Oman navan sisusta alkaa kiinnostamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Helmeilyyn ei riitä intoa eikä juurikaan voimia ja nakkiutuneet sormetkin vaikeuttavat työskentelyä. Jos ennen tippui lattialle paljon tavaraa, nyt sitä vasta tippuukin! :D Ja kun taipuvuus ihmisellä on noin nolla, miehellä on riittänyt töitä!
Sunnuntaina ja viime yönä helmet huhuilivat kuitenkin sen verran voimakkaasti, että päätin tarttua viimeisiin tilaustöihin.
Työkaverin korukivikello kaipasi korjausta. Omaa suunnittelua tässä on tosi vähän, mutta koska korukello oli harvinaisen sievä jo alkuperäiseltä suunnittelultaan, päätin kuvata senkin. Alkuperäisen kellon miinuspuoliin kuului se, että se oli tehty joustonauhaan. Jokainen vähänkään koruja tehnyt tietää, miten toimii joustonauha ja painavat korukivet sekä lisukkeena teräväreunaiset metallihelmet! Tämäkin kello oli tullut tiensä päähän Helsingissä suojatiellä. Osa helmistä oli tullut yliajetuksi, mutta onneksi suurimman osan työkaverini oli saanut pelastettua. Vaihdoin joustonauhan suosiolla paksuimpaan SoftFlekxiin ja kuparilukkoon, jospa tää viritys kestäisi hieman paremmin. Samalla ratkesi ongelma, mitä tielle jääneiden helmien tilalle.
Karneolimöllyköitä, hematiittia, kuparia ja antiikkihopeoituja helmihattuja.
Toiseen tilaustyöhön toivottiin sinistä. Minusta sininen on kamalan vaikea väri koruissa, varsinkin makeanvedenhelmissä, ja aika monta virheostosta on sinisen kanssa tullut tehtyä. Nyt kuitenkin toivottiin sinistä, kunnon sinistä ja kuvien perusteella tilaaja päätyi sähkönsiniseen. Rauhoittamaan tätä sineä hän toivoi pientä ja vaaleaa helmeä. Itseoikeutettu valinta oli pienet kimmeltävät kuukivirondellit. Väliin hopeaketjua (muinaisketju), hopeinen lukko ja kukka.
Kuunkajo
Riipusta lähemmin
Sunnuntaina ja viime yönä helmet huhuilivat kuitenkin sen verran voimakkaasti, että päätin tarttua viimeisiin tilaustöihin.
Työkaverin korukivikello kaipasi korjausta. Omaa suunnittelua tässä on tosi vähän, mutta koska korukello oli harvinaisen sievä jo alkuperäiseltä suunnittelultaan, päätin kuvata senkin. Alkuperäisen kellon miinuspuoliin kuului se, että se oli tehty joustonauhaan. Jokainen vähänkään koruja tehnyt tietää, miten toimii joustonauha ja painavat korukivet sekä lisukkeena teräväreunaiset metallihelmet! Tämäkin kello oli tullut tiensä päähän Helsingissä suojatiellä. Osa helmistä oli tullut yliajetuksi, mutta onneksi suurimman osan työkaverini oli saanut pelastettua. Vaihdoin joustonauhan suosiolla paksuimpaan SoftFlekxiin ja kuparilukkoon, jospa tää viritys kestäisi hieman paremmin. Samalla ratkesi ongelma, mitä tielle jääneiden helmien tilalle.
Karneolimöllyköitä, hematiittia, kuparia ja antiikkihopeoituja helmihattuja.
Toiseen tilaustyöhön toivottiin sinistä. Minusta sininen on kamalan vaikea väri koruissa, varsinkin makeanvedenhelmissä, ja aika monta virheostosta on sinisen kanssa tullut tehtyä. Nyt kuitenkin toivottiin sinistä, kunnon sinistä ja kuvien perusteella tilaaja päätyi sähkönsiniseen. Rauhoittamaan tätä sineä hän toivoi pientä ja vaaleaa helmeä. Itseoikeutettu valinta oli pienet kimmeltävät kuukivirondellit. Väliin hopeaketjua (muinaisketju), hopeinen lukko ja kukka.
Kuunkajo
Riipusta lähemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.