Työpöydällä pyörii toisinaan pieniä aarteita vailla kotia. Tai eihän ne siinä pöydällä pyöri, vaan ne pienet aarteet nostetaan talteen helmityöalustan reunoille. Jokainen koruntekijä sellaisen varmaan omistaa, mutta käytetäänkö sitä muuhun kuin pikkuaarteiden sivuun nostamiseen ja säilytykseen, sitä en tiedä. Minulla se on niin täynnä tavaraa, että ei sen päällä mahdu työskentelemään. Jokatapauksessa siinä alustassa on sellaisia käteviä koloja: yhteen kerään hopealanganpätkät ja muut sulatukseen menevät hopeaosat, yhteen menee pussin lopuista jääneet yksittäiset helmet, yhteen menee ne, jotka on nostettu esille, mutta uuden inspiraation iskiessä, nostetaan edestä pois ja joista on seuraavana tarkoitus tehdä jotain suurta ja mahtavaa tai pientä ja söpöä, miten nyt vaan, mutta jotka unohtuvat epämääräiseksi ajaksi alustan reunalle tai siihen koloon, jos sinne vielä jotain mahtuu. yksi kolo on sitten varattu roskille ja langanpätkille, mutta se tyhjennetään usein, ainakin kerran kuukaudessa. Uriin on suunniteltu jos jonkin moisia virityksiä helmistä ja mietitty järjestystä, mutta toisinaan niissä makaa tukkunauhoja, jotka odottaa sijoituspistettä varsinaisissa helmilaatikoissa. Ehkä kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jokainen helmeilijä sellaisen alustan tietää.
Joskus tulee vilkaistua pieniin koloihin tarkemmin. Mitäs kummaa tänne on piilotettukaan. Tällä kertaa kolossa alimmaisena oli viime talven tuotoksia hopeasavikurssilta. Niitä pieniä riipuksia, joita sitten tehdään hopeasaven jämäpaloista. Jos joku ei ole hopeasavea kokeillut, niin kerrottakoon, että avattu savi ei tahdo säilyä vaan kuivaa kovaksi, vaikka muovia ja kostuketta laittaisi kuinka. Olin unohtanut pikkuiset täysin ja olipa iloinen yllätys löytää heidät. Tiesin heti, mihin heidät käyttäisin. Pieniä stressileluja, pieniä lohduttajia hipellettäväksi.
Lohduttaja
Settiin korvakorut pienistä takomistani riipuksista ja mustasta mattapintaisesta onyxista.
70: Lohduttaja
Nämä luonnolliset amatsoniititkin löytyivät alustalta, olivat jääneet siivoamatta helmilaatikkoon. Kaveriksi valitsin syksyistä, ruskeita polveilevia makeanvedenhelmiä sekä hopeisen pienen lehden.
Tuulen mukaan
Korvakoruihin tarvikkeet löytyivät samasta kolosta kuin hopeasavet. Vintagemessinkiset pienet lehdet olin juottanut hopeaan ja niistä sai kivat korupiikit.
69. Tuulen mukaan
Huomasittekos jotain hassua? Kyllä. Mä tein eriparikorvikset ja vieläpä ihan tahallani. ;) Eri asia, jääkö ne tuollaiseksi, sillä mua hieman häiritsee, mutta koska korvisprojekti vaatii korviksia, niin nämäkin lasketaan. ;)
Mitä tulee kun yhdistää ylimääräiset korviskoukut ja alustalla pyörivät simpukankuorisydämet?
68. Herkkä sydän
Viimeisenä vieläihan tarkoituksella hemilaatikoista kaivettuja tarvikkeita. Näitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Nämä kuuluvat
aikaisemmin esittelemääni Tunnelma kaulakoruun. Yritin ottaa kaulakorusta uudet kuvat, mutta ei ne onnistuneet vieläkään.
67. Pieniä aarteita: Tunnelma
Tän verran sain aikaan syyslomaviikolla, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tämä perhe kuormitti terveyskeskuksen palveluita 11 kertaa kuudessa päivässä. Suurimman osan hoiti mies, joka sairastaa mykoplasman jälkitautina keuhkokuumetta.
