"Se olo"

Huomio!

Loput tammikuun 2010 korut löytyvät klikkaamalla tähän.

Eihän tää nyt kummoinen ole, mutta eka sellainen tälle vuodelle, josta tuli "se olo". Silmiin nousee palo, vesi herahtaa kielelle, kädet hikoavat, syke nousee, ajatus jankkaa samassa ja odottaa vaan iltaa, että talossa desibelit laskevat ja saa keskittyä.

Koru syntyi tarpeesta. Jotain itselle ankeaa valkoista työtakkia koristamaan, sillä ensi kuun alusta teen pikkuhiljaa paluuta oikeisiin töihin äitiys- ja hoitovapaan jälkeen. Onneksi aluksi vain muutaman päivän viikossa, että ihan varmasti koruilemaankin vielä ehtii.  Koru vaatii joko patinan pintaan tai sitten koko homma menee uusiksi, sillä väriä pitää olla, että erottuu. Harkitsen yön tai kaksi ja jos päädyn tekemään uuden, tämä menee myytäviin.

Pönttö päivässä ja jännetupentulehdus?

Olemme tehneet pientä remonttia ja helmet ovat saaneet pölyyntyä ihan rauhassa. Eteinen ja tuulikaappi ovat saaneet uuden ilmeen. Seinät on maalattu, lattiat laitettu, uutta kalustetta on tulossa jne. Nyt on pienenpien sisustusjuttujen aika.

Onkohan jokaisella naisella samankaltainen himo koreihin kuin minulla ja aika monella ystävälläni. Koreja ei voi koskaan olla liikaa ja niitä voi aina käydä katsomassa kaupoissa, josko joku kiva kori löytyisi... Minäkin etsin uuteen eteiseen koreja, mutta nyt olin niin kranttuna, että en kelpuuttanut valmista kaupasta. Pitää tehdä siis itse, niin saa sellaisen kuin sattuu tulemaan haluaa.

Löysin netistä ohjeen virkattuihin koreihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Virkatahan mä en oikeasti osaa, mutta tällainen helppo ohje oli kuin tehty mulle. Tilasin Lilliä ja Ekoa ja koukku viuhumaan. Kude oli aika jäykkää käsitellä ja kädet olivat kovilla, mutta yllätyksekseni kori valmistui yhdessä illassa.

Tein ensin valkoisen korin ohjeen mukaan. Olin ihan tyytyväinen, mun taidoilla ookoo, vaikka pohja on hieman vääränkokoinen. Yön aikana rohkaistuin ja päätin soveltaa ohjetta. Tein punaisen korin Ekosta, joka oli käsille mukavampaa, koska ei ole niin kovaa, mutta lopputulos on tietysti myös vähemmän tukeva. Tässä pohja on hyvä ja muutenkin olen tyytyväinen koriin. Viimeiseksi sitten beige kori taas Lillistä toteutettuna ja nyt uskalsin soveltaa ohjetta kunnolla, joten korikin on oikeen mallikelpoinen ja koostaan huolimatta tukeva. Valkoinen on pienin ja sen halkaisija on 25 cm, beigen taas 30 cm.

Mitähän sitä sitten keksisi?

Niin juu. Siivouspäivä ulottuu myytäviin koruihinkin. Korviksista pieni tarjous...

Uusi vuosi 2010

Sama juttu joka vuosi. Ennen joulua korutehdas käy niin kovalla tohinalla, että kun joulurauha julistetaan ja helmet siivotaan joulun tieltä kaappeihin, samantien iskee korujumi. Se on kestänyt jo monta viikkoa eikä huvittaisi tehdä mitään. Mielessä pyörii vain ajatus siitä, että pistäisi koko roskan kirpputorille myyntiin. Onneksi tunne on tuttu ja tiedän, että ajan kanssa inspiraatio ja helmeilyilokin tulee takaisin. Yleensä se kiilto silmiin palaa entistäkin hullumpana.

Muutama koru on syntynyt kuitenkin. Sellaisia koruja, jotka on luvattu tehdä jo paljon ennen joulua.

Lammen pinnalla koruun kaivattiin mustaa versiota. Onyxia ja spinelliä kera papuketjun. Oikeasti kaunis ja kiiltävä, uskokaa mua!

Ja kambabajaspiksista ranteeseen ihanaa peruskorua.

Jos korujen tekeminen tökkii, kuvaaminen tökkii vielä enemmän. Muitakin kuvia uusista koruista otin, mutta niistä tuli vielä vähemmän julkaisukelpoisia.

Parempia aikoja odotelessa.

