Yksin kotona

Olin lauantaina puoli päivää yksin kotona ja mulla ei ollut lupa siivota tai tehdä mitään tylsää. Rauhallinen aamu, lounas-välipalaksi suklaajäätelöä ja koruilua. Nämä korvakorut on olleet suunnitelmissa jo pitkään, mutta on sen verran työllistävät, ettei niitä tehdä tunnissa vaan pitää saada rauhassa tehdä. Ja illalla väsyneenä ei kannata yrittääkään. Hopealevyä, kuviolankaa, pätkä pyöreää lankaa, saha, toho ja juote (niin ja sitä rauhaa), niin näin kivaa saa aikaan. Pitkästä aikaa korut, joistä tykkään todella paljon.

 

 

17. Serafina

Diiva

Edellisen postauksen ranne- ja korvakoruille kaveriksi tai sitten ei. Pidän seteistä, jossa yksittäisiä osia voi käyttää yksin, yhdistettynä joko oman setin muihin koruihin tai sitten ihan muiden korujen kanssa. Lisäksi plussaa on se, ettei niissä lue allekirjoitettuna: tämä on setti, voit käyttää näitä vain yhdessä. Makuja on toki monia, mutta minulla täydelliset setit jää käyttämättä.

Diiva

Valkoisia makeanvedenhelmiä hopeisessa ketjussa. Isoin on mahtavan kokoinen murkulainen ja persoonallinen helmi, pituutta sillä on reilu 3 senttiä.

Korun olisi voinut nimetä muuksikin kuin Diivaksi, esim. tämän Luckyn kanssa se käy yksiin todella mainiosti..

Kadonneet kuvat

Vuodatuksen ongelmien vuoksi blogini kuvat vuodelta 2010-2011 eivät näy. Jostain koneeni uumenista ne saattaisivat löytäkin, mutta jos jaksan, niin siirrän niitä uuteen vuoden 2011 alussa aloittamaani Blogspot-blogiini.

Tervetuloa vierailulle tänne.

Pieniä korusettejä

Loma alkaa kääntymään viimeiselle viikolle. Monenlaista olen ehtinyt puuhailemaan, mutta koruilutavoitteet eivät ole täyttyneet. Ehkä tämä on terveellistä, sillä sosiaaliset suhteet menevät koruharrastuksen edelle ja välillä voi olla hetken tekemättä yhtään mitään. Pari pientä korusettiä on valmistunut. Auringon hehkusta en tiedä, tuleeko siihen vielä kaulakorukin, Diivaan se on jo hahmottuneena mielessäni.

20. Diiva

Makeanvedenhelmiä, joissa ihanat kristallivyötteet sekä metallinhohtoisia spinellejä ja hopeaa.

Rannekorussa samat ihanan makeanvedenhelmet sekä mustia onyxeja.

19. Auringon hehku

Karneoleja, granaatteja ja hopeaa patinoituna

Rannekorussa samat muuten, mutta lisänä akaatteja.

18. Kimallediva

Makeanvedenhelmien lisäksi ihanat korupiikit, joissa pienet kimaltavat zirkonit (hillolaatikosta).

Projekti 101 ei puutu enää montakaan paria. Tarvoite oli saada se päätökseen kesällä 2012. Eli mahdollisuudet vielä on, sillä kesää on jäljellä vielä toista kuukautta. Toivottavasti se aurinko alkaa hehkumaan muuallakin kuin koruissa.

Macaroneja sadepäivään

Lomalla voi kehittää itseään ja opetella jotain uutta. Varsinkin sadepäivinä, kun ei jaksa enää lukea ja kaapitkin on siivottu. Olen ihaillut netissä macaroneja ja aikonut tehdäkin niitä, mutta vuosi sitten maistoin mustaherukkamacaroneja ja ne eivät vakuuttaneet. Homma jäi. Nyt aamulla iski halu kokeilla uudestaan. Niin paljon niistä on puhuttu ja joka lehdessä on ollut ohjeita, että päätin antaa uuden mahdollisuuden.

Todella hyvä kuvallinen ja seikkaperäinen ohje löytyi täältä. Tein ensin vaaleanpunaiset ja pursotustekniikka oli vielä hukassa ja en kopistellut peltiä tarpeeksi, joten ne jäi tuollaiseksi kupumallisiksi, toinen annos onnistui jo paremmin. Sinisissä suklaa-omenatäyte, vaaleanpunaisissa valkosuklaa-sitruuna ja takana mustikka-vadelmavalkosuklaaganache. Alunperin piti tehdä ihan muut täytteet, mutta intopiukeena unohdin kauppalistasta osan tuotteista. Aika suklaisia tuli, tarkoitus ei ollut, mutta hyviähän nämä on.

