Koruvuosi 2014

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja on aika katsoa korusatoa. Kovin on hiljaista ollut korurintamalla, mutta tällaista elämä välillä on. Toivotaan, että tuleva vuosi on hieman vilkkaampi.

Hopeaa ja nahkaa, siitä on vuosi 2014 tehty.

Muussa elämässä on ollut elämän tähtihetkiä runsaasti sen arkisen aherruksen vastapainoksi. 

Olkoon tuleva vuotenne kimaltava kuin kristalli, täynnä helmeilevää iloa ja hopean hohtoa! 

Kiitos, kun olit mukana.

Koruvuosi 2012

Koruvuosi 2012 löytyy tästä linkistä

Vuosi 2012 on ollut työntäyteinen joten koruharrastus on ollut pikkuisen kriisissä. Kokosin linkin taakse vuoden 2012 parhaita paloja ja uusia juttuja. 

Kiitos kaikille seuraajilleni kuluneesta vuodesta. Ilman lukijoita tämä homma olisi paljon tylsempää.

Iloista Uutta Vuotta 2013, toivottavasti matkamme jatkuu alkavana vuonnakin!

Siisteys tappaa luovuuden?

Mun askartelutarvikkeet ei koskaan ole olleet näin siististi. Tai niillä ei koskaan ole ollut tilaa, missä säilyttää. Nyt, kun sain korutarvikkeille ihan oman yhtenäisen tilan, olen mielissäni järjestellyt tavarat paikoilleen. Raaskinkohan ottaa tarvikkeita kaapista pois koskaan? Saanko koskaan koruja valmiiksi? Tänään järjestys tuli valmiiksi ja oli ihan pakko kuvata.

Koruavaruus ylpeänä esittää: Korutarvikekaappi:

Kaapilla on sellainen historia, että sen on vaarini (joka on kuollut ennen syntymääni) joskus aikoinaan pelastanut, jos en ihan väärin muista meijerin huutokaupasta. Muistan sen ensimmisen kerran muorin luota, ja se oli silloin myrkynvihreä. Minun isä on hionut ja lakannut sen tähän nykyiseen väritykseen ja lisännyt lasiovet. Kaappi tuli silloiseen lapsuudenkotiini, joskus 80-luvulla. Mun kotiin se tuli vuonna 2001. Moni on kysynyt tämän keittiöremontin jälkeen, maalaanko tämän valkoiseksi. Ei, tämä tulee jäämään valkoiseen keittiöön ihan tällaiseksi puunväriseksi.

Tänne mahtuu siis lähes kaikki. Rehelliset myrkyt on sijoitettu sellaiseen paikkaan, minne lapset ei onnistu pääsemään kuin tikkailla, tässä kaapissa on alaosassa lukko, joten työkalut säilyttää täälläkin. 

Yläkaapissa on käytössä olevat helmet, keskitasolla omat käytössä olevat koruni (kaksi rasiaa).

Alakaappi paljastaa, että luovuudellekin on jätetty tilaa. Ei tää nyt ihan näyttelykelpoista ole.

Alakaappiin mahtuu kirjoja, hopeasavitarvikkeet, esittelytelineitä, kiillotusrumpu, työkaluja, pakkausmateriaalia jne.

Kaapin vasemmalla puolella on työtaso, jossa on tietokone ja tilaa tehdä koruja.

SkyView ja muita Tukholman herkkupaloja

Olin pidennetyllä viikonloppureissulla Tukholmassa. Hotellin lähistöllä oli GeoArt-niminen helmi- ja korutarvikekauppa, jonka ohi kävelimme useaan kertaan, mutta aina sen ollessa suljettuna, joten helmiostoksille en päässyt. Perinteiset Vasa-laivat tuli nähtyä, Kuninkaanlinnan edessä ja vanhassa kaupungissa pyörittyä, mutta pakkanen ja merituuli hillitsivät valokuvaamisintoa sen verran, että kuvia oli aika vähän. Jo perinteeksi muodostuneita reissun ruokakuvia on siis luvassa. 

Reissussa ollessa käymme syömässä siinä vaiheessa, kun on nälkä, joten etukäteen emme ravintoloita etsi. Onkin pikkuisen sattuman kauppaa mitä aarteita sattuu kohdalle. Tällä reissulla yksi päivä meni NK-tavaratalon yläkerran mainiolla lohella, yhtenä päivän söimme varsin maukasta sieni-parmesaanipastaa ja todella herkullisia hampurilaisia, mutta ensimmäisen päivän ravintolakokemus oli jotain hörisyttävän mukavaa. Sellainen, joka sai kameran kaivamaan esille. Valitettavasti minulla ei ole antaa tälle paikalle osoitetta, jossain Södermalmilla Maria torgeitin läheisyydessä tämä oli. Tilasimme ankkaa cashewkastikkeessa ja itsessään se olisi ollut aivan tajuttoman hyvää, mutta koristelu teki vaikutuksen. 