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Joulurauhaa

Tämän kuvan myötä Koruavaruus-blogi siirtyy joulun viettoon. Kauppa toimii normaalisti kuitenkin ja sähköpostit luen säännöllisesti. Näemme jälleen välipäivinä tai ensi vuoden puolella.

Jännitys tiivistyy päivä päivältä ja paljon ollaan jouluvalmisteluja tehty. Kuvassa mm. 4-vuotiaan tekemä seimiasetelma, yhdessä pursottamamme "jouluiset" kuviot mm. Tatu ja Patu -kirjojen Aapiskökkö.

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Nyt syttyy valot tuhannet

myös tänne Pohjolaan,

ja taivahalta tähtöset

jo luovat loistettaan.

Taas yli koko maailman

käy tieto verraton:

Jo syntyi Poika Jumalan,

jo Kristus tullut on.

Oi Betlehemin tähtönen,

luo valos päälle maan!

Tuo joulurauha suloinen

myös majaan matalaan.

Nyt avaa ovet sydänten,

ne siitä rauhan saa.

Kas, loiste joulutähtösen

tuo rauhan maailmaan.

Emmy Köhler

Suomeksi: Kullervo

 

Valkoiset hiutaleet...

 

Sain täyttää Helmetin joulukalenterin luukun numero 14. Toivottavasti hopeinen rintaneula kera vuorikristallin auttaisi, että koko Suomeen saataisiin edes himppusen lunta. Musiikkiviitteenä Tulkoon Joulu, joka taas tänä jouluna on soinut päässäni. Minun jouluni on perinteinen. Sekoitus tonttuja ja enkeleitä, lumihiutaleita, kimalletta, tähden tuiketta, satua ja taikaa, salaisuuksia, lahjoja, hyvää ruokaa, mutta myös rauhoittumista, kauneimpia joululauluja, yhdessä oloa.

Jouluun on enää 10 yötä, toivottavasti joulu tulee meille jokaiselle

Täällä voit halutessasi kuunnella koko kappaleen.

Vanhan korjausta ja uuden tuunausta

Ensimmäiseen korjattavaan koruun liittyy paljon muistoja. Korun korjattavaksi antaneen lapset olivat leikkineet pieninä tällä korulla, kun muita leluja ei ollut ollut antaa. Vaarallista, mutta onneksi helmien langat olivat katkenneet vasta paljon myöhemmin. Veikkaisin helmiä noin 40 vuotta vanhoiksi. Helmet ovat muovia, mutta muistojen ja iän (sekä helmessä olevien pikkuisten hampaan jälkien) takia korjaaminen kannattaa ehdottomasti. Isoimmat helmet ovat muuten pari senttisiä.

MUOKKAUS 17.12. Helmet olivatkin aitoa vintagea, sillä ikää korulla oli 52 vuotta.

Toinen korjattavaksi tullut koru oli ihan uusi, kerran pidetty. Helmet olivat todennäköisesti vain tukkunauhassa, siltä se ainakin näytti. Ohutta, ompelulangannäköistä vaan. Koru oli yksi suora pötky, ei lukkoa, vain korumetalliset sydämet solmittuna päähän. Ihmettelen, miten se on kestänyt edes sen ensimmäisen käyttökerran. Onneksi korun saattoi korjata ja muokata mieleisekseen.

Pujottelin helmet vaijeriin, lätkyttelin sydämiin tekstit ONNI ja ILO, lisäsin lukon, lukkoon irroitettavan riipuksen sydämistä sekä lumihiutaleen. Riipus on irroitettava, koska korun omistaja meinasi, ettei sydämiä korussa tarvisi olla, mutta minusta niissä oli sen verran potentiaalia, ettei niitä nyt roskiin laiteta.

Onni ja Ilo

Seuraavaksi sitten jo jotain uutta. Nämä olivat vain sen verran mukavia korunkorjauksia, että halusin ne esitellä teillekin. Koskaan ei kannata heittää roskiin korua, sillä lähes aina se voidaan korjata tai tehdä kokonaan uudenlaiseksi.

Joku repii mun kalenterista sivuja!

Joulukalenterin luukkuja on avattu jo monta ja kaikki hommat on vaiheessa. Ou nou! Pikkuinen flunssanpoikanenkin tuli häiriköimään ja keskeytti toiminnan tonttupajalla muutamaksi päiväksi. Nyt ollaan taas melkeen täydessä terässä ja homma jatkuu...

Sain palautetta: "ei se uusia koruja ollenkaan ole laittanut sivuille, monta kertaa oon kattonut" Joten laitetaan jotain. ;)

Sain pyynnön vaaleanpunaisesta Anastasia-tyylisestä rannekorusta.