Kävipä hassusti, että koruntekijällä oli poikkeuksellisesti vaatteet ennen koruja. Kevään häihin käveli mekko vastaan kuin itsestään jo muutama kuukausi sitten ja pakkohan se oli ostaa. Korut ovat antaneet hautua, ja lopulta päädyin siihen, että koska mekon yläosassa on koristeleikkauksia ja rynkytettyä kangasta ja kevätsää vaatii hartioille jotain (onko se sitten itse neulottua, saa nähdä, kun projekti on ns. vaiheessa), niin kaulakorua ei tule. Ja sehän tarkoittaa sitä, että ranteeseen ja korviin tulee enemmän. Just siten, miten talven aikana suuressa maailmassa punaisella matolla on nähty.
Mekko on tummahkon liilan sävyistä hieman metallinhohtoista kangasta ja hartioille tulee joko harmaata tai mustaa, riippuu valmistuuko vai ei. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että mä saan romplata suosikkilaatikoita, eli ametistia ja onyxia. Ja tietty hopeaa. Tuhkapilvet viivyttivät osaa tarvikkeisra hieman, mutta hyvinhän tässä vielä ehti. Mm. tämä hopeinen neliötanko viihtyi matkalla kauan.
Zara
Päivän kysymys: lisätäänkö roikkuvia osia vielä? Koru näyttää ranteessa täydemmälle kuin kuvassa.
