8. luukku ja kun työ uhkaa haitata harrastuksia

Tiesin etukäteen, että tämä itsenäisyyspäivän aika viikonloppuineen on haastava kalenterin kannalta. Minulle sattui päivystysvuorot torstaista sunnuntaihin ja kotona ei juuri ehdi olemaan. Korut olin tehnyt etukäteen, mutta se kuvaaminen. Se jäi. Yön pimeinä tunteina on mielenkiintoista saada kuvattua pitkiä koruja. Tämäkin näyttäisi paremmalle, jos se olisi vaikkapa minun kaulassa kuvattuna. Mutta koska aikataulutuksen takia kotona on viihtynyt lähinnä yöasuissa, saatte ehkä joskus tulevaisuudessa kaulassa kuvia. Nyt tulee vain monta kuvaa, joihin on yritetty saada koottua korun ihanuus ja yksityiskohtia.

Pitkä solmittu makeanvedenhelminauha ja vintage messinkiosia, joista kokosin tuollaisen reilumman riipuksen.

Koru on pitkä, helminauhan pituus on 68cm ja riipusosa 9cm.

Sointu

Vanhassa (napissa) vara parempi?

Yhdellä tutulla on älyttömän siistit korvikset, sellaiset hopeiset joissa paljon timantteja (?). Niitä tykkään tiirailla. Ikuna kuuna päivänä en osaisi niin montaa kiveä istuttaa, joten valmiisiin komponentteihin on tyytyminen. Nämä vanhat messinkiset napit (?) olen joskus ostanut kirpparilta. Juotin hopeasta tapit paikalleen.

En tiiä, miksi "timangit" kellertää kuvassa noin paljon, ei ne oikeesti kellerrä.

Edellisestä postauksesta pinottavista tilaaja valitsi 5 mieleistä ja mulle jäi kaksi. Lisäsin sarjaan yhden, ja tämä setti menee myytäviin Katrin Koruavaruuteen Taitomaassa, kunhan ehdin. Koko 16,25.

Viimeisenä vielä kuumiin hellepäiviin sopivaa puuhastelua. Mokkanahkaa nelinkerroin ranteeseen.

Lisää sulkia

Vähän lisää sulkakoruja.

34. Pocahontas

(hän on kaunis) Messinkiosia ja riikinkukonsulkia.

  Mimiteh-korvakoruihin kaulakoru

Sinisellä terästettyä kanaa, riikinkukkoa, värjättyä howliittia, erilaisia Vintaj ja Natural Brass -osia sekä silkkinauhaa tuollaisena epätasaisena silkkinä (mitähän se on suomeksi?) Fairy Ribbon luki tekstissä ja materiaali on silkkiä.

Bonuksena vielä kuva yhtenä iltana solmimastani nauhasta:

Dreaming

Makeanvedenhelmet, hopea, ruusukvartsi

Kirjainpunsselit

Sain joululahjaksi Ostin itselleni joululahjaksi söpöset pienet kirjainpunsselit. Minulla on aikaisemmin ollut Bilteman isot ja rumat kirjaimet, joten suorastaan tarvin uudet ja pienet ja muistinko sanoa, että söpöt. Nyt oli aika testailla. Ensin perinteiset latinankieliset fraasit, jotka menivät kyllä niin mahdottoman vinoon, mutta hopealevykokeilusta on pakko tehdä jotain koruksi asti, kupariset saa hautautua roskiin.

Minulla oli pari valmista vintaj-levypalaa, joihin punsseloin laulujen sanoja. Ideanahan tämä on tuttu Helmetin Outin blogista ja minulla on vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä matka noihin siisteihin punsselointeihin. Vintaj-metalli oli sen verran pehmoista ja levy ohutta, että pieniä teknisiä ongelmia oli ja jälki on epätasaista. :( Mutta ekat harjoitukset. Tästä on suunta vain ylöspäin. Päätin nämä kokeilut tehdä koruiksi asti. (Tulevat löytymään poistokorista ja halvalla.)

Nuoruuteni idoli on urallaan kovassa nosteessa. Uusin levy on ihan huippu ja päätinkin lainata ihanaa Samulia. 

Tähtipölyä

 

 

 Se viimeinen

Pakettiin käärittyä

Osa joululahjoiksi menneistä koruista onkin tullut jo esiteltyä blogissa, mutta tämä piti jättää julkaisematta, sillä käly vierailee täällä.

Pitkä kaulakello antiikkipronssisesta perhosesta ja kunnolla paksusta ketjusta sekä muutamasta kivestä.

Jatkan suklaan syömistä ja ei minkään tekemistä. Mooooi!

Joulupostaus ei ole mitään ilman ruokakuvia.

Savuporosalaattia ja kylmäsavulohirullia. Näillä lähdettiin keräämään joulumahaa. :)

Menin etsimään keittiöön uutta valaisinta, mutta mukaan tarttui alennusmyynnistä tällaiset jouluvalot.

