Tunnelmasta toiseen, eli nahkasta pitsisydämiin

Joskus korunteko ottaa oman aikansa. Neljä vuotta lienee kohtuullinen aika saattaa valmiiksi korusuunnitelma, vai mitä sanotte?

Toukokuussa 2009 postasin tällaisen pitsisydämen Hymne à l'amour, jos joku pitkäaikainen bloginseuraaja sattuu muistamaan. Samana vuonna marraskuussa ilmestyi vastaava tumma sydän: Marie-Louise. Koska tämä on ajalta, kun Vuodatus on kadottanut kuvat, kaivelin sen muistinvirkistyksesksi arkistosta uudelleen esille. Siis tällainen:

Jotakuinkin noihin aikoihin oli tarkoitukseni tehdä kolmas samantyylinen sydän. Hopeaosat oli valmiina, mutta pienet makeanvedenhelmet vaan ei riittäneet. Työ hautautui arkistoihin. Varmaan vuosi sitten sain tilattua lisää pikkuruisia makeanvedenhelmiä, sillä sopuhintaan niiden löytyminen on haasteellista. En muistanut miksi pieniä piti tilata, ostoslistalla ne vaan olivat ja kun sopivat sattuivat kohdille, niin tilasin. Muutama viikko sitten osui käsiini hopeaosat, alkuun taiteltu sydämen runko ja valmiiksi taivutetu koukero ja muistin, mitä mun pitikään tehdä. Eilen illalla lenkin jälkeen iski kieputtelu-flow.

Keijun tarinaa

Hopeaa, makeanvedenhelmiä ja rutiilikvartsia

Lopputuloksen piti olla tummempi, mutta koska olen tavattoman huono merkitsemään tarvikkeita ja taas unohdin, että mulla todellakin on kiepillinen hopeaketjua, jossa on tummumisen estokäsittely päällä, niin patinointipurkista tuli yllätys. Yön yli sulateltuani sitä, että suunnitelma ei vastaakaan lopputulosta, päätin, että tämä on just hyvä tallaisenaan.