Viisumuistoja

 

Helmi-foorumin kuukauden teemana on Euroviisut. Pakkohan siihen on osallistua, kun aihe on niiiiiiiiin hauska.

Mun aiheeksi valikoitui seuraava kappale:

Ensin Wikipedian tiedot

- Vuoden 1984 voittaja (ekat arvaa tässä kohtaa)

- toi maalleen sen historian 4. voiton

- voitti kakkoseksi tulleen 8 pisteellä saaden itse 145 pistettä

- on viimeisin voittaja, joka on esiintynyt numerolla 1

- sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen huonommista Euroviisuvoittajista

- kappaleen esitti kolme mormoniveljestä

Omia muistelmiani (korostetaan, että olin silloin ekaluokkalainen ;)):

- ne pojat oli mahdottoman söpöjä (isompien mielestä, mä olin liian nuori vielä sellaiseen)

- ne osasi tanssia ihan älyttömän hienosti

- tanssiliikkeet opeteltiin koulussa ja pihaleikeissä

- meillä oli kasetti, jossa kyseinen viisu oli

-sitä kuunneltiin paljon

- ne kimallekengät oli siistit

Tässä se tulee Herreys: Diggi-loo Diggi-ley

 

 

Pihkassa

Huomio! Loput kesäkuun 2010 korut löydät klikkaamalla tähän. Päädyt vanhaan Vuodatuksen blogiini.

Merimiehet toivat reissuiltaan tuliaisiksi monenlaista tavaraa: eksoottisia hedelmiä, posliinia, piskettejä, posliinikoiria, leninkejä, huiveja, toipa joku lentokalan siiven tai krokotiilen päänkin. Onnekas se morsian, joka sai korun. Eihän sitä nyt oikeaa kultaista, mutta jos edes Pohjolan kultaisen...

Merimiehen tuliainen

Pekkaperuskorvis ja Pirjomelkeenperusnauha

Voi että tää otsikoiden keksiminen on yhtä juhlaa.

Eilen illalla hömppäelokuvaa katsoessa kaipasin jotain puuhaa. Helminauhan solmiminen silkiiin toimii aina. Esittelyyn koru kelpaa mainiosti, sillä mä oon niin ylpee. Hillolaatikon kansi narahti ja tämä ihana monta vuotta hilloamani kaiverrettu, äärettömän kaunis vuorikristalikukka pääsi koruun asti.

Angelican kaulalla

Äitienpäiviksi näitä korviksia tuli tehtyä useammatkin. Kaikki muut menivät, mutta yhdet jäi mulle pöydälle, josta ne vähitellen voisi ehkä siirtää myytävien laatikkoon.

Moni kakku päätä kaunis...

Eipä uskoisi, että 4,5 vuoden korutekemisen jälkeen voi mokata näin vaijerikorussa. Kaikki oli kohdillaan siihen asti, kun sovitin korua, mutta yllätys yllätys lukkoa ei saa kiinni korun ollessa ranteessa.

Valkoisia makeanvedenhelmiä ja hopeaa korussa, jonka nimi voisi olla "Moni kakku päätä kaunis" tai vaikka "Kaikki ei ole yhtä hienoa, miltä näyttää".

Ei millään viitsisi purkaa, mutta pakkohan se on. Olkoon tämä taas opiksi ja muistutukseksi allekrjoittaneelle. Ajattelu on sallittu koruja tehdessä.

Koruavaruus testaa

Ystävä toivoi äidilleen lahjaksi meripihkakorua. Niin ja tietysti meripihkan täytyisi olla aitoa, eikä mitään muovi- tms. jäljitelmää. Siinäpä pulma selvittää netin välityksellä, onko tavara aitoa vai ei. Osassa kaupoissa hinta oli liian halpa verrattuna kuvassa olevaan tuotteeseen, mutta lopulta löytyi sopivan mallinen ja sopivan hintaluokan meripihkahelmi.

Helmet kotiutuivat ja aloitin testaamisen.

Ensin tökin helmipoloa kuumalla neulalla. Tulos: pihkan tuoksu.

Sitten kokeilin kelluttaa helmeä lämpöisessä suolavedessä

Kelluihan se.

Keitin helmeä: pinta sameni...

Sitten kokeilin polttaa helmeä. Ja iloisestihan se syttyi palamaan ja pihka haisi.

Voisiko näiden kokeiden perusteella jo uskoa, että olen saanut aitoa meripihkaa?

Kurkataan pikkuisen, mitä meripihkasta on tulossa.

Ja sitten yksi valmis kukkanen lyhyessä satiininauhassa.

Näitä kaunokaisia kun olen pyöritellyt käsissäni, täytyy ihmetellä, miksi en ole aikaisemmin ostanut meripihkaa?

Hikisen päivän hikinen iltaurakka.

Jostain syystä, en tiedä miksi, aurinkosta kai tää johtuu, tilasin kiviä, joissa yhdistyy helmeilyn inhokkivärini, eli keltainen ja hankala raakakiven muoto. Tänään nämä kotiutuivat ja täytyy myöntää että piti ihan istahtaa ja huokaista. Näistä ei ikinä voi tulla yhtään mitään.

Suunnitelmia oli vaikka kuinka, mutta purin ja päätin pysyä yksinkertaisessa. Periksihän en anna, kun tällaisia kummallisuuksia olin mennyt tilaamaan. Valikoin nauhasta kaikista pienimmät ja helpoimmat kivet. Onhan näistä nyt jotain saatava aikaan.

Päivänkehrä

Ja korvikset

Kuvasin samalla jäljelle jääneet kivet. Olen siis aika varma, että loput menee myyntiin.

(muoks. Menivätkin jo parempaan kotiin)

Ja ne korvikset

Edellisen postauksen rannekoruun tulevat korvikset saivat innoituksen ja idean Sirpaleen upeista ja todella taidolla ja huolella tehdyistä koruista. Ihan mielettömiä. Kannattaa käydä katsomassa ja ihastelemassa, jos Sirpan korut eivät ennestään ole tuttuja.

Nää on mulle ihan itselle.

Zara

Hopeaa, spinelliä ja vaaleita ametisteja.