Tuntematon kivenmurikka

Sain helmikamulta tällaisen mahtavan valkoisen kivenmurikan lahjaksi. Kiven laadusta minulla ei ole aavistustakaan, olisikohan se akaattia. Oli miten oli, kivi on hieno ja siinä on kaverrettu merenneito. Isohan se on, mutta isohan se on, 3,5x2cm ja painava. Välttääksemme niska-hartiavaivat niin kamalan paljon koruun ei voi lisätä kiviä. Joten en lisännyt ensimmäistäkään kiveä. Vain toiselta helmikamulta arpajaispalkinnoksi saamaani kultaista nahkanauhaa, ketjunpätkistä tupsu ja muutama Vintaj-osa sekaan.

Merenneito

Kaulassa komeus näyttää tältä:

Vintagenaisia jälleen

Oi että olen ihastunut tänä syksynä messinkiin, joten nyt saatte kestää. Lisää vintagenappeja ja -osia siis.

56. Vintage ladies: Irene

Nämä messinkiset napit kristallein on kyllä niin huumaavat, että luopuminen tulee olemaan tuskaa. Kun nämä kirppiksellä näin, niin hinnasta viis, nämä oli saatava heti!

55. Vintage ladies: Violet

Messinkiset osat, jotka olivat kyllä niin vankkaa tekoa, että reikien poraaminen oli haaste. Kaveriksi ametistit ja patinaa.

54. Istanbul

Mietin että nämä näyttävät ja isot korvakorut ei ladies-sarjaan mene. Nää on ihanan muhkeet.

53. Linja

Ehkä kauneimmat ikinä näkemäni ruusukvartsit, sekä hopeaa ja patinaa. Nuo palkit on kyllä ehkä sellaiset, joista en raaski luopua. Hillolaatikosta nämäkin otettiin ja raskain mielin käytettiin. 

Korvisprojekti 101 parit numerot 52., 51., 50. kulkivat käsieni lävitse sellaisella nopeudella, ettei kameran nappia ehtinyt painamaan. 52. oli tässä postauksessa nähtävien tyylinen. 51. ja 50. taas näiden Rosemaryjen tyyliset. Toiset labradoriitilla ja toiset sinisillä makeanvedenhelmillä. Lahjoiksi ja pikkujouluihin olivat menossa ja siksi niillä oli kiire.

Jee! Puoliväli ohitettu!

Se toinen nappi

Toinen nappi on minusta aivan yhtä ihana kuin ensimmäinenkin. Valmiina koruna tämä historiaa tihkuva koru näyttää tälle:

Tämä on vapaa, jos se ei armaan siskoni värisilmää miellytä.

No nami, mikä nappi!

Ostin helmikaverin kirppikseltä kasan tarvikkeita, ja kun näin näiden aitojen vintage nappien kuvan, olin myyty. Ihania! Aivan ihania! Hinta hieman rajoitti haluamasta kaikki heti mulle tänne. Napit ovat messinkiä ja kristallit on Swarovskeja. Nämä ihanuudet eivät paljon kavereita kaivanneet, vain ketjun ja lukon, joka sijoittuu sivulle kahden Swarovskibiconen kanssa.Olisipa mielenkiintoista tietää, millaisessa vaatteessa nämä napit ovat olleet ja kuka niitä on kantanut.

Tämä on mun! My Precious...

Fuksian värinen nappi vielä jäi, saa nähdä mitä siitä syntyy.

Takaisin ruotuun

Korublogi äkkiä korulinjalle. Ja sehän onnistuu yllättävän helposti. Tilaa ensin muutamasta paikasta inspiraatioksi korunjumitusestotarvikkeita ja vielä kirppikseltä lisää, ihan vaan hyväntekeväisyysmielessä, kamua pitää auttaa pääsemään tarvikkeistaan eroon. Ihan vaan pikkuisen tuhlasin sijoitin. Mutta johan lähti korujumi naapuriin. Eikä tartte tulla takas ihan hetkeen. Kiitos. Ja kun laskee sitä omaa pakkokokoajankehittääjotainuuttajakäyttääyhdenkoruntekemiseensatatuntia -rimaa pikkuisen alemmas, niin johan alkaa tapahtua. Korut ne on pallokorviksetkin ja vaijeri on kelpomateriaali pistää helmiä pötköön. Ja hillo-laatikon kansi levälleen. Johan helpotti.

 62. Lipaston laatikosta

Messinkiosat tulivat kanssahelmeilijältä kirppariostosten lahjoina. Heti käyttöön. Pitkät korvikset, mutta ne hippuilee pituudesta huolimatta mun korviin. Lisukkeeksi valkoiset makeanvedenhelmet ja hopeaa. 

