisesti ja koska punaisia jäi sopivasti muutama yli, tein apila-korvikset kaveriksi. En eds tiedä, onko hänellä korvisreikiä... Toivotaan, että hän yllättyy POSITIIVISESTI.



Ja sitten yksi vääntelyharjoitus... Hassua, kun viimeistä päätä päätellessä, hoksasin, miten se OIKEASTI kuuluisi tehdä.



Enempään ei juuri nyt pysty.


perjantai 12. syyskuuta 2008

Syysyön syleilyssä


Idän helmen sivuilta huomasin joku aika sitten korukilpailukutsun. Syksyn värejä. Tiesin heti, mitä teen. Täällä pohjoisessa pitkän valoisan kauden jälkeen on elämys nähdä tumma taivas, kuu ja tähdet.

Mustaan silkkilankaan sidoin tumman puhuvat makeanvedenhelmet. Lukko kuvastakoon kuuta, ja siitä lähtee kuun säde kohti korkeuksia. Lukon alapuolelle ryppääksi muutama välkkyvä kuukivi ja tumman taivaan kannen välkkyvä labradoriitti.

Lisäksi sykysn muotivärit musta, tumman harmaat ja valkoinen toimivat korun innoittajina.

Syysyön syleilyssä




Ja riipusoasaa lähemmin. Siihen kuvaan sain jopa aavistuksen verran välkkeestä tallennettua.


Terveisiä helmikamulle. Kiitos korunnimestä. :)


tiistai 9. syyskuuta 2008

Miesten korvakorut


Sainpas melkoisen haasteen, kun parisen viikkoa sitten minulta kysyttiin onnistuisiko miesten korvakorut. Vaikka minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa miesten korviksista päätin kokeilla ja tarttua haasteeseen. Parisen viikkoa kypsyttelin ajatusta ja kyselin hieman tarkempia tietoja, minkä tyyppinen mies on kyseessä. Omien sanojensa mukaan tavallinen vaalea perheellinen mies, joka haluaa yksilölliset, mutta näyttävätkin korvikset, muttei mahdottoman isoja.

Tässä kohtaa nielaisin pari kertaa tyhjää ja jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa. Googletin hieman miesten korviksia ja aika tylsä oli valikoima. Ei ihme, ettei mieleisiä tahdo löytyä. :o Nappia, rengasta, Suomen leijonaa jne. Tylsää ja tavallista. Sitten löytyi sellaisia tosi erikoisia ja isoja.

Muutaman illan tein kuparilangalla harjoituksia varmaan kymmenisen erilaista ja jokainen meillä pistäytynyt mies joutui kyselytulituksen kohteeksi. Tosin kaikki vetosivat siihen, etteivät käytä korvakoruja ja lopullinen suunnittelutyö piti tehdä ihan itse.

Tässä olisi sitten lopullinen tulos. Hopealankaa kieputettuna ja patinoituna.

Maori




Korvikset asettuvat korviin siten, että tuo syherö tulee korvalehden eteen. Spiraali kiertaa korvalehden alta ja päätyy hieman lehden taakse. Korkeutta koruilla on 1,7cm.


sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Tuunattu ulkokoriste



Moni meillä käynyt on varmaan kauhistellut ulko-oven vieressä tököttänyttä parhaat päivänsä nähnyttä ulkokoristetta. Niin minäkin olen, mutta aikaa ei ole muka olut sen uusimiseen. Nyt käytin lapsityövoimaa ja saatiin se uudistettua. Poika keräsi sammaleet ja kävyt, tyttö (3,5v) pujotteli helmet metallilankaan (kunnes sai päähänsä testailla äiteen sivuleikkureita ja leikata napsautti langan solmun vierestä poikki ja lopulta jaksoi pujotella uudelleen vain viisi helmeä, kun ne kymmenet, jo pujotellut, löytyvät terassin laudoituksen alta...) Mun hommaksi jäi tiiliskiven asettaminen painoksi, isännän kompostiprojektiin tarkoitetun sopivaksi leikatun kanaverkon kähveltäminen ja paikoilleen asetteleminen, sekä sammalten asetteleminen ja sammalsydämen muotoilu. Niin ja tietysti nauhan solmiminen.



Kategoria: ei helmen helmeä ei pidä nyt paikkansa, sillä sammalsydämessä kimaltelee kullan sävyisiä siemenhelmiä, vaikkei ne kuvassa kovin hyvin näykään.


keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Hempeällä tuulella


Kumma juttu miten se mieli ailahtelee. Ennen en juuri tykännyt helmisilkkiin solmimisesta, mutta nyt se on minusta ihanaa ja terapeuttista. Eikä siinä loppujen lopuksi ihan kamalan kauaakaan mene.

Nyt on hyvä paukuttaa henkseleitä, kun tuli niin nätti nauha ja solmiminenkin sujui ongelmitta. Tarvikkeet taitaa olla kaikki french wirea lukuunottamatta Helmiliinan puodista ja eihän niin kauniista materiaaleista voi saada rumaa aikaiseksikaan.

Tyttö 3,5v keksi korulle nimen: Genevieve (ja kaiki pikku tyttöjen äidit tietävät, että 12 tanssivaa prinsessaa on tuttu täälläkin!). On kuulemma Genevieven koru.

Genevieve


Ja oheistuotteena syntivät pikkuiset korvikset