Kun oma pää ei säteile, kopioidaan toisia

Eilen illalla alkoi helmilaareista kuulua vaimeaa kuiskutusta. Joku aika sitten Helmetistä @nulta ostamani amatsoniittimöhkyräthän ne siellä vaativat päästä rannekoruun. Kovasti olin innoissani ja muka keksin kivan jutun. Hah hah. Kun koru oli valmis, se näytti pelottavan tutulle. Oli pakko yötä myöten kiertää kaikki korublogit ja sieltähän se löytyi Inkun sivuilta. Ja vieläpä nolosti eilisen merkinnän kohdalta. Kylläpä nolotti. Inkku kuitenkin kilttinä ihmisenä lupasi, että saan laittaa tämän tänne.

Korussa on amatsoniitin lisäksi savukvartsihelmiä (6mm) ja balinhopearinkuloita. Ensin meinasin laitta vuorikristallia, mutta viime metreillä vaihdoin savukvartsiin. Hopearinkuloiden kanssa kävi hassusti, sillä olin muka tilannut niitä lisää ja aloitin korun tekemisen vanhasta pussista, mutta uudet rinkulat olivatkin paljon pienempiä (siksikö ne niin halpoja olivatkin?) ja siksi hätäratkaisuna jouduin laittamaan kukkasen ketjun jatkoksi. Ei kun tietysti tää oli harkittu ratkaisu, kiva se ainakin on.

Keittelin yöllä vielä kananmunankin. Mies epäili mun olevan raskaana, mutta ei, patinointiin tämä muna meni. Aamusella harjailin hammasharjalla vielä ylimääräisen patinan pois.

Patinointipussissa


Apinoinnista huolimatta olen ihan tyytyväinen kuivan kauden jälkeen tehtyyn SmokedMint -koruun.

Millefioreja

Päivät on kuluneet muissa puuhissa, pihalla, siivotessa, ostoksilla ja pojan kerhon kotieläinpuiston retkellä, niin ettei helmille ole jäänyt aikaa. Kaiken lisäksi ne olla möllöttää hiljaa vaan laatikoissaan. :( Olkoot. Koska minulle tuli bloggaamisen pakko, laitan viime viikkoisen helmi-illan yksinkertaisia tuotoksia.

Koskaan en ole tykännyt millefiorihelmistä. Minusta ne on olleet lähinnä kummallisen yököttävän kukikkaita. Kun pääsee tilaamaan verorahoilla, tulee kokeiltua sellaistakin, mitä ei ehkä itselle tulisi koskaan tilattua, onhan joukossa erilaisia ihmisiä joiden maku on erilainen. Kun helmet Villihelmestä kotiutuivat olin yllättynyt positiivisesti millefiorisydämistä. Nehän oli oikeen kauniin kesäisiä. Minulle jäi jäljelle valkoiset pienet sydämet ja isompi keltakukallinen. Tässäpä neuvomisen ohessa toteutettu kaulakoru ja korvakorut, Daisy nimeltään. Kummallista, miten keltainen ja vihreä, aikaisemmat inhokkivärini, näyttävät tässä ihan kivan kesäisiltä.

Helmet on hiljaa

Hirveä into tehdä koruja. Ihan mahdoton. Mutta helmet on ihan hiljaa. Kaikki mun helmet tuntuu ihan tylsiltä ja ne pyörii illasta toiseen vaan laatikolta alustalle ja takaisin laatikkoon. Mikään idea ei toimi ja jos toimii, niin helmiä ei ainakaan ole tarpeeksi. Onpahan ollut aikaa katsella pari elokuvaa ja vaan olla. Telkkarista tulee muuten ihan kamalan huonoa ohjelmaa. Ei kannata vaivautua.

Tänään illalla helmet pyörivät taas samaa tuttua reittiään. Pari tuntia suunnittelin ja testasin, mutta ei. Olin jo pakkaamassa kamoja takaisin kaappiin, kun Nindeltä ostamat lehmuksen vihreät makeanveden helmet pistivät silmiini. Sitten osui silmiini vaaleanpunaiset mv-helmet ja päätin kokeilla. Vaihdoin välillä vaaleanpunaiset valkoisiin, mutta palasin takaisin vaaleanpunaisiin. Hopeinen leppäkerttu pois ja tilalle ruusukvartsikukkaset. Tästähän tuli hyvä ja oikeastaan tämä sopisi hyvin Prinsessa Ruususen kanssa yhteen. Voiko tästä kesäkorusta luopua? Huomatkaa: taas tuli pikkuisen epäsymmetrisyyttä symmetrisyyden keskelle. Mä oon melkeen ylpeä! (menen mittaamaan kuumeeni, tykkään vihreästä???)



Sitten pari jo aikaisemmin syntynyttä korua. Ruusukvartsi-onyx narukoru... Näääääin:



Ja Satuhelmestä ostamani ihkaensimmäiset turmaliinini päätyivät kultadubleen kaveriksi.