61. Äitienpäiväruusut

Liittyvät tähän settiin

Kuvassa lenkki vielä irvistää. Piti ottaa pihdit ja korjata tilanne.

Muisto sinusta

Aika makea on ilmeisesti ollut muisto ja ihanan romanttinen. Illan pimeinä ja väsyneinä tunteina sohvalla viltin alla kynttilänvalossa solmittu nauha. 

Karkkihelmet

Ihanan keveitä simpukankuorihelmiä. Tämä koru kurkkii ihan selvästi jo kevääseen. 

60. Karkkihelmet

Tämän viikon sato jatkuu seuraavassa postauksessa. Mä oon ollut ahkera!

Pieniä aarteita

Työpöydällä pyörii toisinaan pieniä aarteita vailla kotia. Tai eihän ne siinä pöydällä pyöri, vaan ne pienet aarteet nostetaan talteen helmityöalustan reunoille. Jokainen koruntekijä sellaisen varmaan omistaa, mutta käytetäänkö sitä muuhun kuin pikkuaarteiden sivuun nostamiseen ja säilytykseen, sitä en tiedä. Minulla se on niin täynnä tavaraa, että ei sen päällä mahdu työskentelemään. Jokatapauksessa siinä alustassa on sellaisia käteviä koloja: yhteen kerään hopealanganpätkät ja muut sulatukseen menevät hopeaosat, yhteen menee pussin lopuista jääneet yksittäiset helmet, yhteen menee ne, jotka on nostettu esille, mutta uuden inspiraation iskiessä, nostetaan edestä pois ja joista on seuraavana tarkoitus tehdä jotain suurta ja mahtavaa tai pientä ja söpöä, miten nyt vaan, mutta jotka unohtuvat epämääräiseksi ajaksi alustan reunalle tai siihen koloon, jos sinne vielä jotain mahtuu. yksi kolo on sitten varattu roskille ja langanpätkille, mutta se tyhjennetään usein, ainakin kerran kuukaudessa. Uriin on suunniteltu jos jonkin moisia virityksiä helmistä ja mietitty järjestystä, mutta toisinaan niissä makaa tukkunauhoja, jotka odottaa sijoituspistettä varsinaisissa helmilaatikoissa. Ehkä kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jokainen helmeilijä sellaisen alustan tietää.

Joskus tulee vilkaistua pieniin koloihin tarkemmin. Mitäs kummaa tänne on piilotettukaan. Tällä kertaa kolossa alimmaisena oli viime talven tuotoksia hopeasavikurssilta. Niitä pieniä riipuksia, joita sitten tehdään hopeasaven jämäpaloista. Jos joku ei ole hopeasavea kokeillut, niin kerrottakoon, että avattu savi ei tahdo säilyä vaan kuivaa kovaksi, vaikka muovia ja kostuketta laittaisi kuinka. Olin unohtanut pikkuiset täysin ja olipa iloinen yllätys löytää heidät. Tiesin heti, mihin heidät käyttäisin. Pieniä stressileluja, pieniä lohduttajia hipellettäväksi. 

Lohduttaja

Settiin korvakorut pienistä takomistani riipuksista ja mustasta mattapintaisesta onyxista.

70: Lohduttaja

Nämä luonnolliset amatsoniititkin löytyivät alustalta, olivat jääneet siivoamatta helmilaatikkoon. Kaveriksi valitsin syksyistä, ruskeita polveilevia makeanvedenhelmiä sekä hopeisen pienen lehden.

Tuulen mukaan

Korvakoruihin tarvikkeet löytyivät samasta kolosta kuin hopeasavet. Vintagemessinkiset pienet lehdet olin juottanut hopeaan ja niistä sai kivat korupiikit. 

69. Tuulen mukaan

Huomasittekos jotain hassua? Kyllä. Mä tein eriparikorvikset ja vieläpä ihan tahallani. ;) Eri asia, jääkö ne tuollaiseksi, sillä mua hieman häiritsee, mutta koska korvisprojekti vaatii korviksia, niin nämäkin lasketaan. ;)

Mitä tulee kun yhdistää ylimääräiset korviskoukut ja alustalla pyörivät simpukankuorisydämet?

68. Herkkä sydän

Viimeisenä vieläihan tarkoituksella hemilaatikoista kaivettuja tarvikkeita. Näitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Nämä kuuluvat aikaisemmin esittelemääni Tunnelma kaulakoruun. Yritin ottaa kaulakorusta uudet kuvat, mutta ei ne onnistuneet vieläkään.

67. Pieniä aarteita: Tunnelma

Tän verran sain aikaan syyslomaviikolla, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tämä perhe kuormitti terveyskeskuksen palveluita 11 kertaa kuudessa päivässä. Suurimman osan hoiti mies, joka sairastaa mykoplasman jälkitautina keuhkokuumetta.