Joulu...

Tämä joulunaika menee niin nopeaa. Kolme yötä jouluun on... Paljon vielä tekemättä, mutta mukavia asioita. Ikävät kaappien siivoukset saa jäädä tulipalopakkasten aikaan tai muuhun sopivaan ajankohtaan. Perussiivous ja kuusi sisälle. Tänä vuonna en anna itse yhtään korulahjaa kenellekään. Hämmentävää.

Joulua on valmisteltu. Mm. pinkki piparkakkutalo.

Tyttöjen huilukonsertti pidettiin tunnelmallisessa Kruununmakasiinissa. Ihania pieniä ja niin taitavia esiintyjiä on ilo katsoa.

 Kuvassa kilisee ja kolisee tonttupajassa.

Perinteinen joulukalenterivaihto tehtiin Inkun kanssa. Iloa on riittänyt joka aamulle. Vaihdettiin hieman luukkujen sisältölistaa ja aiheeseen tulen palaamaan, sillä listalla oli mm. pari korun alkua, joista sitten toinen jatkaa loppuun.

Jäbä-poikakin toivottelee Iloista Joulua kaikille!

Varaston siivous ja siitä seurauksena alennusmyynti.

Sain eilen viestiä, että Taitomaan kauppapohja lopettaa toimintansa tämän kuun loppuun. Sen seurauksena helpottaakseni omaa työmäärää ja siirtoa uuteen kauppapaikkaan, pidän hurjan kesäsiivouksen ja alennusmyynnin.

Kipaise dKE korujen kauppaan ja nappaa kesämekollesi piristystä hurjan halvoin hinnoin. Nahkakorut on -20%, ja helmikoruissa alennuksen alkavat -25%. Joitakin tuotteita jopa puoleen hintaan.

http://www.taitomaa.fi/shop/Katri

dKE korut kiittää :) Ja palaa bloggaamaankin, kunhan koruinto palaa. Iloista juhannusta! dKE inspiroituu (toivottavasti) Budapestissä.

Bonuksena vielä kuva Jäbästä 4 kk. Miten tällaiselle tuholaiselle voi olla vihainen?

Joulu!

Piparkakkutalo vilahtikin jo eilisessä kuvassa. Tänään vähän tarkemmin. Äänin 1-3 (minä-lapset) piparkakkutaloon ei saanut laittaa mantelikattoa vaan "KARKKIA SE OLLA PITÄÄ!" = kattoon laitettiin karkkia.  Liekö insinööreillä ollut ongelmia lujuuslaksennan kanssa, kun toinen puoli räystäästä koki romahtamisen. Ei anneta sen häiritä. Pihalla seisoo 5-vuotiaan tekemä nallekarhu ja aidastakin on jo muutama karkki tehnyt katoamistempun parempiin suihin.

Joulukuusi on koristeltu.

Leivinuunissa muhii aattoyönä kinkku...

 Näihin tunnelmiin päättyy dKE korujen joulukalenteri. Kiitos kaikille seuraajille.

Oikeen ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Aatonaatto eli 23.12.

Huomenna se on, lasten suuri päivä. Aikuistenkin, mutta vähän eri syystä. Minä ainakin odotan joulupöydän herkkuja, rauhaa, tunnelmaa, suklaata... Enemmän kuin lahjoja, vaikka niitäkin on mukava saada.

Korutarvikkeet on siivottu pois. Koti on siivottu ja raikas. Nyt vaan ollaan.

Jännittävää aatonaattoa. Huomenna, huomenna, huomenna... :)

15. joulukuuta

Tässä vaiheessa kalenterin pitäminen alkaa käydä haasteelliseksi. Koruja olisi kyllä tehtynä, mutta se kuvaaminen. Tänään en ehdi kuvaamaan koruja, joten pari kuvaa jouluvalmisteluista.

Tyttöset leipoivat pipareita, minä levitin pikeerin ja tytöt koristelivat. Minulle jäi myös nauhansitojan rooli. Näitä ajateltiin laittaa pienten joulumuistamisten mukaan sekä sitten joulukuuseenkin tai asetalmaan, katsotaan nyt mitä keksitään.

Tämän näköisestä herrasta yritettiin ottaa joulukorttikuvia. Ikää pojalla on 5,5 kuukautta. Masentuneen olemuksen alla piilee pieni tuholainen, mutta joka sulattaa kyllä kaikkien sydämen.

Koitapa siinä ottaa kuvia, kun kuvattavalla on rekvisiitat suussa ja sen naama näyttää tällaiseltä tai sitten se ehtii häipyä kuvasta moneen kertaan. Naurusta ei meinannut tulla loppua.

