torstai 27. elokuuta 2009

Jatko-osa ja kurkkaaminen pihalle


Aika monesti käy niin, että ihminen haluaa ensin korvakorut, seuraavaksi rannekorun ja lopulta setti vaatii täydentyäkseen kaulakorun.



Nyt Anastasian ullakolta -sarja on valmis.


Viikonloppu menee mökkeilykauden päättäjäisissä, eli venetsialaisissa, hyvästä seurasta nauttien. Vaikka kesäkuukaudet ovat nyt ohi, ulkona on vielä kaunista ja kesän viimeiset kukkijat ilahduttavat meitä.


Kultapallo, joka jälleen keväällä sai viimeisen mahdollisuuden. Jos ei pysy pystyssä, niin kaivan kokonaan pois. Toistaiseksi kurottuu korkealle erittäin ryhdikkäänä. Oikeasti en edes tykkää koko kukasta, vaikka syksyllä keltaiset isot kukat ovatkin oikeen kauniit. Pitäisiköhän vaihtaa asennetta?



Gladiolukset eivät ehtineet viime kesänä kukkaan asti ennen halloja, mutta onneksi tänä kesänä näyttää tältä:



Tyttö 4v halusi, että hänen kukkansakin kuvataan. Keväällä tyttö kylvi malvikkin siemenet ruukkuun ja on muistanut kastella ja hoitaa. Heinäkuun lopulla kukkia oli paljon, nyt jäljellä enää viimeinen.



Toisaalla kukkapenkistä näkee jo, mitä on tulossa:


lauantai 22. elokuuta 2009

Miss Desirée


Ostin melkeen kuukausi sitten näitä vanhanaikaisia kortteja ihanasta ihanasta Tunnelma Koti -kaupasta Zeppelinistä Kempeleestä. Myyjän kanssa juteltiin niitä näitä ja hän kertoi tehneensä korteista tauluja. Minä kerroin kuvaavani niiden päällä koruja, ja tälle yhdelle kortille oli korukin melkeen valmiina. Melkeen kuukausi siinä meni. Tuo sisäreunuksen kiekura ei minusta sopinut, olihan se epäsymmetrinen ja koru jäi kesken. Eilen illalla projekti saatiin viimein loppuun, kun päästin, että kyllähän se siihen passaa. Lisäsin makeanvedenhelmet ja sitriinibrioletin sitruunakvartsibrioletin ja patinoin. Ja myönnettävä se on, että kyllähän se oikeasti sopii. Ei aina tarvi olla symmetristä.


Miss Desirée



maanantai 17. elokuuta 2009

Ihanaa, hääkuvia!


Näitä on aina ilo saada. Kuvia morsiamilta heidän tärkeinä päivinään. Tätä ihanaa kuvaa olen illan tuijotellut ja ihaillut pukua, kampausta ja kukkia. I-H-A-N-A!


Tässä siis Forever Yours käytössä



Kuveja


Nyt viime viikon saavutuksia. Ei täällä ihan ole laiskoteltu. ;)


Lähipiirissä ilmeni kamala nappikorvisten tarve edellisen postauksen jälkeen. Kiva. Nyt on jokaiselle priimaa korvista ja sitä ö-luokkaakin. ;)


Röpelöisiä puolipalloja muutamat (edellisessä postauksessa malli) eri kokoja isoja ja pieniä. Ja sitten yhdet pienet sileät.



Ja sitten kirkkaita lehtiä kaksi paria lisää (edellisessä postauksessa mallit) ja sitten näitä patinoituja kaksi paria...



Ja sydämiä patinoituna pari paria... Niissä ei oikeen kuvio tahtonut onnistua.



Ja sitten... Piti niitä punaisia ihania helmiä käyttää ja saada sitoa nauha




Ja vielä jos tuohon rannekorun...



Ja toisenkin...



Ja sitten korvikset tietty kanssa



Ja sitten korjaan sen yhden ankean kukan vähemmän ankeaksi ja pisara alta pois.



Ei mitään uutta, mutta niin mukavaa puuhastelua. :)


Nyt kiireellä seuraavaan paikkaan. Palaan teidän kommentien pariin myöhemmin. Moi!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Nappei-nappei


Enpä ole ennen tehnytkään kunnolla puhtaasti nappikorviksia, ehkä yhdet ihan itsetekemät voi laskea ansioksi, muut ovat olleet lähinnä liimattavia juttuja. Ja ainakin minä tykkään välillä pitää nappikorviksia. Olen luullut, etten osaa tehdä niitä. Elämäni muuttui eräänä iltana seilatessani Etsyssä etsimässä mystisiä kvartseja. Eksyin aina vaan eteenpäin korujen puolelle ja sitten silmiini pätkähti nappikorvikset. Ihan mielettömän hienot! Miten joku voi osata tuollaisia? Ne oli sellaiset paksuhkot napit, joihin oli punsseloitu kuva. Ajattelin että pakko olla valmis pohja... Mutta ei ne kyllä siltä näytä...


Sen kummemmin ajattelematta (ja sivua talteen laittamatta) asia unohtui pariksi päiväksi, kunnes eräänä yönä välähti. Tiedättehän tunteen, kun herää ja pomppaa melkeen istumaan ja pitäisi päästä tekemään homma heti. Pakko oli odottaa seuraavaan iltaan ennen kuin pääsin kokeilemaan.




Oon aika ylpee, kun kaikki on mun omaa käsialaa taustakappaletta lukuunottamatta. Toisessa korviksessa näyttää kuvassa olevan jotain ruskeaa reunassa. Ainakaan näin yöllä sitä ei erotu paljaalla silmällä. Toinenkin versio on tulossa, mutta sen kanssa tulikin sitten "hieman" (lue: koskaan ikinä milloinkaan en hommaan enää ala ja tukkaakin revittiin niiden kanssa...) ongelmia ja se on vielä happokylvyssä.


