sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Siisteys tappaa luovuuden?

Mun askartelutarvikkeet ei koskaan ole olleet näin siististi. Tai niillä ei koskaan ole ollut tilaa, missä säilyttää. Nyt, kun sain korutarvikkeille ihan oman yhtenäisen tilan, olen mielissäni järjestellyt tavarat paikoilleen. Raaskinkohan ottaa tarvikkeita kaapista pois koskaan? Saanko koskaan koruja valmiiksi? Tänään järjestys tuli valmiiksi ja oli ihan pakko kuvata.

Koruavaruus ylpeänä esittää: Korutarvikekaappi:


Kaapilla on sellainen historia, että sen on vaarini (joka on kuollut ennen syntymääni) joskus aikoinaan pelastanut, jos en ihan väärin muista meijerin huutokaupasta. Muistan sen ensimmisen kerran muorin luota, ja se oli silloin myrkynvihreä. Minun isä on hionut ja lakannut sen tähän nykyiseen väritykseen ja lisännyt lasiovet. Kaappi tuli silloiseen lapsuudenkotiini, joskus 80-luvulla. Mun kotiin se tuli vuonna 2001. Moni on kysynyt tämän keittiöremontin jälkeen, maalaanko tämän valkoiseksi. Ei, tämä tulee jäämään valkoiseen keittiöön ihan tällaiseksi puunväriseksi.

Tänne mahtuu siis lähes kaikki. Rehelliset myrkyt on sijoitettu sellaiseen paikkaan, minne lapset ei onnistu pääsemään kuin tikkailla, tässä kaapissa on alaosassa lukko, joten työkalut säilyttää täälläkin. 

Yläkaapissa on käytössä olevat helmet, keskitasolla omat käytössä olevat koruni (kaksi rasiaa).


Alakaappi paljastaa, että luovuudellekin on jätetty tilaa. Ei tää nyt ihan näyttelykelpoista ole.



Alakaappiin mahtuu kirjoja, hopeasavitarvikkeet, esittelytelineitä, kiillotusrumpu, työkaluja, pakkausmateriaalia jne.

Kaapin vasemmalla puolella on työtaso, jossa on tietokone ja tilaa tehdä koruja.

14 kommenttia:

  1. Upea kaappi... mut hei, saataiskos sit vertailu kuvaa, sanotaanko vaik kukauden päästä ;D

    Mun työhuone on kyl kaukana siististä, vaik muka siivoankin... mikähän lie...

    VastaaPoista
  2. Tanja, voin luvata, että ette saa. :D

    Oon mäkin siivonnut, mutta en koskaan niin tarkkaan, että helmirasiatkin on nyt lajeittain, väreittäin ja muodoittain... Pelottavaa. Eihän niistä uskalla ottaa mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea kaappi, vanhat huonekalut on ihania, älä vaan maalaa! Tuossa on hienosti paikka kaikelle, mulla helmet on säilössä sängyn alla Ikean isoissa muovilaatikoissa, se jos mikä tappaa luovuuden kun joutuu niitä sieltä kaivelemaan:(

      Poista
    2. En maalaakaan. Ihan vaan sen takia, että vanha saa näyttää vanhalle, eikä sen tarvitse olla muodikkaasti mitään, jos ei halua.

      Ah, Ikean muovilaatikot. :(

      Poista
  3. Ihana vanha kaappi ja hieno tarina kaapin vaiheista:-)

    VastaaPoista
  4. Tuollaiset perintöhuonekalut on just parhaita! Järjestys näyttää moitteettomalta, luulen että sitä jaksaa pitääkin kunnossa kun on kerran laitellut kaiken hienosti paikoilleen. :) Toivottelen paljon luovuudenpuuskia Katri!

    VastaaPoista
  5. Hieno kaappi ja päässyt arvoiseensa tarkoitukseen :) Varmasti mukavaa kun kaikki tarvittava on yhdessä paikassa käden ulottuvilla -ainakin vielä ;)

    VastaaPoista
  6. voe miten ihana kaappi, ihan melkein kateeksi käy :) sillee hyvällä tavalla :)) kyllä tuolta kelpaa tavaroita ulos ottaa, kun on paikka mihin ne sitte laittaa takasi

    VastaaPoista
  7. Hieno kaappi, kyllä tuollaisessa kelpaa työkaluja ja muita tarvikkeita säilyttää :)

    VastaaPoista
  8. Nyt olen kyllä kade tuosta järjestyksestä! Mulla on käsityö- ja korutarvikkeet siellä ja täällä, ja aina kun siivoan (=järjestelen uusiin paikkoihin), en seuraavalla kerralla löydä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulle. Mulla meni noiden muutamien korvisten tekemiseen kamalasti aikaa, kun kaikki oli "hukassa", vaikka olikin tallessa. Luulen, että järjestys on katoavaista, kun se puuska iskee.

      Poista
  9. Mikä ihana historia tuolla kaapilla! Todella ihana aarreaitta! Ja niin hieno järjestyskin Koruavaruudella näin kesän kunniaksi!

    Repesin noille "rehellisille myrkyille" :-DDDD

    VastaaPoista
  10. Sen verran tarkentavaa tietoa kaapista, että se on pelastettu meijerin huutokaupasta. Ei ollut kelvannut kenellekään, ja oli menossa jo kaatopaikalle,m joten vaari oli sen ilmaiseksi saanut "menneehän se nyt meidän pirtissä". Elettiin 60-lukua ja mokoma vuosikymmeniä vanha astiakaappi, senhän joutaa hävittämään.

    Kiitoksia. Valitettavasti siisteys on varmaan katoavaista. :(

    VastaaPoista
  11. Todella ihana vanha kaappi. Minä tykkään huonekaluista, joilla on tarina.

    Ja ehdottomasti kannattaa jättää kaappi tuohon kuntoon. Näkyy isoisän kädenjälki siinä...

    VastaaPoista

Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.

Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.