Pari uutta juttua on ilmestynyt keittiöön. 

Kyllä, se on moderni käkikello.

Ja uudet ruokapöydän L'eau-tuolit. Ruokapöytää vielä odotellaan. Sitten tämä remontti olisi tässä.

Vuoden käyttötesti ja sen tulos

Tein itselleni viime kesänä nahkanauhasta korun. Tarkoitus oli hieman testata ensin mitä ne kestää, mutta hieman testi venähti. Koru on ollut käytössä koko viime kesän päivittäin ja sen jälkeen ainakin 3 kertaa viikossa tilanteessa kuin tilanteessa uimarannalta baariin ja siivouksesta työpaikalle. On meinaan sen verran mukava koru. Käytönjälkiä ei juurikaan näy, nahka on pehmentynyt toki ja hopea patinoitunut, mutta täysin toimiva ja hyvä koru on ollut, kunnes pari päivää sitten se napsahti. Liimaus ei pettänyt, lukko ei pettänyt vaan nahkanauha haperoitui poikki kerralla, ennestään siinä ei kulumista näkynyt. Minulla oli jo pari osaa valmiiksi juotettuna koruja varten, joten oli kai aika saattaa nämä loppuun. Nyt vain mietin, pidänkö itsellä toisen (vai molemmat) vai meneekö molemmat puotiin. Kivoja tuli molemmista, mutta olisiko aika käyttää jo muita. 

 Haavekuvia

Vaaleanruskeaa punottua nahkanauhaa, turkoosi sekä hopeasavesta tekemäni riipus.

Siivenisku

Mustaa nahkanauhaa, mystinen kvartsi ja hopeasiipi.

Koruntekijän 24h

Tän tyylinen rannekoru on niin nähty ja last season, niin esitetään koru hieman toisin. Itse en ole ennen tällaista tehnyt, mutta moni muu on sellaisen tehnyt ja ihastellut olen sujuvasti. Nyt iski tarve. Elokuussa on pari erittäin tärkeää juhlaa, jonne sitten tumman lilan mekon kaveriksi kaipasin jotain näyttävää ja vaaleaa ranteeseen.

Aloitetaan suhteellisen alusta. Tavarat ja työkalut on tilattu ja on olemassa visio. Ensimmäisenä tarvitaan kamalasti hopealankasilppua.

Sitten niistä tohotellaan korupiikkejä. Niin hurja en ole, että siitä vaiheesta olisin kuvan saanut. Olisi palanut koko mökki tai vähintään etutukka. Hyppäämme siis hapotukseen.

Tässäpä hapotettuja huuhtelussa.

Sen jälkeen sanotaan piikeille pariksi tunniksi heippa, ja laitetaan ne kiillotusrumpuun kiillottumaan ja kovettumaan.

Sillä välin voi puuhailla jotain muuta. Tällainen kasvatuslaatikko ilmestyi pihalle. Ihan vaan kerran sanoin TheUkolle, "Mitäs me noista käyttämättä jääneistä hirsistä, ei kai me takas viiä? Oisko sellainen kasvatuslaatikko kiva? Ei mitään kiirettä, ei ole tän päivän asia." Hetken päästä tultiin kysyyn, että kelpaako. Siellä olisi nyt salaattia, retiisiä, mäkimeiramia, ilmasipulia ja muutama neilikkakin. Ihan kamalan vaativia ei tälle kesälle enää ehdi kasvattaa. Mutta noilla alkuun. (ja ens kesäksi lisää hirsiä ;))

 

Kasvatuslaatikko iltahämärässä

Kiillotetut piikit työpöydälle kera kaikkien valkoisten ylijäämämakeanvedenhelmien. Siis sellaisten nauhojen loppujen. Tähän ne käy mainiosti.

Tässä vaiheessa koruntekijää alkaa jo hieman hymyilyttämäänkin.. Ehkä.

Sitten virallinen osuus. Kuvaus ja bloggaus.

Lucky

Ihan minulle itselleni. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä. Pienenä knoppitietona, että lankaa meni noin 4 metriä piikkeihin. Helmiä yli sata. Aikaa aika paljon, mutta mukavaa oli. Musiikiksi sopii kiva rakkauslaulu. Ihan jo sen takia, mihin juhlaan tämä on menossa.