perjantai 23. toukokuuta 2008

Olipa kerran kaksi insinööriä...



...jotka juttelivat noin 6 kuukautta sitten kahvipöydässä. Toinen esitteli toiselle uutta muistkorttiaan, joka roikkui avaimenperässä. Muistikortti oli musta, mutta aika pienehkö, mitenkään kaunis se ei ollut... Helmeilijällä alkoi raksuttaa, kuinka muistikortin saisi kauniiksi ja käytännölliseksi. Suunnittelin siihen ensin Swarovskien liimaamista tai muunlaista helmityötä, mutta asia painui mielen pohjalle... Kului aikaa, kunnes eräällä kauppareissulla törmäsin tällaiseen. Ja ajatustyö alkoi välittömästi. Tästä pitää tehdä koru!

Työssä Vaaleanpunainen insinööri näyttää tältä:


Riipuksen saa kätevästi irroitettua hopeisen papukaijalukon ansiosta, joten koko korua ei tarvitse irrottaa kaulasta tai pöydän alle ei tarvitse ryömiä muistikortin lukemisen ajaksi.

Juhlaan ja vapaa-aikaan Vaaleanpunainen insinööri kaivaa esille naisellisemman puolensa ja näyttää tälle:


Muistikortin insinööri laittaa joko kännykkänauhaan ja puhelimeensa tai jättää suosiolla kotiin. Kuinka vaan.

Lähikuvaa vielä riipuksista


Korun materiaaleina on vaaleanpunaisia ja ruskeista makeanvedenhelmiä, Suklaanruskeita Swarovskin kristalleja, roosagalvanoituja lasisia delicahelmiä, hopeiset lukot ja filigraanikukkariipus, 2 GB:n muistikortti sekä kännykkänauha.

Muistikortti on vaan yllättävän söpö... Mihin mä voisin tarvia sitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.