Ei jätetä sinistä ihan vielä.

Edelliseen kaulakoruun tarvittiin tietysti myös korvikset.

Ja uutena tuttavuutena Rainbow Calsilica -nimistä kiveä, joka ei välttämättä olekaan kiveä vaan jotain ihan muuta. No, väliäkö sillä, kunhan on kaunista ja hintakin sangen kohtuullinen.

Sininen

Vaikka sinisestä tykkäänkin, se on minulle mahdottoman hankala koruiluväri. Tämä kevät on tuonut tarvikekauppoihin vaikka mitä ihanaa uutta sinistä, ja kun tuttava kaipaili iloista sinistä kesäkorua, oli haasteeseen helppo ja mukava vastata.

Sinistä onyxia ja siniseksi ja petrooliksi värjättyä marmoria kera itseväänneltyjen hopeaovaalien.

Lisäksi eräs koru kaipasi tuunausta. Se oli liian aneeminen ja tylsä.

Kun sain korun valmiiksi, alkoi naurattaa: tuliko nyt varmasti käytettyä joka loodasta tarvikkeita? Kupariketjun pätkiä jämäpussista, Vintaj Natural Brass osia, satiininauhaa ja akvamariinia (sinä se minulle myytiin, oikeastaan se taitaa olla jotain imitaatiota).

Flunssainen pikapäivitys

Huomio!

Loput huhtikuun 2010 korut löytyvät klikkaamalla tähän.

Kevätflunssa tuli eikä näemmä päästä otteestaan ihan heti. Aivoissa ei liiku mitään... Siksi onkin onni, että tämän kevään yllätyshitti Koruavaruudessa on olleet.... ettepä ikinä arvaa mitkä... En minäkään olisi arvannut... Olivat jo myytävien kasassakin...

Tada-da-da-da-da- daaaaaaaaa!

Swarovskin biconet!

Ja niistä ihan perus-perus-perus kaulakoruja eri väreissä. Ensin meni punainen seuraavaksi sinisen sävyissä vuorikristalliin yhdistettynä, musta onyxin ja tummien makeanvedenhelmien kanssa ja lilakin meni ja nyt sitten kaipailtiin jo vihreääkin. 

Tällä kertaa yhdistettynä makeanvedenhelmiin, vuorikristalleihin ja tsekkiläisiin lasihelmiin.

Edellisen postauksen kalvosinnapit menivät sulhaselle, morisamelle toivottiin rannekorua. 

Muitakin vaijerikoruja on syntynyt täydentämään myytävien varastoa. Kun muuhun ei nyt pysty ja jaksa, niin vaijerikorut on ihanan palkitsevia ja kauniita ja niin käyttökelpoisia.

Flunssainen pikapäivitys

Kevätflunssa tuli eikä näemmä päästä otteestaan ihan heti. Aivoissa ei liiku mitään... Siksi onkin onni, että tämän kevään yllätyshitti Koruavaruudessa on olleet.... ettepä ikinä arvaa mitkä... En minäkään olisi arvannut... Olivat jo myytävien kasassakin...

Tada-da-da-da-da- daaaaaaaaa!

Swarovskin biconet!

Ja niistä ihan perus-perus-perus kaulakoruja eri väreissä. Ensin meni punainen seuraavaksi sinisen sävyissä vuorikristalliin yhdistettynä, musta onyxin ja tummien makeanvedenhelmien kanssa ja lilakin meni ja nyt sitten kaipailtiin jo vihreääkin.

Tällä kertaa yhdistettynä makeanvedenhelmiin, vuorikristalleihin ja tsekkiläisiin lasihelmiin.

Edellisen postauksen kalvosinnapit menivät sulhaselle, morisamelle toivottiin rannekorua.

Muitakin vaijerikoruja on syntynyt täydentämään myytävien varastoa. Kun muuhun ei nyt pysty ja jaksa, niin vaijerikorut on ihanan palkitsevia ja kauniita ja niin käyttökelpoisia.

Loput uudet vaijerikorut laitan kaupan puolelle, kunhan ehdin ja jaksan.

 

Yksikätinen mies?

Tiedoksi korutarvikekauppaan: lähipiirini ja asiakaskuntaani ei kuulu yksikätisiä miehiä, vaan syynä oli inhimillinen näppäilyvirhe. Minulla oli tarkoitus tehdä joululahjaksi kalvosinnapit ja tilasin valmiita mekanismeja, koska taitoni ei riitä saranoiden tekemiseen itse. Kello oli jo aika reilusti helmeilijän nukkumaanmenoajan ohi, mutta tilaus piti saada sisään, että ehtii jouluksi. Paketti tuli pari päivää ennen joulua, ja olin tilannut kokonaista yhden mekanismin. Ei tainnut tulla kalvosinnappeja.

Tilasin toisen mekanismin, että jos kevään juhliin... Samana päivänä kun posti toi paketin kotiin, sain sähköpostiini pyynnön tehdä morsiusparille korut. Miehelle toivottiin kalvosinnappeja. Sellaisia hieman rokahtavia.

Skrympattua hopeaa ja hopeiset kalvosinnappimekanismit hennosti patinoituna. (pitäisikö patinoida enemmän?)

Pitäisiköhän varalta tilata useammat mekanismit, kun kevään juhliin on aikaa enää kuukauden päivät?

Kevät keikkuen ja vielä lisää helminauhoja

Edellisessä postauksessa ollut koru oli tarkoitettu äidille ja tämä seuraava on sitten tyttärelle. Hieman modernimpaa henkeä lähdin hakemaan helminauhaan, kuitenkin perinteitä kunnioittaen ja naisellisuudessa pysyen.

Ja sivutöinä syntyi muutamat korvikset iloisissa sävyissä.

Kevät keikkuen tulevi

Karneolia ja hopeaa

Nami

Punaiseksi värjättyä marmoria. Uusi tuttavuus minulle ja olihan se herkullisen punaista. Nam.

Anun blogissa meinasi naurattaa, kun näin aamulla nämä ja kun illalla olin tehnyt nämä:

Korallia ja hopeaa.

Luksusta elämään

Bannerissanikin oleva koru: Kaivaten, Irina on aiheuttanut paljon kyselyjä ja ihasteluja. Toiveena oli saada samantyyliset kaulakoru ja rannekoru. Hopeasavihelmen tekeminen on mahdottoman hidasta ja kallista, joten päädyimme käyttämään balin hopeahelmiä. Helminauha on noin 70 senttinen helmisilkkiin solmittu ihanan pehmeä ja yleellinen (näitä mä voisin solmia vaikka joka ilta).Lisukkeeksi tupsu ja hopeinen helmi.

Setin rannekoruun sain vapaat kädet. Muutaman hikikarpalon ja tarkentavan kysymyksen jälkeen korusta muotoutui tällainen.

Samoja valkoisia helmislkkiin solmittuja makeanvedenhelmiä ja käsinpunottua papuketjua. Ihanan yleellinen tämäkin.

Ja vielä koko setti yhdessä:

Alla muuten korttiaskartelun terapeuttinen leikkaajaliimaa -tuotos. Lisäksi on syntynyt silmukkamerkkejä. Mä aion neuloa! (saa nähdä mitä siitäkin hommasta taas tulee)