Myytäviin menee, jos vaan raaskin luopua. ;)

Otsikon keksiminen on kamalan vaikeeta

Varsinkin silloin jos ei ole mitään asiaa. Höpistään nyt jotain, koska minähän rakastan olla äänessä. ;)

Tänään ehdin ekan kerran kunnolla tutustua äitienpäivälahjoihini. Poika (5v) oli askarrellut sellaisen äiti-taulun, johon oli piirretty tietysti mun kuva. Ihastelin sitä ja poika siihen, että sulla on siinä hienot korvikset. Todentotta: korvista lähti viivat, joiden päissä oli oikeen kunnon punaiset ja isot möllykät. Kuvasta löytyi myös punainen kaksirivinen rannekoru ja tarkemman tutkiskelun jälkeen myös kaulakorukin. Se vaan sattui olemaan niin samansävyinen sinisen paitani kanssa.  Ihan poika. :)

Tässäpä muutama tilauskoru. Kuvaukseen en jaksanut panostaa ollenkaan, sillä viime yö meni vaihteeksi korvatulehduksen merkeissä (seli-seli). Ensimmäinen on harmaansävyinen Swarovskirannekoru. Montanan sinistä, mustaa timanttia ja kirkasta ja tietysti hopeaa. Yksityiskohtana hopeinen neliapilariipus.



Ja settiin korvakorut...



Ja sitten ihanalle nettiystävälleni *vilkuti-vilkuti* taannoin tekemäni Karnevaali-rannekorun kanssa pidettäväksi korvikset. Tietenkin just sen sävyiset helmet olivat loppuneet minulta ja helmikaupasta, joten tässä on hieman jouduttu säveltämään. Haastetta toi mukaan tietysti se, että minun piti valokuvan perusteella yrittää valita värejä. Lopullisesti se, sopiiko nämä alkuunkaan yhteen selviää vasta, kun molemmat korut on samassa osoitteessa.
 

Syreeni ja pari korua ranteeseen

Helmien viemää Raijasta on kehkeytynyt melkoinen virtuoosi hopean kanssa lyhyessä ajassa. Minäkin tilasin häneltä joku aika sitten kunnolla patinoidun riipuksen, joka oli tarkoitus laittaa koristamaan punottua helminauhaa. Eilen illalla hommaan viimein aloin, mutta suunnitelmat muuttuivat matkalla. Tällä kertaa lankana oli 0,45 millinen lanka ja näihin helmiin se olisikin sopinut täydellisesti kahden langan tekniikkaa käyttäen. Homma eteni , mutta sitten katkesi lanka juuri langassa valmiina olevan neulan jälkeen. Ja mikään muu neula, jonka sain lankaan pujotettua ei suostunut menemään toista kertaa helmen läpi. Ja sinistä helmisilkkiä oli ihan kokonainen yksi pakkaus. Ärtymys. Leikkelin langat tänään poikki ja tartuin vaijeriin.

Korussa on kahta sinertävää sävyä makeanvedenhelmiä ja metalliosat on hopeaa.


Syreeni

Tässäpä sitten äitienpäivälahja äidilleni. Tosin vielä tämä juhlallinen lahjan antaminen ei taudin takia ole tapahtunut, mutta ehtiihän vielä, sillä äitienpäivä on joka päivä. Rannekorussa on kambabajaspisovaaleja hopeahelmiä. (miksiköhän kuvan noin vinoon laitoin?)


Viimeisenä Pärskeitä-rannekoru. Akvamariinisiruja ja Magsilta vaihdossa saatuja pronssin sävyisiä makeanvedenhelmiä (aalto vaahtoaa kohti kiveä) ja alemmassa ketjussa on pronssin sävyisiä siemenhelmiä joiden välissä on muutama akvamariinisiru (kivelle lennähtäneet pärskeet). Lukko on kuparia. Pikkuisen jäi harmittamaan, kun kupariset kiinnityshelmet  ja kiinnityshelmien päällyshelmet olivat yllättäen loppuneet. Päällyshelmethän voi onneksi lisätä jälkikäteen.

Nyt se lupaamani helminauha

Helminauhan solmiminen helmisillkkiin oli mukavaa homma, eikä ollenkaan niin kamalan vaikeaa, mitä kuvittelin etukäteen. Tai sitten minulla oli aloittelijan tuuria mukanani. Eka nauha on sellainen, mikä ei kamalan tarkkaa arvostelua kestä, sillä mun langat olivat väärän kokoisia, toinen oli liian paksua, eikä mennyt näistä helmistä kahta kertaa läpi ja toinen hieman liian ohutta, joten solmut tuppavat uppoamaan helmien sisään liikaa. Lisäksi päättelykohta on karsean näköinen. Yöks. Esittelen tämän kuitenkin ihan ylpeänä ja pää pystyssä, vaikka saksille taitaakin töitä olla tiedossa. Lukkona on Inkulta taannoin ostamani ihana hopeinen kukkasalpalukko, helminä HelmiQ:n sini-kulta-lajiltelma.



Äitienpäiväruusutkin ovat hieman päässeet nuupahtamaan, kun kukaan ei ole ehtinyt laittamaan niille vettä :o

Kaamee tauti

Kaamee tauti alkaa mun osalta olla takana. Kuopuksella mahatauti on jo kuudetta päivää ja kylkiluut entisessä pullerossa tyttösessä paistaa ja pari lääkärikeikkaa verikokeineen on takana. Isompikin sairastaa rajusti. Mies on siivonnut meidän sotkuja kiitettävästi ja valvonut muutaman vuorokauden putkeen.

Kuvia on luvassa piakkoin, kunhan tästä parannutaan, sillä sidoin yhtenä unettomana yönä elämäni ensimmäisen helminauhan oikeaan helmisilkkiin. En ole vielä edes ehtinyt katsomaan onnistuiko se.

Sähköposteihin vastailen kunhan ehdin. Helmeilevää viikkoa kaikille!