Tuosta ajatus sitten poukkoili seuraavaan. Sellaiset puolipallonapitkin tahtoo hän tehdä!



Näissä pinta on vedetty viilalla tuollaiseksi mattapintaiseksi. Halkaisija 5 millimetriä. Isommatkin on tulossa, mutta viilakäsi väsyi.


Ja viimeisenä vielä vesivalukukkanapit


perjantai 7. elokuuta 2009

Ottakaa vasara multa pois!


Josku joku juttu on niin pop, että sitä pitää tunkea joka koruun. Kuten nyt näitä juotettuja renkaita, jotka on vasaroitu.


Kaulakorussa on vasaroitujen renkaiden lisäksi käsinpunottua papuketjua. Tällä kertaa se oli paljon helpompaa, tuli oikeen tunne, että vitsit mä oon hyvä ;) No ei ihan, mutta melkeen. Niin ja on siinä prasioliittipisara ja prehniittejäkin matkassa. Paulalla on ollut vastaavan muotoisia blogissaan, mutta isommilla renkailla tehtyinä (ja siten paljon kauniimpia... Miks mulla ei ole isompia renkaita?)




Kuva on kamala. Tulee ehkä uusi, jos ehdin ottamaan.


Rannekorussakin on yllättäen samoja rinkuloita. Ja ihania mystisiä kvartseja, tällä kertaa sateenkaarenvärisiä kirkkaita. Lisäksi koruun eksyi roskapussin aarteita. Yhdessä tilauksessa tuli rikkinäinen salpalukko ja tarkoituksena oli juottaa se kuntoon, mutta yllättäen se homma on jäänyt. Vesivalukukkia tehdessä lukko osui käteen ja päätin, etten mä siitä mitään lukkoa enää tee, vaan kokeillaanpas juottaa tuollainen vesivalukukka siihen kiinni. Ihan varma en ole vielä, otanko koko tuunatun komponentin pois ja korvaanko tavallisella rinkulalla. Kun ne vaan on niin kivoja.


Lukkoon päätyi pörräilemään vielä yksi sudenkorentokin.


Sateenkaaren tuolla puolen



torstai 6. elokuuta 2009

Helmetin heinäkuun haaste


Helmetissä oli heinäkuun haasteena Mummo.


Aihe sattu sopivasti kohdille, sillä vaikka omat mummoni ovat kuolleet 10 ja 15 vuotta sitten, jostain syystä tänä kesänä olen heitä muistellut enemmän kuin vuosiin. Sekä äitini että isäni olivat pahnanpohjimmaisia, syntyneet kun mummoni ovat olleet nelissäkymmenissä. Siitä syystä omien muistikuvieni mummot ovat aika ikäkkäitä. 


Molemmat esiäitini, sekä Mummu että Muori elivät pitkän elämän, joka ei ollut mitenkään helppo. Muorilla oli 11 lasta ja Mummun mies kuoli, kun äitini oli alle 10 vuotias. Elämä ei ollut mitenkään leveää. Muistan molemmat mummoni käsityöihmisinä. Varsinkin Muorilta syntyi käsityö kuin käsityö. Hänen jäljiltään on muistoina kirjailuja, virkattuja sängynpeitteitä, sukkia, mattoja jne.  Mummu puolestaa teki hienoja lapasia virkkuukoukulla. Itse asiassa vieläkin taitaa löytyä käyttökelpoisia mummun villasukkia. Sen verran runsasta oli tuotanto.


Tänä kesänä vanhempani ovat alkaneet laittamaan äidin kotipaikkaa. Varastoja on siivottu, kattoja korjattu ja muuttipa vanha hirsinen puojikin paikkaa.


Muorin kädentaitoihin puolestaan törmäsin, kun aloin sisustaa tytöilleni makuuhuonetta. Mieleisiä sängynpeitteitä ei löydy mistään. Paitsi... Muorin virkkaamat! Pienen kunnostuksen jälkeen ompelin ne käsin tukevalle kirsikansävyiselle kankaalle. Tulikin kauniit (ja prinsessaiset) sängynpeitteet.


Näihin muistoihin osui Helmetin aihe sopivasti.


Etsaustyö, josta tulee avaimenperä, kunhan saan hommattua siihen avainlenkin.


Tämä etsaus oli toinen minkä tein. Ensin tein sen teippitekniikalla ja lopputulos oli tähän tarkoitukseen ihan liian steriili. Kokeilin uudestaan, ja nyt se näyttää sille mille pitääkin. Jalanjäljelle, joka on jo hieman haalistunut ja kulunut, mutta joka on kuitenkin aina sydämissämme.


Jalanjäljissä



 

lauantai 1. elokuuta 2009

My sweet Pumpkin!


Tässä blogissa ei vielä mainita s-kirjaimella alkavaa vuoden aikaa. Tämä koru ei hehku sen väreissä vaan tämä hehkuu polttavana kuin aurinko, josta olemme saaneet nauttia.


Etsauskokeilu jälleen. Piirustustaito olisi suotavaa, mutta kun sitä ei omista, niin on vain tyydyttävä yksinkertaisiin muotoihin. Lisukkeena karneolia oikeen hehkuvan oranssina. Sellaisena, jonka sävyisiä paitoja näytti tulevalle vuodenajalle olevan kaupoissa.


Harvinainen koru, kun korviksetkin syntyivät samaansyssyyn.


My sweet Pumpkin



 





Korviksista en tiennyt kumpi oli kivempi kuva, toinen on tarkempi, mutta toisessa on pehmeämmät sävyt...