Mun askartelutarvikkeet ei koskaan ole olleet näin siististi. Tai niillä ei koskaan ole ollut tilaa, missä säilyttää. Nyt, kun sain korutarvikkeille ihan oman yhtenäisen tilan, olen mielissäni järjestellyt tavarat paikoilleen. Raaskinkohan ottaa tarvikkeita kaapista pois koskaan? Saanko koskaan koruja valmiiksi? Tänään järjestys tuli valmiiksi ja oli ihan pakko kuvata.
Koruavaruus ylpeänä esittää: Korutarvikekaappi:
Kaapilla on sellainen historia, että sen on vaarini (joka on kuollut ennen syntymääni) joskus aikoinaan pelastanut, jos en ihan väärin muista meijerin huutokaupasta. Muistan sen ensimmisen kerran muorin luota, ja se oli silloin myrkynvihreä. Minun isä on hionut ja lakannut sen tähän nykyiseen väritykseen ja lisännyt lasiovet. Kaappi tuli silloiseen lapsuudenkotiini, joskus 80-luvulla. Mun kotiin se tuli vuonna 2001. Moni on kysynyt tämän keittiöremontin jälkeen, maalaanko tämän valkoiseksi. Ei, tämä tulee jäämään valkoiseen keittiöön ihan tällaiseksi puunväriseksi.
Tänne mahtuu siis lähes kaikki. Rehelliset myrkyt on sijoitettu sellaiseen paikkaan, minne lapset ei onnistu pääsemään kuin tikkailla, tässä kaapissa on alaosassa lukko, joten työkalut säilyttää täälläkin.
Yläkaapissa on käytössä olevat helmet, keskitasolla omat käytössä olevat koruni (kaksi rasiaa).
Alakaappi paljastaa, että luovuudellekin on jätetty tilaa. Ei tää nyt ihan näyttelykelpoista ole.
Alakaappiin mahtuu kirjoja, hopeasavitarvikkeet, esittelytelineitä, kiillotusrumpu, työkaluja, pakkausmateriaalia jne.
Kaapin vasemmalla puolella on työtaso, jossa on tietokone ja tilaa tehdä koruja.