Kukat on tehty sipulista ja porkkanasta. Lehdet on salaattia ja kurkkua. Kastikeastia perunasta. WOW!

 Jälkiruoaksi riisiseesampalleroita jäätelön kanssa.

Cupcaket ja sushi ovat ilmeisen muodissa, sillä molemmpia paikkoja oli paljon. Sushia ei maistettu, mutta Cupcakea kyllä. Varsinkin mustikkainen oli ihan huippu.

Perinteisten nähtävyyksien lisäksi kaveri sai houkuteltua (osti minulle lipun, joten pakkohan se oli mennä) Skyviewiin, jossa mennään tällaisella pallerolla 

Globenin huipulle. Maisemat oli hyvät ja kokemus kiva, mutta kädet tuli kipeiksi, kun piti puristaa niin kovaa kaiteesta...

 

Nyt on lomat vietetty ja orastava into koruihinkin jo kolkuttelee. Ehkäpä niitä seuraavaksi.

Vuosi 2011 top 10

Vuosi 2011 vetelee viimeisiä tuntejaan ja on aika muistella kulunutta blogivuotta. Top 10 listoja on näkynyt blogeissa, mutta itse en pysty näitä numerojärjestykseen laittamaan, joten laitan nämä aikajärjestyksessä. 

Vuosi 2011 on ollut kiireinen. Toisaalta olen osannut tänä vuonna nauttia hetkistä, kun ei ole pakko tehdä mitään, ei ideoida mitään, vaan vain olla. Lisäksi liikuntaa olen harrastanut enemmän kuin aikaisemmin, syksyä lukuunottamatta, sillä syksy meni tautikierteessä. Intoa on koruntekemisen lisäksi riittänyt sisustukseen ja muihin käsitöihin. Olenkin vapauttanut itseni kaikesta pakosta ja nautiskellut. Himmaillut. Tehnyt mitä huvittaa vailla pakko kehittyä ja pystyä aina parempaan.

Vuosi 2011 aloitettiin neulomalla. Tuubikauluri, joka on muuten ollut hakuhitti blogissani. Kauluria olen pitänyt paljon ja ehkä kohta on aika neuloa uusi ihanan lämmin ja pehmoinen.

Korujen vuosi 2011 aloitettiin todenteolla helmikuun paukkupakkasilla vanhassa puurakennuksessa pidetyllä hopeasavikurssilla. Materiaali oli jo tuttu, joten pystyi keskittymään tekemiseen opettelemisen sijaan. Vaikka opettelutti se tälläkin kertaa. Näissä taisi lopputulos olla parempi kuin suunnitelma.

Pursotustekniikkaakin kokeilin toisen kerran ja lopputulos oli jo ihan kiva. Tämä oli koru, joka oli menossa näyttelyyn, mutta jota en koskaan saanut vietyä ajoissa näyttelyyn asti.

Kuuman kesän hitti oli sulkapidennykset. Sai taas tuntea olevansa nuori, villi ja vapaa. ;)

Kun ihmiselle annetaan päivä vapaata kaikesta, voi syntyä vaikka pari sormusta. Tässä toinen niistä. Omassa käytössä ja tätä on käytetty paljon.

Ihan pakko valita tämä. Mukava muisto kesältä 2011. Minä ja Bon Jovi ja muutama muu... Tätäkin on pidetty todella paljon.

Näiden korvisten muoto nyt vaan miellyttää silmää.

Nämä ovat lämmittäneet kinttujani lauhana alkutalvena. Älyttömän mukavat.

Nojatuolin verhoilu oli sellainen juttu, jota en ikinä uskonut tekeväni. Tein kuitenkin.

Vuotta 2011 ei voi sivuuttaa puhumatta hopean hinnasta. Kallista. Ja senpä tähden itsekin kokeilin muitakin materiaaleja. Ehkä rakkain muista kuin hopeasta tehdyistä on nämä nappikaulakorut.

Solmituista nauhoista tämä oli ehkä se, joka miellytti eniten silmää.

Hassua. Ensin minusta tunti, ettei mulla ole mitään listattavaa, mutta lopulta niitä tuli 11.

Helmeilevää Uutta Vuotta 2012!

Muuttokuorma Vuodatuksesta

Olen illan aikana tutustunut Bloggeriin, syynä Vuodatuksen ongelmat ja hermoja repivät mainokset. Vahvasti näyttää, että mikäli saan arkistoni mukanani siirrettyä Vuodatuksesta suhteellisen kivuttomasti tänne, minusta tulee Bloggerin käyttäjä.

Ulkonäöstä pitää saada omannäköinen ja muutenkin hommaa on useammaksi viikoksi. Jos tänne joku jo eksyy, niin tervetuloa kurkkimaan.