13. luukku ja on aika postittaa joulukortit

On viimeinen joulukorttien postituspäivä, jos ne haluaa lähettää edullisemmalla hinnalla. Tällaisia kortteja lähti meidän perheestä. Alunperin suunnitelma oli laittaa valmiita kortteja, joita päiväkodin vanhempainyhdistys myi. Ostinkin ne jo, mutta enhän mä nyt niitä voi lähettää vaan teen jotain yksinkertaista ja mustavalkoista nopeasti itse. Kortteihin materiaaleja en ole ostanut kuin teipit, muut löytyivät omista varastoista ja leiman ostin askartelukirppikseltä. Ja eihän niistä nyt sitten mustavalkoisia tullutkaan.

Ja voittaja on...

Mahtavasti väkeä osallistui arvontaa ja sainkin kirjoittaa 78 arpalippua. Random.org pyöräytti voittajaksi seuraavan....

Numeron 3 sai Jaana Metallin kosketuksesta.
Jaana voi laittaa toiveitaan palkinnosta minulle sähköpostiin katrin koruavaruus (at) kotinet PISTE com

Ja pikkuinen lohdutuspalkinto lähtee vielä seuraavalle....

Numerolle 43. Eli Johannalle Hopiareunukseen. 

Kevään askartelukurssilta

Kävimme seiskaveen tyttösen kanssa lasten ja aikuisten askarteluviikonlopulla. Mukavaa oli ja monenlaista uutta tuli kokeiltua tai oikestaan katsottua vierestä ja tarvittaessa vähän neuvottua, mitä kannattaisi tehdä.

Ekan päivän aiheena oli Kevään linnut. Ihan ensin toteutettiin aplikaatio kankaalle, josta sitten myöhemmin tulee taulu.

Suunnittelu ja toteutus Tyttö 7v. Minä ompelin tipulle silmät. Ompelu olikin tyttöselle mieluista puuhaa ja sitä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka.

Seuraavaksi huovutettiin linnuille puut.

Toisena päivänä tehtiin leimasinmuotit, näissä piti aikuisen leikellä kuviot kirurginveitsellä irti ja leimattiin kortteja. Ja tietysti viimeisteltiin edellisen päivän työt loppuun ja mikäli villaa jäi, sai huovuttaa helmiä ja tehdä koruja. Me olimme käyttäneet omat villamme niin tehokkaasti, että se jäi välistä joten tyttö aplikoi sen sijaan huovutuspuuhun linnun.

Kurssi oli kiva, vaikka meidän tytöllä tämä viimeisin korttiaskartelu ei saanut suurta suosiota. Kuulemma liian tavallista. Aplikaatiota tulemme todennäköisesti harrastamaan jatkossakin.

Korujakin olen tehnyt, mutta kuvaamaan en ole ehtinyt. Muutama kierre lisää tullut elämään, niin aika on tahtonut olla kortilla. Palaillaan linjoille. Hiihtoloma on just nyt.

Kevätpuolen kiireitä.

Älkää luulko, että olen lopettanut koruntekemisen kokonaan. E-hei. Elämä on vaan joskus niin kiireistä, ettei ihanalle harrastukselle jää aikaa. Oman sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet -kurssin lisäksi meidän perheen kevätpuoleen on mahtunut mm. seuraavia juttuja.

Keskimmäinen lapsi, silloin 5-vuotias, aloitti alkutalvesta soittamaan huilua. Tai eihän se Suzuki-metodilla lapsi aloita vaan sen aloittaa jompikumpi vanhemmista, eli tässä tapauksessa äiti. Tämä äiti on opetellut kevään aikana huilun puhallustekniikan, soittoasennot ja muutaman yksinkertaisen kappaleen. Ostakaa makkaraa, Maijan karitsa ja Tuiki tuiki tähtönen sujuu jo kivasti.

Sitten olemme juhlineet muutamat syntymäpäivät...

Ylempi kakku on 6-vuotiaalle prinsessalleni ja alempi 9-vuotiaalle soturille.

Vappukin oli...

Tämä kisuli täyttää muuten kesällä jo kolme.

Ja pientä sisustusjuttuakin on tullut harrastettua...

Lisäksi kevään mittaan on syntynyt pipo ja pieni Lehmus-huivi tälle tulevalle kolmivuotiaalle, mutta niistä ei nyt ole kuvaa.

Oma juoksukoulun kevätaloitus on kohtuullisella mallilla, tosin pari viimeistä viikkoa meni hieman kakkuja syödessä...

Jotain korujakin. Kuvat on vaan niin kaameita, mutta laitetaan esimakua, kuvaan uudelleen, jos ehdin.

Hopeasavikurssilla syntynyt sydän. Pursotustekniikkaa oli pakko kokeilla uudelleen, vaikka se edellisella kurssilla tuottikin pettymyksen. Nyt tulos on jo huomattavasti parempi. Tähän sydämeen kopioin härskisti yhtä toista kurssilaista ja sydämen sisällä on zirkoni. Ajatukset ei tainneet olla ihan koruntekohetkellä mukana, kun valitsin kirkkaan zirkonin, eihän se sieltä mihinkään näy, kilisee vaan vienosti.

Kaverina on savukvartsia, onyxia, hopeaa ja käsinvärjättyä silkkinauhaa. 

Koru on pitkä... Nääääääin pitkä: